lauantai 29. joulukuuta 2012

Joulun fiilistelykuvia

Joulu on takana. Oli todella ihana joulu, lunta satoi, tuli syötyä taas ihan liikaa, ja sai olla rakkaiden parissa. Tietysti tuo miniloma olisi voinut vielä jatkua, mutta ehkä on vaan parempi päästä mahdollisimma pian takaisin arkeen. Tässä hieman kuvasaldoa!  


Aatto alkoi riisipuurolla vanhempieni luona. Joskus nuorempana minulla oli hieno "manteliputki" jolloin sain aina mantelin, mutta se on nyt selvästi katkennut.  Lunta satoi aamusta lähtien, mistä olin iloinen, kuski ei. 




Puuron jälkeen kävimme kiertämässä sukumme haudat läpi. Halusin myös käydä katsomassa sankarihaudan, jossa oli juuri meneillään "vahdinvaihto". Urheat veteraanit pääsivät lämpimään, kun nuoremmat tulivat tilalle. Meille alkoi käydä samoin, ja palasimme pian autolle. 


Jouluhartaus Johanneksenkirkossa. 


En voinut aiemmin kertoa täällä, mitä aioin soittaa aattona. Soitin lopulta Armas Järnefeltin Kehtolaulun, ja Schubertin Serenaden. Viimeinen harjoituskerta meni todella huonosti, mutta sain koottua itseni aattona niin, että vedettiin kunnialla läpi! Jes. 







Joulupäivä meni ihanan lämpöisissä töppösissä tepastellen, ja musiikkia kuunnellen. Ja lunta satoi lisää. Illalla menimme syömään lisää jouluruokaa, nam. Saatiin myös avata vihdoin pitkään himoitsemani (isälle lahjaksi tarkoitettu) suklaarasia. 


Jouluun kuuluu ehdottomasti myös pelaaminen. Kokeilimme lahjaksi saatua Trivial Pursuit: Master - versiota, joka osoittautui paljon monipuolisemmaksi kuin edeltäjänsä. Asiaan varmaan vaikutti myös se, että olemme pelanneet "edeltäjän" ihan puhki, ja kysymyksetkin ovat tulleet aika tutuiksi. Ilta huipentui elokuvaan nimeltä Australia, jota tähdittivät ihanat Hugh Jackman ja Nicole Kidman. 

Nyt loppuu jouluhöpinät! Jatketaan pian taas kulttuurilla :) 




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulu on taas, joulu on taas...

Viimeiset harjoitukset vedetty, ja työt tehty. Tästä lähtee hyvin ansaittu pieni joululoma. Palataan asiaan joulun jälkeen!

  Hyvää Joulua kaikille :)

torstai 20. joulukuuta 2012

Pörssin Buffé

Erään merkkipäivän johdosta päätimme mennä pitkästä aikaa ulos syömään. Paikaksemme valikoitui Fabianinkadun Pörssi, jossa kaksi meistä oli aikaisemminkin käynyt. Ruokalistalla oli vaikka mitä ihanaa, alkupalaksi erilaisia kalaherkkuja, blinejä, pippurikanaa, juureksia, häränpaistia, pääruuaksi lohta ja härkää, sekä vielä jäliruokapöydästä sai hakea juustokakkua, marmeladia, kahvimoussea, juustoja ja suklaahyvekettä. Tulee melkein nälkä kun vaan ajattelenkin niitä herkkuja! :)



Paikan miinuksena oli todella pitkä jono, jossa jouduimme odottelemaan pitkän tovin. Ilmeisesti monet muutkin olivat päättäneet varata illallisen Pörssistä lauantai-illaksi. Onneksi jonottaessa pystyi ihailemaan "eteisaulaa", joka oli koristelu todella tunnelmalliseksi. Allaoleva poro oli ihana, en vaan kännykällä saanut siitä niin hyvää kuin se olisi ansainnut. 



Ruokalista on kopioitu suoraan tähän!

Siianmätiä, sipulia ja smetanaa
Lämpimiä blinejä
Valkosipulisilakkaa
Savukala-tillimoussea
Pörssitalon mausteista joulusilliä
Vodkalla maustettua Lohitartarkakkua
Fenkolilla ja chilillä marinoituja katkarapuja
Olutmakkaroita ja Pörssin kotisinappia
Kylmää häränpaistia ja piparjuurikastiketta
Pippuroitua kananpojanrintaa ja mustaherukkahilloketta
Sinappi-appelsiinimarinoitua porsaanfilettä sekä kurpitsakastiketta
Portviinihyytelöä ankanmaksapateeta ja viikunahilloketta
Hunajapaahdettua uunipunajuurta
Tummalla sokerilla glaseerattuja lanttuja
Perinteistä metsäsienisalaattia
Waldorfin salaattia
"Oliverin salaattia"
Hunajaisia suolakurkkuja ja venäläistä luonnonjugurttia
Joululimppua ja maalaisleipää, voita

***

Ruispaahdettua lohta ja Adjika-kastiketta
Pippuroitua häränfilettä ja tummaa timjaminkastiketta
Persiljaperunoita
Salaatteja ja tryffeliöljyä

***

Mansikkatuorejuustokakkua ja persikkakastiketta
Tummaa suklaavanukasta ja marenkia
Punssilla marinoituja luumua ja kuohkeaa kahvikastiketta
Hedelmäkuivakakkua
Pähkinöitä ja marmeladeja
Juustona Bleu Brebis La Meme sekä kuminakorppuja



Otin blinejä, lohitartaria, siikahyvekettä, pippurikanaa, perunoita, häränleikettä ja juureksia. Jouduin siksi jättämään pääruuan väliin (mikä oli kuulemma todella hyvänmakuinen!) ja siirryin jälkiruokaan. Namnam. Kuten meidän perheessä sanotaan, "jäkiruualle on mahalaukussa aina ihan oma tila", piti se taaskin kyllä paikkansa. Tuli itse asiassa pariinkin otteeseen käytyä hakemassa lisää niitä ihanuuksia...

osa kuvista on omiani, parempilaatuiset ovat pörssin omilta sivuilta!


Paikkana Pörssi oli todella iso ja upea rakennus. Aula oli upeasti tunnelmoitu talvea ajatellen, ja valot loivat hämyisän vaikutelman. Jonoja ei onneksi pahemmin kertynyt muualle kuin alkupalapöytään, mikä tietysti oli ymmärrettävää, kun ihmisiä jonotti samaan aikaan niin valtavasti. Joku hyvä systeemi siihen alkuun olisi kyllä ihan mukava. Jos haluaa välttää jonot niin kannattaa mennä mahdollisimman myöhään syömään, sillä iltaa kohden väki vähenee. 

Pörssi 
Fabianinkatu 14, 00100 Helsinki

lauantai 15. joulukuuta 2012

Lumikuningatar

Torstaina pääsimme katsomaan jo suurta suosiota saavuttanutta Lumikuningatarta, joka on Kansallisoopperan taiteellisen johtajan, Kenneth Greven, toteuttama. Liputhan myytiin hetkessä loppuun, ja poikkeuksellisesti ooppera alkoi myymään nyt jo ensi joulun lippuja. Miettiessämme viime syksynä tulevan kevään must go-baletteja, se olin minä joka ehdotin Lumikuningattareen menoa. Ja oikeastaan oli aika sattumaa, että päätimme mennä katsomaan sen. Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että sain suostuteltua meidät siihen!



Yksi tärkeimmistä kriteereistä baletin kohdalla oli se, että mukana näyttelisi Krista Kosonen. Ja tähän kohtaan pitää varmaan lisätä että ei, Krista ei tanssinut. Olen enemmänkin seurannut hänen uraansa televisiossa, joten tämä uusi valtaus kiinnosti minua todella paljon! Ja hyvin Krista vetikin, pidin hänestä. 


Juoni ei oikein auennut minulle koko esityksen aikana, enkä suoraan sanoen jaksanut ymmärtääkkään. Tein siis hieman taustatyötä. Tarina kertoo kahdesta lapsesta, Kertusta ja Kaista, jotka asuvat Helsingissä. Heidän isoäitinsä (Kosonen) kertoo heille tarinaa Lumikuningattaresta (Ilieva), joka on uskomattoman kaunis, mutta kylmä. Hän katsoo joka ilta peilistä omaa kuvaansa (joka Andersenin sadussa tuo epäonnea ihmisille, tästä ei kuitenkaan baletissa kerrottu mitään?). Peili varastetaan, ja rikotaan. Sirpaleet lentävät kaikkialle, yksi niistä Kain (Poutanen, joka muuten valittiin mennellä viikolla Kansallisbaletin tähtitanssijaksi!) silmään. Lumikuningatar päättää siepata Kain, ja vie tämän linnaansa. Kerttu (Ha) ei halua uskoa, että Kai on kadonnut, vaan haluaa lähteä etsimään tätä. Hän kiertää maailman ympäri, ja saa lopulta avukseen Lapin Seitan (Ilyina), Lumikuningattaren sisarpuolen, joka on siskonsa täysi vastakohta. He saavat apuvoimia myös Lapin velhosta (Valkama). Seuraa suuri taistelu Lumikuningattaren linnassa, josta Kerttu löytää Kain. Kai on kuitenkin Kuningattaren vallassa, eikä tunnista tyttöä. Juuri kun toivo on menetetty, Kai saa sirpaleen pois silmästään (ei ihan sekään selvinnyt baletissa, piti käydä selvittämässä asia itse. Kirjan mukaan Kertun kyyneleet sai sirun pois, mutta baletissa Kerttu lyyhistyi lattialle kylmästä?). Tässä kohtaa kaikki ne lapset, jotka olivat väliajalla saaneet sellaisen muovisen laservalon, saivat "auttaa" Kerttua ja Kaita. (Seuralaiseni oli hyvin pettynyt, ettei meille oltu annettu sellaista. Mutta kuten Krista sanoi, aikuisilta laservalot olivat kiellettyjä! :D) Hyvät tietysti voittivat pahat, ja koko seikkailu olikin ollut vain unta. Lopuksi Krista kertoi ettei "kaikki ole sitä miltä näyttää", ja hänellä oli Lumikuningattaren asu kävellessään valtaistuimelle. 


Kuten varmaan tuosta selosteestakin huomaa, juoni oli aika iso kysymysmerkki minulle, ja olisi mielenkiintoista tietää oliko isoäiti siis todellisuudessa Lumikuningatar. Tämä jäi kuitenkin jokaisen omaksi päätettäväksi. Olin todella pettynyt, kun emme osuneet sellaiseen näytökseen, jossa Myllymäki olisi esittänyt Lumikuningatarta tai Lapin Seitaa, mutta pitää nyt kai vain olla iloinen että ylipäänsä näki esityksen! Pidin todella paljon siitä, että tarina oli sijoitettu Helsinkiin. Yksi kohtaus esitettiin Kauppatorilla, mikä varsinkin itselleni (täällä aina asuneena) oli mukava yllätys. Taustalla pyöri Kauppatorin lukuisat talot, jopa Havis Amandan patsas oltiin saatu lavalle! 



Greve oli halunnut ilmeisesti lisää tilaa, sillä orkesteria ei ollenkaan nähty, vaan tilalla oli erikoinen lavaste. Olisin ehkä kuitenkin toivonut orkesterin soittamaan livenä, mutta toisaalta olin positiivisesti yllättynyt, miten hyvältä se kuulosti nauhalta. Musiikki oli todella upeaa, sopi hyvin joka tilanteeseen. ja sai ihoni kananlihalle. Vaikka suosinkin suomalaisia balleriinoja, pidin Ilievasta. Itäeurooppalaiset ovat yleensä aika "kivikasvoja", joten hän sopi hyvin Lumikuningattaren kylmään rooliin. Puvuistakin olin positiivisesti yllättynyt, luulin että Greve laittaisi jotain outoja futuristisiä asuja. Varsinkin alussa, jossa tanssittiin Kauppatorilla, kaikilla oli todella ihanat vanhanaikaiset puvut. 

kaikki kuvat oopperan sivuilta

Kesken esityksen (kuitenkin vasta väliajan jälkeisellä puoliskolla) valot syttyivät päälle, ja Greve, joka oli ollut yleisössä (tarkkailemassa esitystä?) astui lavalle Jani Talon kanssa. Kenneth Greve on tanskalainen, joten hän selitti yleisölle englanniksi Jani Talon tulkatessa suomeksi. Tilanne oli sikäli huvittava, että Jani tuli lavalle peikoksi pukeutuneena. Siitä saatiin tilanteeseen paljon hupia. Keskeytys johtui kuitenkin siitä, että sauna (ylemäpänä kuvassa) oli lavan alta noustettu kulissi, jota ei saatu enää takaisin paikoilleen. "Saunan pitää antaa kylmetä, että saadaan se laskettua takaisin" oli Kennethin nokkela sutkautus. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun tilanne saatiin korjattua, ja esitys saattoi jatkua. Oli hauska kokemus! Yleisössä nähtiin myös Jorma Uotinen, jota tosin emme ehtineet käydä tervehtimässä. Kaiken kaikkiaan oli hieno esitys, jota ehdottomasti suosittelen varsinkin lapsiperheille!

Lumikuningatar/Suomen Kansallisooppera
 (HUOM! Vuoden 2012 liput loppuunmyyty!)
28.11.2013-4.1.2014

maanantai 10. joulukuuta 2012

11 faktaa minusta

Jo jonkin aikaa sitten Pihin naisen elämää-blogissa päästin lukemaan hauskoja faktoja hänestä. Innostuin ideasta niin, että päätin toteuttaa tämän myös oman blogini puolella. Hieman haastavaa oli miettiä mitä asioita tähän laittaisi, mutta tässä ne tulee!


1. En ole aina ollut näin kiinnostunut taitesta, oopperoista tai baleteista. Jos totta puhutaan, vanhempani yrittivät lapsena saada minua kiinnostumaan kulttuurista viemällä minua erilaisiin oopperoihin, mutta aika huonoin tuloksin. En vieläkään tiedä mitä oikein tapahtui, mutta Wagnerin Nibelung-tetralogian jälkeen olin myyty.



 2. Toisaalta olen myös hulluna jääkiekkoon. Oikeastaan vain Leijonien peleihin. Odotan joka kevät kuin kuuta nousevaa, että Jääkiekon MM-kisat alkaisivat. Onneksi en ole ainoa. Tärkeintä ei ole peli, vaan voitto ja Ruotsin murskaaminen.



3. Olen iltaihminen. Saan paljon enemmän aikaiseksi illalla (ja yöllä) kuin aamulla. Sen huomaa tästäkin postauksesta, sillä inspiraationi alkoi vasta huomattavasti puolenyön jälkeen. Olen vanhempieni toivomuksesta kokeillut myös herätä aamulla aikaisin, mutta se ei toiminut ollenkaan. En "osannut" tehdä mitään, koska en ollut tottunut olemaan niin aikaisin hereillä.  



4. Olen musikaalinen. Aloitin isoisäni opastuksella viulunsoiton ala-asteella, ja sen lisäksi liityin kouluni kuoroon. Viulu vaihtui parin vuoden jälkeen alttoviuluun, ja pääsin Konservatoorioon. Harrastus jäi sittemmin moneksi vuodeksi, mutta innostus heräsi uudelleen, ja nykyään soitan säännöllisesti isoisäni kanssa. Perinteeksi on tullut soittaa jouluna sukulaisillemme pari kappaletta siskoni säestäessä pianolla. 



5.  En halua lukea kirjoja joissa on onneton loppu. Tiedän, ei mikään paras asenne. Tämä kai juontaa jostain lapsuudesta jossa olen lukenut jonkun todella hyvän kirjan joka sitten päättyi onnettomasti. Poikkeuksena Tuulen viemää-kirja, jota luen kesälukemisena mökillä yhä uudelleen ja uudelleen vaikka se loppu on joka kerta yhtä raastava! 


6. Rakastan eläimiä. Katsokaa nyt tuota söpöliiniä!! Niin suloinen. Haluaisin ehdottomasti jossain vaiheessa oman koiran, mutta saa nähdä milloin se onnistuu. Koirakuume on kuitenkin suuri...



7. Opin uimaan karkkien avulla. Pienenä ollessamme mökillä rakas siskoni päätti, että minun oli aika oppia uimaan. Melkoisena makeishirmuna suostuinkin hommaan, kun palkinnoksi luvattiin karkkia. Aina jotain uutta oppiessani sain valita siskoni pussista mieleiseni herkun. Ja jotenkin opin kuin opinkin uimaan! 



 8. Luin kesällä 100 kirjaa 10 viikossa. Tämä tapahtui sillon, kun vielä kesällä oli koulusta lomaa se 10 viikkoa. Innostuin hieman tutkimaan kirjahyllyjä ja sieltä sitten löytyi kunnolla lukemista. Mikä parempi tapa viettää lomaansa kuin riippumatossa lojuminen hyvän kirjan kanssa?


9. Olen myös huomannut pystyväni lukemaan 100 sivua tunnissa. Anna Kareninan kanssa tämä pääsi taas testiin, ja se pitää edelleen paikkansa. Tietenkään tämä ei onnistu silloin kun pitäisi lukea johonkin isoon tenttiin. 


10. Jouluna parasta ovat yhdessäolo ja perinteet. Yleensä ne pari viikkoa ennen joulua ovat ainakin itselleni stressaavat, kun pitäisi ehtiä tehdä kaikenlaista. Siksi on ihanaa, että aattona saa rentoutua hyvässä seurassa. Meillä on pitkät perinteet, enkä pystyisi mitenkään viettämään joulua toisin. 


11. Olen hulluna korkokenkiin. :D 


Haastan Hattarakiskan tekemään saman.  Hauskaa viikkoa kaikille :) 




tiistai 4. joulukuuta 2012

Lukuhaaste suoritettu!


kuva weheartit

Päälle 11 tunnin luku-urakka on nyt ohitse! Kävin eilen vihdoin ostamassa kyseisen teoksen, ja se kyllä veti mukaansa heti ensimmäisestä lauseesta lähtien, vaikkakin juoni herätti minussa hieman ristiriitaisia tunteita, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt nukkumaan! 


perjantai 30. marraskuuta 2012

Helsingin joulukatu

Viikko sitten sunnuntaina avattiin Helsingissä vihdoin joulukatu. Sinne oli jo muutamana edellisenä vuotena pitänyt mennä, mutta jotenkin se aina jäi. Tällä kertaa päätimme ottaa härkää sarvista, ja käydä nopeasti pyörähtämässä Aleksilla. Samalla myös Stockmannin jouluikkuna avattiin, mikä tietysti myöskin aiheutti tungosta. 



Halusimme olla paikalla (ja hyvissä asemissa) tasan kello 15, jotta näkisimme kunnolla valojen syttymisen. Olimme kyllä löytäneet tihkusateelta suojaisan paikan, ja kamerakin oli valmiina räpsimään kuvia, mutta jotenkin onnistuin katsomaan ihan muualle, kun valot lopulta syttyivät. Perus minä taas. Kuten kuvista huomaa, valoja ei kunnolla erota päivänvalossa, vaan parhaimmilta ne näyttävät hieman hämärämmällä. Siksi olisi ehkä ollut parempi, että tapahtuma olisi ollut esimerkiksi tuntia myöhemmin. 


Hieman myöhemmin sain otettua hieman parempia kuvia Aleksilta, mutta täytyy varmaan käydä joku ilta räpsimässä kunnon tunnelmakuvia. Varsinkin kun saimme eilen tänne ihanan paljon lunta! :) Ja säätietojen mukaan sitä tulee vielä paljon lisää, jes. 








Koko tähän tapahtumaan sisältyi myöskin pukki ja seurue, jotka tervehtivät ihmisjoukkoja kulkiessaan Aleksanterinkatua. Elänrakkaana ihmisenä olin innoissani, kun seurueeseen kuului myöskin paljon suloisia koiria. Jopa pari Angry Birdsiä oli päässyt mukaan! Jostain syystä olin kuitenkin hieman pettynyt koko tapahtumaan, en sitten tiedä oliko minulla vain ollut liian suuret odotukset. Asiaan saattoi tietysti myös vaikuttaa hirveä tihkusade, joka ei tahtonut loppua millään. Nyt on kuitenkin valot saatu Aleksille, joten nautitaan niistä! 










lauantai 24. marraskuuta 2012

Lukuhaaste!

 Saimme erään ihanaisen kanssa aivan loistavan idea eilen ! Kumpikaan meistä ei ole lukenut Leo Tolstoin Anna Kareninaa, vaikka se kuuluukin niihin ihan yleissivistyksellisiin kirjoihin. Nyt on kuitenkin tulossa Keira Knightleyn tähdittämä elokuvaversio kyseisestä kirjasta, joten mikä olisikaan parempi motivaatio saada se tiiliskiven kokoinen teos luettua?  Elokuva saa ensi-iltansa Suomessa 11.1, joten tässä on päälle kuukausi aikaa...



kuvat weheartit.com

Juonesta tiedän vain sen, että kyseessä on suuri rakkaustarina, mikä ainakin kuulostaa hyvältä näin romantikon korville. :D Että näin hataralta pohjalta lähdetään..Viime aurinkolomallani yritin kyllä hieman selailla (ja lukea) Anna Kareninaa, mutta täytyy sanoa että kovin pitkälle en päässyt kun jo mielenkiinto lopahti tyystin. Toivottavasti nyt onnistuu paremmin ! :) 

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Tosca

Tarkoitukseni ei oikeastaan ollut nähdä Toscaa Kansallisoopperassa, sillä tuttuni ovat jo nähneet sen aikasemmin. Sain kuitenkin liput ensimmäiselle parvelle puoleen hintaan liityttyäni Pro Operaan, ja pienen suostuttelun jälkeen siskoni suostui lähtemään mukaani. Loppujen lopuksi olin aika innoissani kyseisestä oopperasta, sillä vanhempani kehuivat tätä yhdeksi parhaimmaksi. Kyllähän Tosca kuuluu niihin yleissivistyksellisiin oopperoihin, jotka jokaisen kulttuurista kiinnostuneen tulisi nähdä. 




Kuten melkein kaikki oopperat, myös tähän kuuluu traaginen loppu. (En edes muista oopperaa jossa olisi onnellinen loppu!) Tarina sijoittuu Roomaan, jossa kaunis Tosca (Ingela Brimberg) ja Cavardossi (Valter Borin) ovat rakastavaisia. Tosca on kuitenkin mustasukkainen miehestään, mitä poliisipäällikkö Scarpia (Peter Sidhom) päättää käyttää hyväksi. Juonittelujensa seurauksena Tosca ja Scarpia viettävät iltaa yhdessä. Scarpia lupaa pelastaa kuolemaan tuomitun Cavardossin, jos Toca lupaa viettää yön hänen kanssaan. Tosca suostuu tähän, mutta puukottaakin hänet. Seuraavana aamuna Tosca tapaa Cavardossin vankilassa ja kertoo tälle vartioiden vain esittävän ampuvansa tämän, minkä takia hänen täytyy yrittää kaatua osumasta maahan kuin kuollut. Scarpia on kuitenkin valehdellut Toscalle, ja Cavardossi kuolee. Samaan aikaan muut ovat huomanneet Scarpian kuoleman, ja ovat pidättämässä Toscaa, kun tämä hyppää muurilta alas julistaen "O Scarpia avanti a Dio!". (Scarpia, tapaamme Jumalan edessä!"


kuvat oopperan FB sivuilta

Yllätyin itsekkin, miten paljon pidin Toscasta. Tämä nousi kyllä kertoheitolla toiseksi parhaaksi oopperaksi (Nibelungin sormusta ei ole vielä voittanut). Olen kyllä nähnyt Pucchinin Madam Butterflyn, mutta se ei musiikillaan tehnyt minuun niin suurta vaikutusta (vaikkakin tähän pitää selvitykseksi lisätä että olin huomattavasti nuorempi silloin!) että olisin odottanut Toscasta siitä syystä mielenkiintoista esitystä. Nyt kuitenkin ihastuin Pucchinin musiikkiin. En myöskään tiennyt mitä odottaa Ingela Brimbergiltä, jota en ennen ollut kuullut. Hän oli kuitenkin suuri positiivinen yllätys, todella upeaääninen nainen! Pidin myös Borinista ja Sidhomista, vaikkakaan Borinin ääni ei kantanut niin lujana kun olisi voinut. Kaiken kaikkiaan hieno ooppera, ihanat lavasteet ja musiikki, ja upea Brimberg. 

Tosca / Suomen Kansallisooppera
5.11-24.11.2012