Kuvia ja kuulumisia

Päätin pääsiäisen ajaksi jättää blogihommat tauolle (mikä on vaikeampaa kuin voisi kuvitella!) kun intoa bloggaamiseen ei löytynyt. Maanantai-iltana vähän harmittelin, ettei sellaista kunnon motivaatiota ollut lomailusta huolimatta tullut, enkä olisi ikinä arvannut millaista lisäinspiraatiota seuraava päivä toi tullessaan. Lempibalettitanssijani oli lähestynyt minua sähköpostitse, vau! 

Kiitos kirjakauppojen erilaisten "edullisten alennuksien", kirjahyllyni alkavat näyttää mukavan täysiltä. Vaikka Hullareilta olisi kovasti tehnyt mieli ostaa ainakin Austenin Järki ja tunteet -kirja, päätin pysyä vahvana, kun muuten on tosiaan tullut sorruttua tarjouksiin. Suurin ylpeydenaiheeni on tuo Tolstoin Anna Karenina, joka tuli silloin viime talvena luettua ystäväni kanssa lukuhaasteena.

Kevään suurin kirjaostos oli Harry Potter -sarja, jonka hankin pokkareina. Silloin kun tämä sarja ilmestyi, kirjat ostettiin siskolleni joka tietysti omaan asuntoon muutettuaan otti ne mukaansa. Olenkin siis joutunut elämään monta vuotta ilman omaa kirjasarjaani. Nyt Potterit ovat pokkarihyllyni kunniapaikalla, heti Anna-sarjan alapuolella.

Maaliskuun alussa Helsingissä näytti vielä tältä. Kuvan ottamishetkestä on nyt kulunut lähes kaksi kuukautta, ja lämpötilat alkavat nousta sinne 20 asteen tuntumaan, jes! Pääsiäisviikonloppuna tulikin oleskeltua ihan mukavasti auringossa samalla kun luin Ranskan kuninkaallisista. Toivottavasti tuo lukemis-innostus ei heti lopahda, vaikka arkeen onkin pitänyt taas palata.

Saatiin vihdoin hoidettua liput Savonlinnan Oopperajuhlille. Viime vuoden tapaan ajateltiin taas perhetuttujen kanssa, että mennään sinne yhdessä, minkä lisäksi isovanhempani ilmoittivat olevansa myös tulossa tuohon Madama Butterflyn ensi-iltaan. Päästään taas Suomi-matkailemaan!

Ihailen suunnattomasti Helsingin kantakaupungin arkkitehtuuria, joista tässä yksi esimerkki. Axel Högbergin upea arkkitehtuuri kuuluu Ohranan taloon, jossa on ollut mm. tsaarin salainen poliisimaja sekä rajavartiolaitos. Itseäni miellyttävät erityisesti talon värit sekä nuo valkoiset pylväät, joita kannattelevat ihmishahmot.

Odotan innolla toukokuun lopussa oleva matkaamme Pietariin, vaikka vähän jännitämmekin, millaiseksi tuo Ukrainan tilanne menee. Ei varmaan suomalaisille tule mitään viisumiongelmia, mutta seurana on isän kaksi amerikkalaista ystävää, joiden tilanne voi olla toinen. Oma agendani matkalle on tietysti nähdä venäläinen Joutsenlampi. Jos teillä on vinkkejä, mitä kannattaa nähdä kolmen päivän reissulla, niin kommenttiboksiin saa mielellään laittaa viestiä! :)

Kööpenhamina, osa 4

Kööpenhaminan yksi odotetuin nähtävyys oli Kansallisgalleria (Statens museum for kunst). Ulkoa päin se ei tässä kuvassa varmasti tee kovinkaan hyvää vaikutusta kiitos tuon härvelin. Sisäänkäynti olisi normaalisti käynyt tuosta suuresta keskiovesta, mutta korjausten takia meidän piti käyttää surkeaa pientä puuovea. Museo oli kolmessa kerroksessa: ensimmäisessä kerroksessa oli tanskalaista taidetta, toisessa kerroksessa lisää tanskalaista sekä ranskalainen ja pohjoismainen taide. Itseäni kiinnosti eniten eurooppalainen taide 1800-luvulta.

Ihastuin tähän paikkaan niin syvästi että palasin useaan kertaan katsomaan samoja tauluja ja kävelin yhä uudelleen ja uudelleen näyttelysalit läpi. Jokainen huone oli maalattu eri väreillä, osassa oli tummat voimavärit, osassa herkän pastelliset. Tuo ovisysteemi oli ihastuttava, siitä saattoi nähdä pitkälle toiseen päähän. taulut olivat eri kokoisia, välillä ne oli laitettu seinille hieman sekasin, välillä tyylikkääseen riviin. Monen taulun vieressä oli englanniksi ja tanskaksi hieman tarinaa taulun tekijän tai maalauksen takaa, mitä liian harvoin näkee. tanskalaiset tietävät, miten onnistunut taidenäyttely kootaan.

Eurooppalaisen osaston kartta. Tämä voi näyttää pohjakartaltaan hyvinkin samanlaiselta kuin esimerkiksi Ateneum, mutta aikakausien edustavuudessa laajempi ja hienompi. Kuvan vasemmassa ylälaidassa oleva nuoli osoittaa pientä siltaa, joka yhdisti rakennuksen uuden ja vanhan osan ja josta saattoi katsoa alapuolella käveleviä ihmisiä. Museo oli siis yhdistelmä vanhaa ja uutta arkkitehtuuria. Ulkoa se oli vanhanaikaisempi, sisältä hyvin moderni: paljon lasia, metallia ja harmaita sävyjä. Vastoin yleistä yltiömodernin vastustustani tykkäsin siitä, miten lasikaiteet toivat avaruutta paikkaan. Hitsi, näitä kuvia katsellessa alkaa taas tehdä mieli palata Kööpenhaminaan. Toivottavasti pian taas!