Ullakon aarteita

Isovanhempani pyysivät minua auttamaan ullakkonsa raivaamisessa. Heille on tulossa tällainen katonuusimisprojekti, jota tuntuu olevan kaikkialla. Meitä oli auttamassa koko perhe, osa meni kellariin, toiset ullakolle. Itse halusin jostain syystä ehdottomasti ullakolle, sillä minua kiinnosti kovasti tietää mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyisi! 

Ja sieltä löytyinkin unelmieni sohva! Pahoittelut hyvin pimeistä kuvista, (josta tulee vähän mieleen Titanicin hylky!) varsinkin tämän sohvan osalta. Isoäitini isotädeille kuulunut sohva oli kuitenkin rakkautta ensisilmäyksellä. Iskin silmäni valitettavasti "suvun suurimpaan" sohvaan (ja se on jo aika hyvin!), eikä sitä saa enää yhtenä kappaleena ullakolta ulos. Tämä siis siksi, että sohva on raahattu vinnille kauan ennen hissin rakentamista, ja käytävä on liian kapea. Tämä onkin aiheuttanut pientä päänvaivaa isovanhemmilleni, jotka eivät oikein tiedä miten sohvan saisi siirrettyä minnekkään. Kai se pitää lopulta hajoittaa osiin. Kaiken lisäksi istuimet ovat tiellä tietymättömillä, setäni sanoin "perilliset ottaneet irti sen mitä saivat".  Vähän entisöintiä ja sillä se! Haaveilen ajasta jolloin voin saada sen käyttööni. 

Löysimme myös vanhan kirjoituspöydän, jota naapuri kävi ihailemassa. Hän oli etsimässä kirjoituspöytää mökillensä, joten kun edes vanhat insinöörin lyijykynämerkinnät eivät häirinneet, isoisäni  lupasi sen hänelle. Myöhemmin kävi tosin ilmi, että naapurin ystävä oli löytänyt tälle jo peräti kaksi kirjoituspöytää muualta. En tiedä miten kirjoituspöydälle sitten kävi. Pari hyllyn laatikkoa oli kiinni, joten ainakin avaimet pitää löytää - tai jos se ei 50 vuoden takaa onnistu, oppia tiirikoimaan.

Toinen löytö oli tätini tekemä karttateline. Itse asiassa sainkin hänen edellisen suuren atlaksensa, joten tässä kohtaan vanhat tuttavat kohtaavat. Pohdinkin tässä jo, minne tuon sijoittaisi. 

Helsingin Sanomat vuodelta 1940. Siskoni mielestä tämä oli parasta mitä ullakolta löytyi. Täytyy myöntää että on ihanaa löytää vanhoja lehtiä ja lukea suuret otsikot senaikaisista uutisista. Löydettiin tuon lisäksi vielä pieni kaapillinen lisää, tosin 20 vuotta myöhempiä versioita.

Tämä näyttää hyvin pölyiseltä, ja sitä se olikin. Kiinnostuin silti tästä todella paljon, ja se onkin nyt yksi kotiini tulevista tavaroista. Tuosta pöydästä puuttui pieni neliönmuotoinen osa, joka pitää korjata. Väritykseltään se on musta, mikäli nyt himmeän taskulampun valossa näin oikein.

Löysin myös naulakon itselleni. Se ei ole tuo, jossa on koukkuja, vaan siitä seuraava oikealle. Ja oikeastaan sekin on vain naulakon koristepää, ja itse naulakko on siinä takana. Vähän mietityttää sen koko, mutta kunhan alan mittailla niin se selviää.

Tämä ihana tuoli löytyi käytävältä. en ole edes ihan varma, kuuluiko se tähän ullakonsiivousprojektiin, mutta perheen mielestä oli. Tuolin selkä on ihan rikki, mutta ilmeisesti entisöijä pystyisi rakentamaan uuden tuon rikkinäisen pohjalta. Aika täydellinen!

Ennen kuin jouduin jättämään hommani ullakolla pienen rautaputkionnettomuuden jälkeen (kaikki on ihan hyvin nyt), löysin vielä setäni vanhan kolmipyöräisen. Todella suloinen. Tuolla pyörällä onkin kuulemma sitten huristeltu vaikka kuinka paljon. Pitäisi useammin käydä tutkimassa sukulaisten ullakoita ym., tämä ainakin oli suurenmoinen aarreaitta!