Lumikuningatar

Torstaina pääsimme katsomaan jo suurta suosiota saavuttanutta Lumikuningatarta, joka on Kansallisoopperan taiteellisen johtajan, Kenneth Greven, toteuttama. Liputhan myytiin hetkessä loppuun, ja poikkeuksellisesti ooppera alkoi myymään nyt jo ensi joulun lippuja. Miettiessämme viime syksynä tulevan kevään must go-baletteja, se olin minä joka ehdotin Lumikuningattareen menoa. Ja oikeastaan oli aika sattumaa, että päätimme mennä katsomaan sen. Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen, että sain suostuteltua meidät siihen!

Yksi tärkeimmistä kriteereistä baletin kohdalla oli se, että mukana näyttelisi Krista Kosonen. Ja tähän kohtaan pitää varmaan lisätä että ei, Krista ei tanssinut. Olen enemmänkin seurannut hänen uraansa televisiossa, joten tämä uusi valtaus kiinnosti minua todella paljon! Ja hyvin Krista vetikin, pidin hänestä. 

Juoni ei oikein auennut minulle koko esityksen aikana, enkä suoraan sanoen jaksanut ymmärtääkkään. Tein siis hieman taustatyötä. Tarina kertoo kahdesta lapsesta, Kertusta ja Kaista, jotka asuvat Helsingissä. Heidän isoäitinsä (Kosonen) kertoo heille tarinaa Lumikuningattaresta (Ilieva), joka on uskomattoman kaunis, mutta kylmä. Hän katsoo joka ilta peilistä omaa kuvaansa (joka Andersenin sadussa tuo epäonnea ihmisille, tästä ei kuitenkaan baletissa kerrottu mitään?). Peili varastetaan, ja rikotaan. Sirpaleet lentävät kaikkialle, yksi niistä Kain (Poutanen, joka muuten valittiin mennellä viikolla Kansallisbaletin tähtitanssijaksi!) silmään. Lumikuningatar päättää siepata Kain, ja vie tämän linnaansa. Kerttu (Ha) ei halua uskoa, että Kai on kadonnut, vaan haluaa lähteä etsimään tätä. Hän kiertää maailman ympäri, ja saa lopulta avukseen Lapin Seitan (Ilyina), Lumikuningattaren sisarpuolen, joka on siskonsa täysi vastakohta. He saavat apuvoimia myös Lapin velhosta (Valkama). Seuraa suuri taistelu Lumikuningattaren linnassa, josta Kerttu löytää Kain. Kai on kuitenkin Kuningattaren vallassa, eikä tunnista tyttöä. Juuri kun toivo on menetetty, Kai saa sirpaleen pois silmästään (ei ihan sekään selvinnyt baletissa, piti käydä selvittämässä asia itse. Kirjan mukaan Kertun kyyneleet sai sirun pois, mutta baletissa Kerttu lyyhistyi lattialle kylmästä?). Tässä kohtaa kaikki ne lapset, jotka olivat väliajalla saaneet sellaisen muovisen laservalon, saivat "auttaa" Kerttua ja Kaita. (Seuralaiseni oli hyvin pettynyt, ettei meille oltu annettu sellaista. Mutta kuten Krista sanoi, aikuisilta laservalot olivat kiellettyjä! :D) Hyvät tietysti voittivat pahat, ja koko seikkailu olikin ollut vain unta. Lopuksi Krista kertoi ettei "kaikki ole sitä miltä näyttää", ja hänellä oli Lumikuningattaren asu kävellessään valtaistuimelle. 

Kuten varmaan tuosta selosteestakin huomaa, juoni oli aika iso kysymysmerkki minulle, ja olisi mielenkiintoista tietää oliko isoäiti siis todellisuudessa Lumikuningatar. Tämä jäi kuitenkin jokaisen omaksi päätettäväksi. Olin todella pettynyt, kun emme osuneet sellaiseen näytökseen, jossa Myllymäki olisi esittänyt Lumikuningatarta tai Lapin Seitaa, mutta pitää nyt kai vain olla iloinen että ylipäänsä näki esityksen! Pidin todella paljon siitä, että tarina oli sijoitettu Helsinkiin. Yksi kohtaus esitettiin Kauppatorilla, mikä varsinkin itselleni (täällä aina asuneena) oli mukava yllätys. Taustalla pyöri Kauppatorin lukuisat talot, jopa Havis Amandan patsas oltiin saatu lavalle! 

Greve oli halunnut ilmeisesti lisää tilaa, sillä orkesteria ei ollenkaan nähty, vaan tilalla oli erikoinen lavaste. Olisin ehkä kuitenkin toivonut orkesterin soittamaan livenä, mutta toisaalta olin positiivisesti yllättynyt, miten hyvältä se kuulosti nauhalta. Musiikki oli todella upeaa, sopi hyvin joka tilanteeseen. ja sai ihoni kananlihalle. Vaikka suosinkin suomalaisia balleriinoja, pidin Ilievasta. Itäeurooppalaiset ovat yleensä aika "kivikasvoja", joten hän sopi hyvin Lumikuningattaren kylmään rooliin. Puvuistakin olin positiivisesti yllättynyt, luulin että Greve laittaisi jotain outoja futuristisiä asuja. Varsinkin alussa, jossa tanssittiin Kauppatorilla, kaikilla oli todella ihanat vanhanaikaiset puvut. 

kaikki kuvat oopperan sivuilta

Kesken esityksen (kuitenkin vasta väliajan jälkeisellä puoliskolla) valot syttyivät päälle, ja Greve, joka oli ollut yleisössä (tarkkailemassa esitystä?) astui lavalle Jani Talon kanssa. Kenneth Greve on tanskalainen, joten hän selitti yleisölle englanniksi Jani Talon tulkatessa suomeksi. Tilanne oli sikäli huvittava, että Jani tuli lavalle peikoksi pukeutuneena. Siitä saatiin tilanteeseen paljon hupia. Keskeytys johtui kuitenkin siitä, että sauna (ylemäpänä kuvassa) oli lavan alta noustettu kulissi, jota ei saatu enää takaisin paikoilleen. "Saunan pitää antaa kylmetä, että saadaan se laskettua takaisin" oli Kennethin nokkela sutkautus. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun tilanne saatiin korjattua, ja esitys saattoi jatkua. Oli hauska kokemus! Yleisössä nähtiin myös Jorma Uotinen, jota tosin emme ehtineet käydä tervehtimässä. Kaiken kaikkiaan oli hieno esitys, jota ehdottomasti suosittelen varsinkin lapsiperheille!

Lumikuningatar/Suomen Kansallisooppera

 (HUOM! Vuoden 2012 liput loppuunmyyty!)

28.11.2013-4.1.2014