"Niin kuin ei vielä kukaan nainen."

Erään kiireisemmän viikon päätteeksi suuntasin Amos Anderssonin museoon, jossa oli Fanny Churbergin näyttely. Hän kuuluu niihin suomalaisiin taitelijoihin, joita ei osattu arvostaa vielä heidän elinaikanaan. Churberg oli impressionisti, jonka maisemamaalaukset olivat aikansa parhaimpia.

kuva wikipedia.fi

Fanny syntyi vuonna 1845 nykyisen Vaasan alueelle Matias Churbergin lääkäriperheeseen kolmantena lapsena. Perheen seitsemästä lapsesta vain kolme selvisi aikuisikään asti. Vanhempiensa kuoltua Fanny (joka oli silloin 20-vuotias), Waldemar ja Torsten lähetettiin asumaan tätinsä luokse Helsinkiin. Maalaaminen tuli nuoren tytön elämään varkain, ja nousi ohi muiden harrastusten. Hän koki tarvitsevansa purkautumistien sisällään piileville luoville voimille. Ratkaisuun saattoi myös vaikuttaa voimakas isänmaallinen innostus, ja rakkaus luontoon, jota Fannyn mielestä oli mahdollista ilmentää omakohtaisemmin kuin musiikkia tulkitsemalla. Helsinkiin muutto siis antoi tärkeän sysäyksen kohti kuvataidetta. anny alkoi Helsingissä opiskella yksityisesti Alexandra Frosteruksen ja Emma Gyldénin johdolla. Varsinaiset taideopiskelut hän aloitti Eva Ingmanin kanssa, joka oli hänen serkkunsa (josta tuli myöhemmin muotokuvamaalari). Vuosina 1867-1868 ja 1971-1874 Fanny opiskeli Saksassa Dusseldorfin taideakatemiassa, ja pari vuotta myöhemmin Pariisissa. Hänen taitelijanuransa päättyi äkillisesti vuonna 1880, kun tämä oli vain 35-vuotias, ja tekemässä lopullista läpimurtoa. On vaikea sanoa, mikä sai lahjakkaan taitelijan lopettamaan maalaamisen. Luultavasti kyseessä oli jonkinlainen sairaus, joka saattoi johtua Torstenin kuolemisesta tuberkuloosiin, yksinäisyys, sekä suomalaisten tyly kritiikki. Maalaamisen jälkeen hän keskittyi Suomen Käsityön Ystävät-yhdistykseen, ja kuoli 1892 Helsingissä. 

kuva yle.fi

Taitelijana Fanny Churberg oli rohkea rajojen murtaja, joka halusi "maalata niin kuin ei vielä kukaan nainen". Maalauksissaan hän käytti kiihkeitä siveltimenvetoja ja vahvoja värejä, jotka herättivät aikalaisissa kummastusta. Churberg koettiin radikaaliksi ja itsenäiseksi suurien linjojen taiteilijaksi, omaperäiseksi, uutta luovaksi, taistelunhaluiseksi, intohimoiseksi, ja jopa nerokkaaksi. Sen ajan määritelmien mukaan tämä kuvaus ei voinut kuulua naiselle, tämän piti olla mies. Fannyn pyrki  nimenoman "taitelijaneroksi" ja hänen esikuvanaan oli ranskalainen Rosa Bonheur. Kymmenen vuoden jälkeen hän kuitenkin luopui kamppailusta ja siirtyi käsitöihin. 

kuva Mikkelin art museon sivuilta 

kuvat yle.fi

Kuten jo selaillessani museossa Fanny Churbergistä kertovaa kirjaa huomasin, nämä valokuvat eivät todellakaan anna oikeutta hänen töilleen. Maalaukset olivat paljon vaikuttavampia museon tummilla seinillä, jossa melkein pystyy tuntemaan kuvista hyökyvät tunteet ja voiman. Luontoa rakastavana ihmisenä pidin eniten maisemamaalauksista Savosta. Fanny teki myös asetelmamaalauksia, joita oli myös näytteillä, mutta mielestäni ne eivät olleet hänen parasta antiaan. Churbergissä minuun vetoaa juurikin se voimakas taistelutahto jota nainen osoitti maalatessaan yli 300 maalausta suomalaisten kritiikistä huolimatta. (Vaikkakin lopulta se ilmeisesti mursi hänet.) Ihailen hänen kunnianhimoisuuttaan tehdä jotain, mitä kukaan nainen ei ollut vielä tehnyt, olla yhteiskunnallinen vaikuttaja.  Harmi vain, etteivät sen ajan ihmiset nähneet hänen lahjakkuuttaan. 

"Se  mikä piilee sisinnä – intohimon – sen tahtoisin saada esiin, mutta  sitten häpeää, eikä sitä voi loitsia näkyviin – kun on nainen. Naisista  ei monesti tullut tällaista taikuria. Fanny Churbergista tuli."

    - Helene Schjerfbeck, 1921.

Fanny Churberg / Amos Anderssonin museo

21.9.2012-28.1.2013