Järki ja tunteet

Hups, "vappuloma" venähtikin aika pitkäksi, kun päätimme lähteä mökille vähän tuulettumaan pois juhlivan kansan keskeltä luonnon rauhaan ja ehkä ottamaan vähän aurinkoa. (Kyllä, rusketusprojektini alkaa aina huhti-toukokuussa, haha). No, ilmat olivat aika lailla samanlaisia kun (kuulemma) Helsingissä, mutta sainpahan luettua monta elämäkerrallista kirjaa!

Kreeta Salminen ja Mika Piispa. Kuva @ Charlotte Estman-Wennström

Austenin kirjat kuuluvat suosikkeihini, joten heti Kaupunginteatterin esityksen julkistamisesta asti oli selvää, että tähän täytyy päästä. Oma suosikkini Austeneista on Ylpeys ja ennakkoluulo, vaikka olenkin lukenut molemmat kirjat ja samaten nähnyt filmatisoinnit. Seuralaiseni oli päättänyt saada luetuksi kirjan englanniksi ennen esitystä, jotta niiden eroja pystyisi paremmin pohtimaan. Tämähän on siis Austenin ensimmäinen kirja, minkä kyllä sisällöllisesti huomaakin jos vertaa pari vuotta myöhemmin ilmestyneeseen Ylpeyteen ja ennakkoluuloon.

Koska juoni on hyvin monimutkainen enkä tunnetusti osaa sitä lyhentää, lainasin Helsingin Kaupunginteatterin sivuilta tiivistelmän. "Järki ja tunteet kertoo Dashwoodin ihastuttavista sisaruksista Elinorista (Kreeta Salminen) ja Mariannesta (Sara Melleri) 1790-luvun Englannissa. Sisarusten isän kuoleman jälkeen perheen taloudellinen tilanne huononee, ja tyttöjen haaveet muuttuvat toiveiksi päästä hyviin naimisiin. Hyvää tarkoittava täti (Leena Uotila) yrittää löytää sisaruksille sopivia sulhasehdokkaita. Nuori Marianne rakastuu tulisesti hurmaavaan, mutta heikkoluontoiseen Willoughbyyn (Pekka Strang). Marianne on ehdoton ihanteissaan ja unelmissaan, jotka joutuvat ensirakkaudessa koetukselle. Myös sopuisampi ja järkevämpi Elinor törmää elämän realiteetteihin ja rakkauden kääntöpuoliin, mutta lopulta rakkaus voittaa."

Sara Melleri ja Pekka Strang. Kuva @ Charlotte Estman-Wennström.

Vaikka näyttelijävalinnat olivat esitykseen hyvin valittuja, on (ainakin omasta mielestäni) todella vaikeaa löytää Ang Leen elokuvaa paremmat näyttelijät. Ajatelkaa nyt Alan Rickmania eversti Brandonina... Saatatte ehkä tunnistaa Kaupunginteatterin Brandonin (Ville Tiihonen) Nelosella pyörivän Mustien leskien Jukaksi. Itselläni ainakin kesti hetken ennen kuin tajusin miksi hän näyttää niin tutulta.

Myös Emma Thompson ja Kate Winslet ovat olleet minun, tuttujeni sekä muiden Austen-fanien mielestä parhaimpia Dashwoodin tyttäriä kautta aikojen. Hugh Grant sen sijaan ei mielestäni sopinut rooliinsa Edward Ferrarsina, minkä vuoksi Mika Piispan ei ollut vaikea ylittää ennakko-odotuksiani. Kreeta Salminen oli omaksunut Elinorin rauhallisen ja harkitsevaisen roolin, mutta Sara Melleri oli turhan korostetusti kapinallinen ja räiskyvä verrattuna kirjaan. Näytelmään oli saatu laitettua englantilaista pidättyväisyyttä (julkisten hellyydenosoituksien välttämistä, etiketin noudattamista ja naimakauppojen tärkeyttä) sekä Austin-henkistä tanssia, joka tosin jätettiin taka-alalle. Juonellisesti hyvin tapahtumarikas kirja eteni teatteriversiona turhan nopeaan tahtiin, minkä takia lavasteitakin oli vain muutamia. Kuten Peer Gynt -baletin yhteydessä totesin, pidän esityksissä suurten elementtien tuomisesta lavalle. Tälläkin kertaa ihastuin pieneen määrään hiekkaa lavan edessä.

Kreeta Salminen ja Sara Melleri. Kuva @ Charlotte Estman-Wennström.

Mitä tärkeämpi kirja (tai teos), sitä tarkemmin ja tiukemmin vertaan alkuperäisteosta ja esitystä toisiinsa. Kuten olemme huomanneet, ennakko-odotukseni ovat usein itselläni aika kovat, mikä johtaa erilaisiin pettymyksiin. Usein pienetkin seikat voivat tällöin tuomita koko esityksen. Siksi haluankin muistuttaa että arvostelujani ei kannata ottaa niin vakavasti. Tätäkin esitystä olen kaikesta huolimatta suositellut ystävilleni jotka ovat minun tavoin suuria Austenin kirjojen ystäviä. Näyttelijät olivat hyvin valittuja ja asut kauniita. Esityksiä on vielä syyskuun loppuun joten hyvin ehtii 

Järki ja tunteet / Kaupunginteatteri
20.2-27.9
Lisätietoa täältä.