lauantai 15. maaliskuuta 2014

Tove Jansson

Suomen rakastetuimman lastenkirjailijan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta, minkä kunniaksi taiteilija saa muuten mm. oman puiston Katajanokalle ja uuden Arabia-mukisarjan. Näiden lisäksi Ateneum juhlii Janssonin juhlavuotta kokoamalla näyttelyyn hänen teoksiaan niin taidemaalarina, kuvittajana, poliittisten pilapiirrosten tekijänä kuin tietysti lastenkirjailijana. 


Kuten varmaan monelle suomalaiselle, myös minulle Muumit tulivat tutuiksi japanilaisen tv-ohjelma kautta. Isoäitini nauhotti joka ikisen jakson (johon kuului päälle 100 osaa) tätä sarjaa vhs-kaseteille, joita sitten siskoni kanssa katsottiin. Ja saatettiin kutsua ystäviäkin niitä katselemaan. Kuulemma vanhempamme nauroivat meille, kun näitä jaksoja tuli tosiaan katsottua aina uudelleen ja uudelleen, ihme etteivät nauhat ole kuluneet loppuun! Vasta myöhemmällä iällä löysin isovanhempien luota klassikkosarjakuvat, jotka Jansson on itse myöskin kuvittanut. "Alkuperäisiin" muumeihin (eli kirjoihin) pääsin tutustumaan pari vuotta sitten, en tiedä miten siinä niin kauan meni. Kaapistani löytyy totta kai Arabian muumimukeja ihan mukavasti, ja tarkoitus on hankkia niitä lisää.

Tove Jansson: Juhlat kaupungissa, 1947. Helsingin Taidemuseo / Arbis. 
Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Yehia Eweis. © Tove Janssonin kuolinpesä

Kun astuin lasiovista sisään, takaseinällä oli kaksi suurta teosta, jotka heti veivät huomioni. Yllä oleva kuva oli toinen. Ihastuin teoksen tunnemaan, iloisia naisia ja miehiä juttelemassa juhlapukuihin pukeutuneina, kaksi lintua lentää ylälaidassa ja nainen huvi kädessään yrittää saada niitä kiinni. Toisessa teoksessa kiinnitin huomiota etualalla istuvaan naiseen, jonka kasvonpiirteet muistuttivat erehdyttävästi Tove Janssonia itseään. Lisäksi Muumitalon ensimmäinen malli oli kiehtova, siinä oli jonkin verran samanlaisia piirteitä kuin "virallisessa" mallissa, mutta myös erikoisempia yksityiskohtia.

Tove Jansson: Mystinen maisema, n. 1930. Ateneumin taidemuseo.
Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. © Tove Janssonin kuolinpesä

Näyttely oli kyllä ihanan monipuolinen, sieltä löytyi hiilimuotokuvia, alkuperäisia sarjakuvia, luonnostelmia, maalauksia asetelmista sekä hauskoja poliittisia kantoja maailmanmenoon. Varsinkin Hitleristä oli paljon erilaisia kuvia esillä suomenruotsalaisessa Garm-lehdessä. Itselleni tuli yllätyksenä, että Jansson on myös kuvittanut J. R. R. Tolkienin Hobitin. Eräällä käytävällä oli suloisia väripiirroksia luonnonsuojeluasioista, joista varsinkin jäi mieleen muumi, joka pesee fosfaattipesuaineella mattoja järvessä Merihirviön mulkoillessa vieressä.

Ehdittiin pikaisesti jutella Kansallisgallerian pääjohtajan kanssa, joka kertoi olevansa iloinen siitä, että näyttely sopii myös lapsille, vaikka Tove Janssonin elämä oli muutakin kuin Muumit. Isoäitini sai lahjaksi jouluna Ateneumin näyttelyn koonneen Tuula Karjalaisen Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta -kirjan, joka liittyy tähän näyttelyynkin. Täytyy varmaan käydä kyselemässä, josko sen saisi lainata. ;)

Tove Jansson/Ateneum
14.2.-7.9.2014
Kuvien alkuperä ja lisätietoa täältä.

2 kommenttia:

  1. Kiitos raportista! Olen viimeisen parin vuoden aikana täysin hurahtanut Tove Janssonin kirjallisiin ja kuvallisiin töihin, joten näyttely on ehdottomasti must see -listallani. Tajusin olleeni niin tuon seinämaalauksen mäyräkoiran lumoissa, etten ole edes huomannut vieressä lintuja tavoittelevaa naista. ;-)

    Karjalaisen kirja näkee minusta seksuaalisuutta ja piilomerkityksiä sielläkin missä niitä ei ole, mutta muuten se on kiinnostava tietopaketti ja kirjeiden ym. aarreaitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään, kiva että tykkäsit :) Itsekkin tosiaan olen havahtunut Janssonin muihinkin osa-alueisiin, joten oli kiva nähdä näyttelyssä erilaisia töitä. Isoäitini lupasi heti luettuaan postaukseni lainata tuon Karjalaisen kirjan, joten pääsen tutustumaan siihenkin pian! :D

      Poista

Jokainen kommentti piristää päivääni huimasti, kiiitos! :)