Pjotr Iljits Tsaikovski

Tästä alkaa kokonainen uusi sarja! Sain nimittäin kesällä idean ruveta esittelemään säveltäjiä ja heidän musiikkejaan omien kokemuksieni ja eri puolilta keräilemieni tietoiskujen kautta. Lisäksi poimin kuultavaksi jännittäviä paloja heidän tuotannostaan. Sarjan aloitan lempisäveltäjälläni Tshaikovskilla, yllätys yllätys!

Nuori Tshaikovski. Kuva täältä.

Ensimmäinen kosketukseni Tshaikovskiin oli ilmeisesti äitini odotusaikana, kun hän kuuntelutti minulla erilaisia klassista kappaleita. Kuulemma eräänä päivänä äiti oli sanonut isälleni, että "tyttö taisi tykätä Tshaikovskista, kun se potki niin innokkaasti." Tämä tuli uutena itsellenikin, kun ohimennen mainitsin tekeväni postausta aiheesta. Haha.

Seuraava kosketus on varmaan sitten parin vuoden takaa, kun isä vei minut katsomaan Pähkinänsärkijää. En muista esityksestä paljoakaan, mikä on varmaan osasyy siihen, ettei se jäänyt suosikikseni. Voi hyvin olla, että nyt kun balettimaailma kiinnostaa enemmän, pitäisin myös Pähkinänsärkijästä. Kansallisooppera on kuitenkin minun ja monen muun harmiksi poistanut sen ohjelmistostaan (tilalle on otettu Lumikuningatar).

Viime syksynä kävin katsomassa  Romeon ja Julian Kansallisoopperassa. Ihana Tiina Myllymäki esitti Juliaa, ja taustalla soi Tsaikovskin alkusoittofanfaari. Silloin jäin ihastelemaan Myllymäen lisäksi myös  tunteellista  ja hivenen mahtipontista musiikkia. Tshaikovski jäi mieleeni, mutta mitään sen suurempaa ei vieläkään tapahtunut.

Vanhempi Tsaikovski. Kuva täältä.

Jossain vaiheessa syksyä aloin kuunnella Youtubesta paljon tätä Joutsenlammen teemamusiikkinakin pidettyä kohtausta. Se nostaa (yhä edelleenkin) tunteet pintaan ja kylmät väreet iholle. Jotenkin siihen yhdistyy niin täydellisesti tunteellisuus, mahtipontisuus, mieleenjäävä melodia sekä muistoja kuluneelta vuodelta. Olimme jo lokakuun alussa varanneet liput kevään esitykseen, ja aloin innostua musiikista yhä enemmän. Löysin erilaisia soittolistoja, joista löytyi hieman listasta riippuen Joutsenlammen pääkohtia tai jopa koko baletti.

Kuten ehkä muistatte, odotin balettia ihan innoissani. Ehkä liikaakin, kun ilta ei sitten vastannutkaan ylisuuria odotuksiani. Vihdoinkin Joutsenlampi -postaukseen pääset tästä. Näin jälkeenpäin myönnän, että odotukseni olivat ihan liian korkealla, sillä lopulta mieleen on kuitenkin jäänyt ihan hyvä fiilis. Odotan silti matkaamme Pietariin (ja toivottavasti Tukholmaan) joissa pääsisin ilman sen suurempia odotuksia nauttimaan uudelleen yhdestä parhaimmista balettiteoksista. Sitä odotellessa tyydyn kuuntelemaan vanhempieni LP-levyjä ja Youtubea. Myös kirjoitellessani postauksia blogiin huomaan usein laittavani taustamusiikiksi Tshaikovskia inspiraation lähteeksi. 

Joutsenlampi. Kuva täältä.

Erilaisten merkittävien balettien lisäksi Tshaikovskilla on myös monia tunnettuja oopperoita. Itse en ole nähnyt niistä juuri mitään, vaikka olisinkin mielelläni käynyt Savonlinnan Oopperajuhlilla Eugene Oneginissa. Viime keväänä sen sijaan päätin kokeilla Patarouva-oopperaa. Juoni oli mielestäni aika karmiva (tässä Wikipedian englanninkielinen juoniselostus) ja korviini särähti hieman venäjän (minun mielestäni) karkea kieli, joka minun korvissani häviää saksalle. Kuten sanottu, tämä oli minulle ensimmäinen Tshaikovskin (tai edes venäläinen) ooppera, joten asia vaatii totuttelua. Kansallisoopperassa ei ole viime vuosina ollut monia venäläisiä oopperoita, mikä tietysti osaltaan vaikuttaa asiaan. 

Pähkinänsärkijä. Kuva täältä.

Yhdentoista oopperoiden ja kolmen baletin lisäksi Tshaikovski on säveltänyt muun muassa kahdeksantoista pianokonserttia ja kahdeksan sinfoniaa. Lisäksi hänellä on kymmeniä muita orkesteri- ja sooloteoksia. Näistä sävellyksistä kuuntelen eniten nsimmäsitä pienokonserttoa B-molli, Viulukonserttoa op 35, sekä Sentimentaalista valssia, joka on itselleni kaikista rakkain.

Tsaikovskin kattavaan elämäkertaan pääset tästä. Hän syntyi 7. toukokuuta 1840 Venäjällä, jossa hänen musiikillinen lahjakkuutensa huomattiin nopeasti. Aluksi hän lähti opiskelemaan lakia, mutta siirtyi myöhemmin Pietarin konservatorioon. Tshaikovski ihaili Mozartia ja muita länsimaisia taiteiljoita, mikä vaikutti hänen tuotantoonsa. Hänen koko elämäänsä varjostivat sekä erilaiset mielenterveysongelmat että salattu homoseksuaalisuus. Tästä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia?) hän meni naimisiin oppilaansa kanssa. Liitto päättyi yhdeksän viikkoa myöhemmin, kun Tshaikovski yritti hukuttautua jokeen. Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen hän solmi uuden tuttavuuden rikkaan lesken kanssa, joka ihastui säveltäjän musiikkiin. He eivät ikinä tavanneet henkilökohtaisesti (ja lopulta Tshaikovski saikin tietää että leski halusi hänestä eroon) mutta säveltäjä sai tukijaltaan suuria rahasummia. Säveltäjä kuoli 1893 Venäjällä hieman epäselvissä olosuhteissa: joko kysymys oli itsemurhasta tai taudista.

Patarouva. Kuva täältä.

Viime aikoina on muuten ollut paljon keskustelua homojen oikeuksista, ja varsinkin Venäjällä on otettu tiukka linjaus heitä kohtaan. Olinkin positiivisesti yllättynyt, kun Vladimir Putin meni kommentoimaan Tshaikovskista, että "emmehän me häntä juuri sen (homouden) vuoksi rakasta, vaan hän oli myös mahtava muusikko ja rakastamme kaikki hänen musiikkiaan." Suomeksi: homouden ei saisi antaa viedä huomiota olennaisemmista asioista. Ääni kellossa on kuitenkin ilmeisesti muuttunut, sillä nyt Venäjän kultturiministeri on kiistänyt väitteet Tshaikovskin homoudesta ja nimittää niitä pelkiksi huhuiksi. (Säveltäjän kirjeet ja aikalaiskertomuksethan kertovat toista.)

Itseeni Tshaikovskissa vetoavat erityisesti ne suuret tunteet, dramaattisuus ja mahtipontisuus, joita hänen teoksistaan välittyy. Tietysti joillain kappaleilla on ihan vielä erityinen tunneside elämääni. Kun tarvitsen inspiraatiota tai muuten vain nostetta elämään, saan usein paremman mielen vain kuunnellessani hänen upeita teoksiaan.

Kappaleet, jotka klassisen musiikin ystävän tulisi kuulla ennen kuolemaansa: Joutsenlampi-baletti, Valssi Sentimentale, sekä ensimmäinen pianokonsertti B-molli.