tiistai 30. lokakuuta 2012

Kirjamessuilla

Lauantaina suuntasin vihdoinkin kirjamessuille Helsingin Messukeskukseen, jossa oli todella paljon ihmisiä. Joku kuitenkin taisi huomauttaa, että vähemmän kuin edellisinä vuosina. Ei siltä kyllä vaikuttanut! Ohessa on pikaisesti puhelimella otettuja kuvia, pahoittelut laadusta.





Messukeskus on niin jättimäinen, että aina vähän väliä oltiin eksyksissä. Onneksi mukana oli talon pohjapiirrustus, ja käytävillä ihanat viitat, joiden avulla päästiin ihan hyvin seikkailemaan siinä tungoksessa.  Huomasin eräällä ständillä naisen heittävän pahvista kahvakuulaa puiseen keppiin, ja jos meillä ei olisi ollut niin hirveä kiire, olisin varmaan itsekkin kokeillut. Näytti hauskalta! 



Sitten osuttiin tälle osastolle. Tämä on erittäin vaarallinen alue isälleni, joka on monta kertaa tullut kotiin parinkin täyden kirjakassin kanssa. Kirjahyllyjä on jouduttu suurentamaan, ja ostamaan lisää, joten kirjoja heillä on jo ihan tarpeeksi! Siitäkin huolimatta kuljin tällä antikvaarisella osastolla etsimässä Woodhousen tuotantoa isäni listan perusteella. Pitkät etsinnät kuitenkin palkittiin yhdellä Woodhousen kirjalla, sekä toisella "hyvällä löydöllä", Oresteialla. 






Myös lapsille löytyi jotain hauskaa! Ja näytti olevan ihan hyvässäki suosiossa, mutten ehtinyt sen tarkemmin jäädä katsomaan, kun nälkä ja kuumuus ajoivat meidät etsimään ruokaa. Yritimme etsiä Ruoka & Viini messuilta kunnon ravintolaa, mutta sellaista ei meinannut löytyä. Herkulliset tuoksut ja näkymät kyllä piinasivat meitä koko ajan, sillä tämä toinen messualue oli täynnä kaikenlaista hyvää. Löytyi makeisia, juustoja, sushia, italialaisia, kreikkalaisia, ja ranskalaisia herkkuja...vaikka mitä! Tulee nälkä kun vain ajattelenkin asiaa. Ikävä kyllä meillä oli kiire siskoni esiintymiseen, joten emme ehtineet jäädä tutustumaan. Ehkä ensi kerralla sitten?




Olin jo unohtanut miten ihanaa on käydä Kirjamessuilla. Kaikki ne vanhanaikaiset kirjat, niiden tuoksut, kannen kuvitus.. Sieltä löytyi vaikka mitä ihanaa, mutta kun olosuhteet olivat hiukan huonot niin oli ihan hyvä että ne jäi sinne. Huomaa kyllä keneltä olen perinyt tämän! Suosittelen kyllä käymään ensi vuonna, jos on vain mahdollista. 

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

"Niin kuin ei vielä kukaan nainen."

Erään kiireisemmän viikon päätteeksi suuntasin Amos Anderssonin museoon, jossa oli Fanny Churbergin näyttely. Hän kuuluu niihin suomalaisiin taitelijoihin, joita ei osattu arvostaa vielä heidän elinaikanaan. Churberg oli impressionisti, jonka maisemamaalaukset olivat aikansa parhaimpia.

kuva wikipedia.fi

Fanny syntyi vuonna 1845 nykyisen Vaasan alueelle Matias Churbergin lääkäriperheeseen kolmantena lapsena. Perheen seitsemästä lapsesta vain kolme selvisi aikuisikään asti. Vanhempiensa kuoltua Fanny (joka oli silloin 20-vuotias), Waldemar ja Torsten lähetettiin asumaan tätinsä luokse Helsinkiin. Maalaaminen tuli nuoren tytön elämään varkain, ja nousi ohi muiden harrastusten. Hän koki tarvitsevansa purkautumistien sisällään piileville luoville voimille. Ratkaisuun saattoi myös vaikuttaa voimakas isänmaallinen innostus, ja rakkaus luontoon, jota Fannyn mielestä oli mahdollista ilmentää omakohtaisemmin kuin musiikkia tulkitsemalla. Helsinkiin muutto siis antoi tärkeän sysäyksen kohti kuvataidetta. anny alkoi Helsingissä opiskella yksityisesti Alexandra Frosteruksen ja Emma Gyldénin johdolla. Varsinaiset taideopiskelut hän aloitti Eva Ingmanin kanssa, joka oli hänen serkkunsa (josta tuli myöhemmin muotokuvamaalari). Vuosina 1867-1868 ja 1971-1874 Fanny opiskeli Saksassa Dusseldorfin taideakatemiassa, ja pari vuotta myöhemmin Pariisissa. Hänen taitelijanuransa päättyi äkillisesti vuonna 1880, kun tämä oli vain 35-vuotias, ja tekemässä lopullista läpimurtoa. On vaikea sanoa, mikä sai lahjakkaan taitelijan lopettamaan maalaamisen. Luultavasti kyseessä oli jonkinlainen sairaus, joka saattoi johtua Torstenin kuolemisesta tuberkuloosiin, yksinäisyys, sekä suomalaisten tyly kritiikki. Maalaamisen jälkeen hän keskittyi Suomen Käsityön Ystävät-yhdistykseen, ja kuoli 1892 Helsingissä. 

kuva yle.fi

Taitelijana Fanny Churberg oli rohkea rajojen murtaja, joka halusi "maalata niin kuin ei vielä kukaan nainen". Maalauksissaan hän käytti kiihkeitä siveltimenvetoja ja vahvoja värejä, jotka herättivät aikalaisissa kummastusta. Churberg koettiin radikaaliksi ja itsenäiseksi suurien linjojen taiteilijaksi, omaperäiseksi, uutta luovaksi, taistelunhaluiseksi, intohimoiseksi, ja jopa nerokkaaksi. Sen ajan määritelmien mukaan tämä kuvaus ei voinut kuulua naiselle, tämän piti olla mies. Fannyn pyrki  nimenoman "taitelijaneroksi" ja hänen esikuvanaan oli ranskalainen Rosa Bonheur. Kymmenen vuoden jälkeen hän kuitenkin luopui kamppailusta ja siirtyi käsitöihin. 

kuva Mikkelin art museon sivuilta 


kuvat yle.fi

Kuten jo selaillessani museossa Fanny Churbergistä kertovaa kirjaa huomasin, nämä valokuvat eivät todellakaan anna oikeutta hänen töilleen. Maalaukset olivat paljon vaikuttavampia museon tummilla seinillä, jossa melkein pystyy tuntemaan kuvista hyökyvät tunteet ja voiman. Luontoa rakastavana ihmisenä pidin eniten maisemamaalauksista Savosta. Fanny teki myös asetelmamaalauksia, joita oli myös näytteillä, mutta mielestäni ne eivät olleet hänen parasta antiaan. Churbergissä minuun vetoaa juurikin se voimakas taistelutahto jota nainen osoitti maalatessaan yli 300 maalausta suomalaisten kritiikistä huolimatta. (Vaikkakin lopulta se ilmeisesti mursi hänet.) Ihailen hänen kunnianhimoisuuttaan tehdä jotain, mitä kukaan nainen ei ollut vielä tehnyt, olla yhteiskunnallinen vaikuttaja.  Harmi vain, etteivät sen ajan ihmiset nähneet hänen lahjakkuuttaan. 

"Se  mikä piilee sisinnä – intohimon – sen tahtoisin saada esiin, mutta  sitten häpeää, eikä sitä voi loitsia näkyviin – kun on nainen. Naisista  ei monesti tullut tällaista taikuria. Fanny Churbergista tuli."
    - Helene Schjerfbeck, 1921.

Fanny Churberg / Amos Anderssonin museo
21.9.2012-28.1.2013





maanantai 22. lokakuuta 2012

Kuulumisia

Tässä on ollut jo monta päivää pieniä (köh) teknisiä ongelmia, mutta nyt tilanne on parantumassa. Tosin tässä tilanteessa on vielä rutkasti totuttelemista. Yritän postailla eri tapahtumista, mutta saa nähdä miten käy. Sunnuntaini on sen sijaan sujunut hyvissä merkeissä, kävin leipomassa Kaardemummakakun päivällä vanhemmilleni, jotka kävin myöhemmin illalla hakemassa lentokentältä. Samalla reissulla oli tietysti käytävä Starbucksissa, jossa konetta odotellessani nautin Caramel Frappucchinosta ja lohileivästä. Mukaan lähti karamellisiirappia, jota ajattelin heti aamulla kokeilla. Nam! 


Taidehistorian koe lähestyy uhkaavasti, joten ensi viikko varmaan lähtee käyntiin siihen lukemalla. Sain kuulla että koe on aika haastava, joten nyt vaan kunnolla sitten opiskelemaan. Luvassa on myös teatteria, ja  loppuviikosta alkaa Kirjamessut, joten eiköhän tekemistä riitä tällekkin viikolle. Kumpa vain sää paranisi, ei tarvitsisi koko ajan sataa! :) 


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Hieman erilainen Bajadeeri

Eräs ystäväni oli saanut lahjakortin, joka piti käyttää vuoden loppuun mennessä, joten hän ehdotti minulle balettiin lähtemistä. Minähän olin asiasta tietysti todella innoissani, sillä ystäviäni on ollut vaikea saada lähtemään mihinkään kulttuuritapahtumiin. Päädyimme La Bayadere balettiin, jota ystäväni ei ole nähnyt, ja josta itse pidin paljon. 

         



Ennen baletin alkua halusimme kuitenkin vaihtaa kuulumisia, joten suuntasimme Stockmannin 8 kerroksen F8 Sweet Champagne Bariin. Paikka on ihanan kotoisa, pidän erityisesti ikkunan viereissä olevista pehmustetuista isommista tuoleista. Niin, ja ruaksi valmikoitui juustokakkua ja kuplivaa, oli muuten hyvää. Nam! 


Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroinkin asustuksesta, tässä nyt hieman esimerkkiä. Todella pelkistetyllä asukokonaisuudella mentiin, en jaksanut panostaa sen enempää. Ranteessa kuitenkin luottokoruni; kello ja Snö of Swedenin rannekoru. Tummanpunainen kynsilakka taas sopii todella hyvin syksyyn, siitä on tullut uusi ehdoton suosikki ! 


Baletti esitettiin Savoy-teatterissa, jossa olen ehkä kerran käynyt. (Enkä kyllä muista siitä paljoa.) Paikkana Savoy oli mielestäi yllättävän pieni, tosin ehkä ihan ymmärrettävää puhetta ihmiseltä, jonka vertailukohtana on Kansallisooppera. Kaikista oudointa oli ehkä kuitenkin narikka, josta pyydettiin 2€ maksua! Siis mitä ihmettä?! Tätä ei ole sattunut missään muualla, ei teattereissa, oopperoissa, baleteissa tai edes näyttelyissä. Ihminen, joka mielummin maksaa kortilla kuin käteisellä, on pakotettu lähtemään ulos etsimään ottoautomaattia, jotta saisi tavaransa naulakkoon!! Ihan järjetöntä. 


Balettiin oli tulossa meidän lisäksi suuri määrä venäläisiä, minkä me heti pistimme merkille hieman hämmentynenä. Myöhemmin saimme selville, että baletin esitti "Pietarin johtavien baletti-ja oopperateattereiden artistit.". Olen ollut siinä luulossa, että Venäjällä tanssijoiden taso on korkea. No, illan esitys todisti minun olleen todella väärässä. Kukaan ei osannut tanssia. Esitys oli lähinnä hyppelyä, kävelemistä, ja käsien viuhtomista. Edes pääosaa esittänyt nainen ei oikeastaan muuta tehnytkään kun vihtoi käsiään ja näytti asiaankuuluvan epätoivoiselta. Kerran tämä myös horjahti pahaenteisesti, mutta onneksi prinssi oli hetkessä pelastamassa tilanteen. Kaiken lisäksi musiikki pätki pahasti, ja yleisössä puhelimet soivat. Esitystä kuitenkin pelasti hieman hienot puvut.

kuva welovefinland.ru

Keskustelin taannoin isäni kanssa ihmisistä, jotka saattoivat lähteä esityksen väliajalla kotiin. Ihmettelin kamalasti miksi joku niin tekisi, mutta tänään asia selveni minulle Savoyssä. Kun esitys on niin surkea ettei vaan pysty katsoa esitystä loppuun, tekee mieli lähteä kotiin. Kukaan ei tosin selkeästi maininnut, että ohjelmaan kuului väliaika (Savoyn omilla sivuilla ei asiasta mainittu) joten me menimme samantien hakemaan tavaroita narikasta. Joku kyllä kuului kysyvän vahtimestarilta asiasta, ja ilmeisesti esitys olisi vielä jatkunut. Me kuitenkin lähdimme. 

kuva weheartit

Kumpikaan ei kadu lähtöä kyseiseen esitykseen, ja ystävääni lainatakseni "tämä oli ainakin jotain erilaista." Itse asiassa asia oikeastaan vain huvittaa minua suuresti. Tanssijoita oli ajoittain hauskaa seurata olemattomien tanssitaitojen vuoksi, varsinkin tätä käsienviuhtojaa. Jäi kyllä hieman epäselväksi, että mitä väliajan jälkeen oli vuorossa, sillä ensimmäisessä osassa käyttiin aika hyvin aikajärjestyksessä tapahtumat alusta loppuun. Olipahan ainakin kokemus! 

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Harrastuksia

Viime torstaina ryntäsin suoraan salilta isovanhempieni luokse, jossa tarkoituksena oli hieman elvyttää musiikkiharrastustani kesän jälkeen. Aloitin (altto)viulunsoiton pienenä, vähän kuin jatkeeksi siskoni musiikin harrastukselle. Soitin ensin isoisäni kanssa, sitten yksityisesi, ja jopa Konservatooriossa, mikä tosin lopulta kävi liian tukalaksi, ja osaksi siksi lopetin soiton kokonaan. Kun elämäntilanne helpotti, ja muistin miten myös nautin soittamisesta, päätimme isoisäni kanssa elvyttää harrastustani. Hänen kunniaksi soitinkin sitten viime pyöreänä juhlavuotena Johann Sebastian Bachin Airin. Kiitos siis rakas isoisä, että olet tukenut minua kaikkina näinä vuosina tässä harrastuksessa




 Jos kyllästyn alttoviuluun, täältä on varaa valita! Aloittaessani viululla silloin pienempänä, soitin siis tuollaisella ihan minikokoisella soittimella. Haha, ja jos nyt vertaa tuohon pöydällä oleviin alttoihin, niin huomaa miten sitä on kasvanut :) 





Meillä on tosiaan ollut perinteenä soittaa jonkun pyöreinä merkkipäivinä tai jouluna joku kappale perheemme iloksi. Tämä vuosi ei ole siis poikkeus. Torstaina tuli vähän harjoiteltua jo mm. Telemannia ja Järnefeltiä, mutten päättänyt vielä lopullisesti minkä kappaleen vuoro on jouluna. Enkä sitä edes voi paljastaa, sillä täällä se ei ainakaan pysyisi salaisuutena ;)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Den förälskade terapeuten

Aina välillä olen käynyt Lillanissa ruotsinkielisisä esityksissä, jotta oppisin paremmin käyttämään ruotsia. Näistä on ollut hieman vaihtelevasti apua, välillä ymmärrän enemmän, välillä vähemmän. Viimeisin kerta, Den förälskade terapeuten, meni minulta kuitenkin lähes kokonaan ohi. En tiedä miksi, mutta sain sanoja vain sieltä täältä, ja juonestakin hiukan selvää. Syynä voi tietysti olla se, että esitys oli puoliksi laulamista, joka on (ainakin minulle) hankalampaa.

kuva wikipedia.fi

Sain väliajalla ja kotimatkalla sitten tiivistettynä tarinan juonen. Kyseessä oli siis terapeutti joka sai asiakkaaksi naisen, jonka menneisyyttä varjostivat perheväkivalta, isän lähtö, sekä monet avioliitot. Jossain vaiheessa pari ihastuu toisiinsa, ja he menevät naimisiin. Avioliittoa varjostavat kuitenkin miehen epävarmuus naisen menneisyydestä. Esitystä säestivät päähenkilöiden "sisäiset äänet" (kuvassa takana) jotka pitkin esitystä ilmaisivat henkilöiden"oikeita ajatuksia".  

kuva svenska.yle.fi/Henrik Schutt

Jos olisin ymmärtänyt esityksestä enemmän, olisin varmaan ymmärtänyt ne hauskat vitsit joille yleisö kovasti nauroi. Nyt minulta meni suurin osa niistä ihan ohitse. Harmi. Seuralaiseni, joka ymmärsi kyllä kaiken, piti esitystä ehkä pienoisena pettymyksenä. En sitten tiedä, kuinka paljon ensimmäinen Lillanissa näkemämme esitys, vaimoni on toista maata, vaikuttaa asiaan, sillä se oli todella hyvä! Nauroimme ihan vedet silmissä (mitä ei tapahdu minulle usein). Voi olla, että sen jälkeen mikään ei yllä sille tasolle?

Den förälskade terapeuten / Lilla teatern
3.10-11.12

perjantai 5. lokakuuta 2012

I got it!


kuva billyhill.tumblr.com
Nimittäin Kansallisoopperan kevätkauden liput!! Olen niiiin innoissani. Keväällä on siis luvassa Joutsenlampea, Figaron häitä, La Traviataa, Nijinsky-Elo-Ingeriä, Tristania & Isoldea, Prinsessa Ruususta... Yay! 


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Le Corsaire - Merirosvo


Viime viikolla vuorossa oli Le Corsaire - Merirosvo, jota odotin innolla, sillä kyseisestä baletista olimme saaneet maistiaisia jo Helsingin kansainvälisestä balettikilpailusta.  Kyseisen baletin pas de troix onkin yksi esitetyimmistä numeroista juurikin erilaisissa kilpailuissa sen näyttävän ja haastavan koreografian vuoksi. 


Tarinassa nuori kreikkalainen tyttö Medora (Myllymäki) myydään orjaksi eräälle Pashalle (Burman). Medora on kuitenkin rakastunut komeaan merirosvoon (Poutanen) joka päättää pelastaa Pashan palatsista keinolla millä hyvänsä. Tämä onnistuukin lopulta, ja rakastavaiset karkaavat merille. 


Esitys oli hieno, ja varsinkin kulissit (jotka kuulemma on jo melkein hävyttömän vanhat) olivat mielestäni todella upeat! Varsinkin baletin alussa, jossa tanssitaan vilkkaalla torilla merenrannalla sijaitsevassa kapungissa. Paikka oltiin saatu luotua aidon tuntuiseksi pienillä yksityisjohdilla ja suurilla itämaisilla arkkitehtuurilla. Merirosvojen luolakin oli totetutettu yllättävän taitavasti, vaikkakin hyvin pelkistetysti. Pashan palatsi oli kaikessa loistossa erittäin houkutteleva ja upea. 

kuva ts.fi
Jälleen kerran Myllymäki oli loistava roolissaan, tällä kertaa kreikkalaisena Medorana. Kun hän astui sädehtien lavalle, koko lava kirkastui jättäen kaikki muut tanssijat varjoonsa. Siinä naisessa on kyllä sitä jotan! Se tyyli, se viehkeys, se tanssi. Tämän kun mainitsin väliajalla, sain vastaukseksi että " katsos kun valot laitetaan kohti Myllymäkeä ja musiikki kovenee niin ei ihmekkään että hän tuntuu sädehtivän." Niin just. 



Vakiovarusteeni, oopperakiikarit. Todella kätevät, kun istut permannon keskellä tai ensimmäisellä parvella, ja aivan ihanan näköiset. Ja jos nämä joku kerta unohtuvat kotiin, voin kuulemma lainata niitä hervottomia lintukiikareita...



Ja loppun vielä perus ruokaosuus. Nam nam, tulee nälkä kun katsoo näitä kuvia. Ylemmässä kuvassa mätihöttönen, teetä ja konjakkia, ja alemmassa ahvenleivos, teetä ja konjakkia. (En tunnu syövän tuolla mitään muuta kuin aina tuota samaa, hups.) Molemmat olivat hyviä, jopa tuo ahvenleivos jota aluksi hieman katselin epäilevästi, osottautui positiiviseksi yllätykseksi. Suosittelen kokeilemaan Kansallisoopperan herkkuja niiden hinnoista huolimatta, ovat nimittäin sen arvoisia!

Le Corsaire - Merirosvo/ Kansallisooppera
21.9-18.10