Vihdoinkin Joutsenlampi!

Anteeksi, etten ole juurikaan ehtinyt postailla, viime aikoina on ollut liikaa asioita meneillään eikä motivaatiota ole oikein ollut. Mutta  yli puolen vuoden kiihkeän odotuksen jälkeen pääsin tiistaina vihdoin katsomaan Tshaikovskin Joutsenlampea Kansallisoopperaan. Tosin jälleen kerran onnistuimme osumaan toiseksi viimeiseen näytökseen, joten tämä teksti on lähinnä illan aikana heränneiden ajatusten pohdiskelua.

Kyseessähän oli Suomen Kansallisbaletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven sovitus Tshaikovskin säveltämästä ja Lev Ivanovin ja Marius Petipan koreografisoimasta baletista, jonka produktioensi-ilta oli 12.2.2009 Prahassa. Puoli vuotta myöhemmin se sai myös Suomessa ensi-iltansa. Tämä versio on jonkin verran lyhennetty perinteisestä.

Tarina alkaa kuninkaan kuolemasta. Nuori prinssi Siegfried (Colin Jacobs) löytää sängyltään höyhenen ja ryntää näyttämään sitä parhaalle ystävälleen Bennolle (Tomas Vuori). He saavat kuulla tarinan Joutsenlammesta, prinsessasta, sekä ilkeästä velhosta joka on kironnut prinsessan. Hänet voi pelastaa ainoastaan se, että prinssi ampuu velhon.

10 vuotta myöhemmin Kuningatar (Anastasia Dunets) kertoo pojalleen (Xiaodong Ma) että tämän täytyy mennä naimisiin. Linnassa pidetään tanssiaiset, joista kuningatar toivoo Siegfriedin löytävän puolison itselleen. Vieraiden joukossa on myös ministeri Von Rothbart (Nicholas Ziegler)  johon prinssi ei luota. Hän kuitenkin ottaa ministerin lahjan, jousipyssyn, vastaan ja lähtee ystävänsä kanssa metsästämään.

Metsässä Benno avautuu peloistaan menettää prinssi kun tämä avioituu. Prinssi jatkaa matkaansa syvemmälle metsään ja löytää lammen. Pian hänen muistiinsa palautuu lapsena kuultu tarina Joutsenlammesta. Von Rothbart ilmestyy paikalle ja työntää Siegfriedin lampeen. Upea joutsen ilmestyy lammelle ja muuttuu nuoreksi naiseksi. Joutsen on prinsessa Odette, joka joka keskiyö saa ihmismuotonsa takaisin tunniksi. Hän pelastaa prinssin ja vie tämän turvaan. Prinssi rakastuu Odetteen välittömästi.

Von Rothbart keskeyttää rakastuneet ilmoittamalla naisen olevan hänen ja todistaa sanansa muuttamalla prinsessan joutseneksi. Benno sekä muut metsästäjät lähestyvät heitä, jolloin Von Rothbart piiloutuu metsään. Kun Benno näkee rakastavaiset, hän tajuaa menettäneensä parhaan ystävänsä. Von Rothbart käyttää tilaisuuttaan hyväksi ja lähettää Bennon erottamaan parin, mikä onnistuukin. Kun prinssi ryntää kertomaan äidilleen löytämästään naisesta, hylätty Benno kääntyy Von Rothbartin puoleen, ja hänestä tulee musta joutsen. Tämä onkin yksi Greven isoimmista muutoksista.

Pian vietetäänkin jo prinssin kihlajaisia. Espanjalaiset, unkarilaiset ja venäläiset esittelevät prinsessansa, mutta prinssi on hiljainen ja etäinen. Lopulta prinssi pyytää Von Rothbartiä tuomaan joutsenensa. Rothbart tuo kuitenkin mustaksi joutseneksi lumotun Bennon, ja petetty prinssi vannoo tälle uskollisuuttaan. Pian prinssi huomaa erheensä ja ryntää epätoivoisena metsään. Petetty Benno tajuaa virheensä, ottaa jousipyssyn, ja juoksee prinssin perään.

 Metsässä valkea joutsen kertoo muille joutsenille petoksesta. Von Rothbart yrittää piilottaa joutsenen prinssiltä mutta epäonnistuu. Siegfried anoo anteeksiantoa. Pian myös Benno saapuu paikalle ja ampuu Rothbartia hengenvaarallisesti. Myös tämä eroaa alkuperäisestä.. Von Rothbart työntää joutsenen lampeen, mutta Benno, joka päättää uhrata itsensä ystävänsä vuoksi, hyppää sen perään. Prinssi etsii epätoivoissaan joutsentaan ja vapauttaa tämän kirouksesta. Prinsessan kehosta löytyy sulka, ja Siegfired muistaa lapsuutensa sadun.

Myönnän, että odotukseni olivat suhteellisen korkealla, mikä sitten loi liian suuret ”paineet" illalle. Kuten olen jo aikaisemmassa Joutsenlampi-postauksessa kertonut, Youtubesta on tullut kuunneltua ja katsottua aiheeseen liittyvää materiaalia paljon. Huomaan usein inspiroituvani kirjoitellessani postauksia ja kuunnellessani samalla Joutsenlammen melodioita. Kappaleet osaan siis jo melkein ulkoa, mikä olikin hieman häiritsevää, sillä jotkut upeat aariat oli otettu pois tai muunneltu epäedullisesti. Näitä yksityiskohtia lukuun ottamatta musiikki oli upeaa taattua Tshaikovskia. Kauniimpaa musiikkia saa hakemalla hakea. Itselleni tuli oikein kylmiä väreitä kun tunnistin kappaleita. 

Lavasteet olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan upeat ja toimivat. Pidin itse varsinkin savusta, joka toi loppupuolen ratkaisunhetkiin oikeanlaista tunnelmaa ja salamyhkäisyyttä. (En kuitenkaan ihan täysin ymmärtänyt ideaa takaseinän luukusta, jonka avulla katsojille välittyi Bennon muuttuminen Odileksi, Rorthbartin petoksen taustoja tai  lammen lavastuksellista aukkoa.) Pidin myös paljon puvustuksesta. Omaksi lempparikseni muodostui joutsenten asu, varsinkin niiden pääkoru. En osaa selittää mikä siinä kiehtoo, mutta kaipa  se aistikkuus, muoto, yksinkertaisuus, lintumaisuus ja tietynlainen ylhäisyysMyöskin tanssiaisten loistokkaat asut olivat tällaiselle kimalluksen ystävälle ihastuttavaa katsottavaa. 

Jo heti ensimmäisessä kohtauksessa nähtiin kaksi lasta, jotka esittivät päähenkilöitä nuorena, Ja tanssiaisissa nähtiin lisää lapsia. Lasten käyttäminen baleteissa on viihtyisää, sillä he ovat suloisia ottaesSaan hieman haparoivia askeleitaan iloisen jännittyneesti hymyillen. Pääosan aasialaiset olivat hyviä, vaikkakin olin tietysti toivonut suomalaisia tanssijoita pääosiin.  Jos oikein muistan, Bennon esittäjä, Xiaoyu He, voitti Helsingin Kansainvälisen Balettikilpailun "Best no-competing partner" -palkinnon. Joutsenet sen sijaan tanssivat hieman miten sattuivat, eivätkä edes mitenkään yhtäaikaisesti. Tosin vaativa Allegro Moderato joutsenten tanssista meni heiltä todella hyvin.

Olin positiivisesti yllättynyt, miten paljon nuoria paikalle oli saapunut. Huomattava enemmistö yleisöstä oli nuorempia kuin oopperassa keskimäärin käyvät ihmiset,, mikä on harvinaislaatuista Oopperassa. Tietysti silloin, kun kyseessä on tällainen klassinen baletti, se saa nuoremmatkin liikkeelle. Tämä kuitenkin sitten näkyi ja kuului katsomossa: ihmeen levotonta oli! Paikalle oli saapunut myös itse teoksen luoja, joka sattuikin istumaan meidän rivillemme. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy, sillä myös Lumikuningattaressa baletin johtaja nähtiin katsomossa seuraamassa esitystä. Hyväntuulinen Greve näytti nauttivan esitykestä. 

Tämä uusi versio oli suhteellisen lojaali perinteiselle ja alkuperäiselle versiolle, vaikkakaan en täysin pitänyt kaikista muutoksista. Kuten Greve itse myöntää Joutsenlammen ohjelmalehtisessä, baletista on jätetty jonkin verran juonta ja musiikkia pois.. Juonessa minua hämmensi velhon tyttären puuttuminen: häne sijastaan Odileksi muuttui prinssin ystävä Benno. Juoniselosteessa annetaan ymmärtää, että Benno rakastaa ystäväänsä enemmän kuin ystävänä, mikä on erikoista, sillä nämä "kielletyt ja erikoisemmat rakkaudet" kuuluvat enemmänkin wagnermaisiin juoniin. Alun perin Bennon hahmo tiettävästi luotiin kompensoimaan pääosan esittäjän huonoa tanssitaitoa ja auttamaan naistanssijan kannattelussa. Tätä käytännöllistä taustaa vasten voi miettiä, onko asetelma Greven omaa modernia viittausta Tshaikovskin homoseksuaalisuuteen.

Olen myös ihmetellyt, mikä muiden joutsenten merkitys baletissa oikein on. He  suojelevat Odettea velholta ja tukevat häntä, kun prhinssi lankeaa juoneen.. Loogisinta olisi että he olisivat Odetten palvelijoita tai ystäviä tämän linnasta. Ja mitä heille tapahtuu lumouksen rauettua? Vaikea uskoa, että joutsenet olisivat vain lintuja ilman minkäänlaista symboliikkaa. Mistään en ole löytänyt kunnollista selitystä, joten jos jollain on tietoa niin kertokaa ihmeessä.

Klassisten balettien tyyliin kuului lisätä kansantansseja vähän joka väliin, mutta nykykatsojalle, jolle kansantanssit eivät ole yhtä tuttua perinnettä, ne voivat aiheuttaa lähinnä haukotuksia.Onhan niitä hauska kuunnella (varsinkin itse nautin aina espanjalaisesta tunnelmasta) mutta kun sama toistuu kaikissa baleteissa!

kuvat oopperan sivuilta ja weheartit

Jotenkin päällimmäisenä uutuusversiosta jäi sittenkin aika pettynyt olo. Esitys ja ilta eivät onnistuneet koskettamaan minua, mikä sai minut ohimennen haaveilemaan matkasta ulkomaiden oopperataloihin. Ideani sai yllättäen kannatusta, joten luultavasti tulen näkemään Joutsenlammen myös tulevaisuudessa Pietarissa. Mahtavaa. Siellä kuitenkin balettimaailma on luultavasti ihan eri luokkaa kuin täällä! Resurssit ovat paremmat, ja jos nyt miettii, niin tunnetuimmat balettitanssijatkin ovat venäläisiä. Odotan siis innolla tämän projektin toteutumista. Sitä ennen jään odottamaan toukokuussa nähtävää Prinsessa Ruususta, joka on myös Tshaikovskin tuotantoa. 

Joutsenlampi/Kansallisooppera

18.1.-15.3.2013