Pikakuulumiset

Pahoittelut, että blogini on jäänyt roikkumaan!

Tänään on blogini 2-vuotisynttärit, sillä kirjoitin ensimmäisen virallisen postauksen 29.5.2012. Tuntuu hassulta, että siitä on jo pari vuotta. Kiitos kaikille ihanille lukijoille kommenteista! Blogin perustamisesta saakka minulla on ollut tietty kulttuuripäämäärä, joten sitä kohti edelleen mennään. 

Bloginteko on jäänyt viime aikoina paitsioon, koska kuten blogiani pidemmän ajan lukeneet tietävät, suhtaudun kulttuurin ohella jääkiekkoon (ja erityisesti Leijona-lätkään) suurella intohimolla. Toukokuussa MM-kisojen aikaan ystäväni ja perheeni saavatkin aina varautua siihen, ettei mistään muusta puhutakaan pariin viikkoon… eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Tosin ensi vuonna Suomi voisi boikotoida kisoja, kun rehellisellä pelaamisella ei tunnu olevan mitään väliä.

Huominen meneekin sitten matkanvalmisteluissa. Tämä matka on harvinaista herkkua, sillä perheemme matkustaa yhdessä kerran viidessä vuodessa. Lauantaina on siis klo 06.00  lähtö Pietariin ja samana iltana hartaasti odottamani Joutsenlampi. Sen suuremmin ei olla nähtävyyksiä ennalta sovittu, mutta paljon palatseja ja kaupungilla kävelyä on luvassa.

Lauantai

Helsingin Sanomissa oli jonkin aikaa sitten tarjous, jossa lehden tilaajat saivat pariin Kansallisteatterin Lauantai-näytelmään liput alennuksella. Tätä ennen isovanhempani olivat kehuneet näytöstä todella paljon, joten ajattelimme hyödyntää tarjouksen ja nähdä, mistä puhutaan.

@ Tuomo Manninen 

Näytelmä perustuu brittiläisen Ian McEwanin samannimiseen teokseen. Kansallisteatterin sivuilta lainattuna juonitiiviste: "Henryn mielessä pitäisi olla päällimmäisenä squash-ottelu amerikkalaista anestesialääkäriä vastaan sekä illallisen valmistus tyttären kotiinpaluujuhlaa varten. Levoton suurkaupunki on kuitenkin unettomuuden tyyssija, aamuyön pimeydessä nähdään palava lentokone. Kaupunki valmistautuu Irakin sodan vastaisiin suurmielenosoituksiin. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeisessä maailmassa elämä on muuttunut tasapainoiluksi näkymättömien uhkien ja suurten moraalisten kysymysten välillä. Jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu, kun Henry joutuu vähäpätöiseen auto-onnettomuuteen. Aluksi mitättömältä vaikuttava sattuma saa arvaamattomat seuraukset."

En tiennyt ennen esityksen alkua juonesta mitään, ja kaksituntisen jälkeen olin hyvin hämmentynyt. McEwanin kirjan lukenut isoäitini myönsikin myöhemmin, ettei tarina avaudu samalla tavalla ellei alkuperäisteosta ole lukenut. Alku olikin hieman sekava: englantilaiset miehet (Seppo Pääkkönen, Petri Liski) pelaavat squashia, mutta samalla päähenkilö Henry Penowren päässä käydään erilaisia keskusteluja perheenjäsenten kanssa maailman polttavista aiheista. Tilanne kiristyy entisestään autokolaroinnin jälkeen ja kohoaa huippuunsa perheen yhteisellä illallisella trillerin lailla.

@ Tuomo Manninen

Juurikin tuo tiivistunnelmaisuus  (veitsi kurkulla, alastomuus sekä läheltä piti-tilanne) on sitten herättänyt kaikenlaista keskustelua. Luettuani eri lehtien ja bloggareiden arvosteluja, mielipiteitä tuntui olevan puoleen jos toiseenkin. Esitystä kehuttiin taitavasti kirjasta näyttämölle toteutetuksi,  toisaalta hieman taka-alalle jääväksi epämääräiseksi  tarinaksi. Kirjana Lauantaissa saatiin paremmin henkilöiden taustat selvennettyä ja juonen merkitys pääsi paremmin esille, mitä ei sitten saatu mahdutettua näyttämölle. Tosin tässäkin kohdassa toinen arvostelija kertoo ettei kirjaa tarvitse välttämättä lukea kun esityksessä tulee kaikki tarvittava ilmi.

Itse koen väkivaltatilanteet hyvinkin vahvasti ahdistavina joten loppuaika meni tosiaan aika luu kurkussa. Vaikka usein valitsen elokuvia, teattereita tai vastaavia ihan komedian tai kepeiden aiheiden vuoksi, pidän myös keskustelua herättävistä esityksistä. Tämä ei varmaan tule täällä kovin usein ilmi.

Lauantai / Kansallisteatteri

12.2.-1.11.2014

Lisätietoa täältä.

Lukuhaaste alkaa!

Kuva täältä.

Vuosi sitten talvella ystäväni ehdotti, että kokeilisimme lukea jonkun kirjan, jota kumpikaan ei välttämättä muuten lukisi. Viimeksi valitsimme Leo Tolstoin Anna Kareninan, josta ilmestyi haasteen jälkeen juuri sopivasti myös elokuvaversio. Tälläkin kertaa (tosin vähän vahingossa) pysymme venäläissä klassikoissa, sillä vuorossa on Tolstoin Sota ja rauha. Sovittiin myös, että haasteen jälkeen katsotaan Audrey Hepburnin tähdittämä elokuvaversio vuodelta 1957. Ajattelin alkuviikosta hakea kirjan kirjastosta, niin pääsen pian lukemaan sen!

Järki ja tunteet

Hups, "vappuloma" venähtikin aika pitkäksi, kun päätimme lähteä mökille vähän tuulettumaan pois juhlivan kansan keskeltä luonnon rauhaan ja ehkä ottamaan vähän aurinkoa. (Kyllä, rusketusprojektini alkaa aina huhti-toukokuussa, haha). No, ilmat olivat aika lailla samanlaisia kun (kuulemma) Helsingissä, mutta sainpahan luettua monta elämäkerrallista kirjaa!

Kreeta Salminen ja Mika Piispa. Kuva @ Charlotte Estman-Wennström

Austenin kirjat kuuluvat suosikkeihini, joten heti Kaupunginteatterin esityksen julkistamisesta asti oli selvää, että tähän täytyy päästä. Oma suosikkini Austeneista on Ylpeys ja ennakkoluulo, vaikka olenkin lukenut molemmat kirjat ja samaten nähnyt filmatisoinnit. Seuralaiseni oli päättänyt saada luetuksi kirjan englanniksi ennen esitystä, jotta niiden eroja pystyisi paremmin pohtimaan. Tämähän on siis Austenin ensimmäinen kirja, minkä kyllä sisällöllisesti huomaakin jos vertaa pari vuotta myöhemmin ilmestyneeseen Ylpeyteen ja ennakkoluuloon.

Koska juoni on hyvin monimutkainen enkä tunnetusti osaa sitä lyhentää, lainasin Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta tiivistelmän. "Järki ja tunteet kertoo Dashwoodin ihastuttavista sisaruksista Elinorista (Kreeta Salminen) ja Mariannesta (Sara Melleri) 1790-luvun Englannissa. Sisarusten isän kuoleman jälkeen perheen taloudellinen tilanne huononee, ja tyttöjen haaveet muuttuvat toiveiksi päästä hyviin naimisiin. Hyvää tarkoittava täti (Leena Uotila) yrittää löytää sisaruksille sopivia sulhasehdokkaita. Nuori Marianne rakastuu tulisesti hurmaavaan, mutta heikkoluontoiseen Willoughbyyn (Pekka Strang). Marianne on ehdoton ihanteissaan ja unelmissaan, jotka joutuvat ensirakkaudessa koetukselle. Myös sopuisampi ja järkevämpi Elinor törmää elämän realiteetteihin ja rakkauden kääntöpuoliin, mutta lopulta rakkaus voittaa."

Sara Melleri ja Pekka Strang. Kuva @ Charlotte Estman-Wennström.

Vaikka näyttelijävalinnat olivat esitykseen hyvin valittuja, on (ainakin omasta mielestäni) todella vaikeaa löytää Ang Leen elokuvaa paremmat näyttelijät. Ajatelkaa nyt Alan Rickmania eversti Brandonina... Saatatte ehkä tunnistaa Kaupunginteatterin Brandonin (Ville Tiihonen) Nelosella pyörivän Mustien leskien Jukaksi. Itselläni ainakin kesti hetken ennen kuin tajusin miksi hän näyttää niin tutulta.

Myös Emma Thompson ja Kate Winslet ovat olleet minun, tuttujeni sekä muiden Austen-fanien mielestä parhaimpia Dashwoodin tyttäriä kautta aikojen. Hugh Grant sen sijaan ei mielestäni sopinut rooliinsa Edward Ferrarsina, minkä vuoksi Mika Piispan ei ollut vaikea ylittää ennakko-odotuksiani. Kreeta Salminen oli omaksunut Elinorin rauhallisen ja harkitsevaisen roolin, mutta Sara Melleri oli turhan korostetusti kapinallinen ja räiskyvä verrattuna kirjaan. Näytelmään oli saatu laitettua englantilaista pidättyväisyyttä (julkisten hellyydenosoituksien välttämistä, etiketin noudattamista ja naimakauppojen tärkeyttä) sekä Austin-henkistä tanssia, joka tosin jätettiin taka-alalle. Juonellisesti hyvin tapahtumarikas kirja eteni teatteriversiona turhan nopeaan tahtiin, minkä takia lavasteitakin oli vain muutamia. Kuten Peer Gynt -baletin yhteydessä totesin, pidän esityksissä suurten elementtien tuomisesta lavalle. Tälläkin kertaa ihastuin pieneen määrään hiekkaa lavan edessä.

Kreeta Salminen ja Sara Melleri. Kuva @ Charlotte Estman-Wennström.

Mitä tärkeämpi kirja (tai teos), sitä tarkemmin ja tiukemmin vertaan alkuperäisteosta ja esitystä toisiinsa. Kuten olemme huomanneet, ennakko-odotukseni ovat usein itselläni aika kovat, mikä johtaa erilaisiin pettymyksiin. Usein pienetkin seikat voivat tällöin tuomita koko esityksen. Siksi haluankin muistuttaa että arvostelujani ei kannata ottaa niin vakavasti. Tätäkin esitystä olen kaikesta huolimatta suositellut ystävilleni jotka ovat minun tavoin suuria Austenin kirjojen ystäviä. Näyttelijät olivat hyvin valittuja ja asut kauniita. Esityksiä on vielä syyskuun loppuun joten hyvin ehtii 

Järki ja tunteet / Kaupunginteatteri
20.2-27.9
Lisätietoa täältä.