Carmen

Näin yhden maailman tunnetuimmista oopperoista, Carmenin, tällä viikolla Kansallisoopperassa ensi kertaa eläissäni. Ennen esitystä sain moneen otteeseen kuulla, miten esitys oli saanut todella surkeat arvostelut - eräs tuttavamme jopa kertoi nähneensä kaksikymmentäkaksi Carmenia, joista tämä hänen mielstään oli ehdottomasti huonoin. Lähtökohdat eivät siis olleet hääppöiset.

Kuva täältä.

Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Eniten ihastuin Carmenin intohimoiseen ihalijaan San Jósehen, jota esitti itselleni ennestään tuntematon Joachim Bäckström. Nuorekkaasta ja karismaattisesta miehestä lähti komea ääni, joka ei hyytynyt missään vaiheessa. Myös Niina Keitel oli Carmenin roolissaan valloittava, vaikka välillä tuntui että hänen äänensä ei kestänyt, tai sitten hän ei päässyt kunnolla käyttämään ääntään. Eläytyminen oli kuitenkin huippua, oli mielenkiintoista seurata hänen ja Joachimin/Josén suhteen etenemistä. Mari Palo ja Jaakko Kortekangas suoriutuvati rooleistaan Micaelana ja Dancairona todella hyvin. Sen sijaan Juha Kortelainen ei mielestäni oikein sopinut sankaritoreadori Don Escamillon rooliin niin hyvin kuin olin toivonut.

Lavasteet olivat kyllä turhan kolkkoja ja yksinkertaisia. Itseäni häiritsivät paljon kohtausten välillä tapahtuneet esirippujen laskut ja nousut: esityksestä tuli niiden kautta liian katkonainen. Jotenkin olin koko ajan ajatellut, että Carmenin on säveltänyt joku Välimeren alueen säveltäjä. Olin kuitenkin väärässä, sillä se on ranskalaisen Georges Pizetin teos. Vaihteeksi saikin siis kuunnella kaunista ranskaa.

Kuva täältä.

Ja juonihan meni niin, että San Jóse (Joachim Bäckström) ihastuu tuliseen ja miesten keskuudessa hyvinkin suosittuun Carmeniin (Niina Keitel). Kaikki muu, tyttöystävä Micaela (Mari Palo) mukaan lukien, saa jäädä. Heidän suhteensa on alusta asti myrskyisä, mutta kun Toreadori (Juha Kotilainen) vie Carmenin, ottaa mustasukkaisuus vallan, ja Jóselle ei jää kuin yksi vaihtoehto.

Blogi ei olisi minun, jos en pääsisi yhteen lempiaiheeseeni: ruokaan. Syyskauden avauksen (tämä oli syksyn ensimmäinen oopperani) kunniaksi piti tietysti hakea kunnon eväät väliajalle  Ilmeisesti lista on muuttunut kesän aikana minkä takia hieman pähkäiltiin jonossa että mitä kokeillaan. Onneksi isäni rakastaa ruokaa yhtä paljon kuin minä, joten valittiin alkupaloiksi possuleipä, artisokka-paprikapaistos, muikkutartaletti ja jälkiruuaksi vadelmajuustokakku. NAM! Suosittelen noita kaikkia, oli todella herkullisia. 

Pssst, tämänkin oopperan taustat pääset kuuntelemaan ilmaiseksi Teosesittelyissä Oopperalla! 

Carmen / Kansallisooppera

Helsinginkatu 58

7.9-3.10.2013