Pari
vuotta sitten Kansallisooppera esitti Karita Mattila tähdittämän Tapaus
Makropuloksen. Painotin silloin isälleni, että tämä on pakko nähdä, kun en
ikinä ole nähnyt yhtäkään Karita Mattilan oopperaa. Painostusta ei ollut
ilmeisesti tarpeeksi, sillä liput ehtivät loppua. Viime syksynä olin sitten
aktiivisemmin liikkeellä, ja tällä kertaa saimme kuin saimmekin liput Jenufaan.
Jes!
Tarinana
Jenufa on rankka. Jenufan (Karita Mattila) rakastettu Steva (Jyrki Anttila)
saattaa hänet raskaaksi, muttei ole valmis ottamaan vastuuta ja menemään
naimisiin tämän kanssa. Samaan aikaan myös Stevan ujo veli Laca (Jorma
Silvasti) on rakastunut Jenufaan, mutta ylpeä nainen torjuu hänet, mistä Laca
suuttuu ja viiltää häntä kasvoihin. Synnytettyään salaa Stevan pojan, Jenufan
kasvattiäiti Kostelnička (Päivi Nisula) päättää puuttua tyttärensä elämään
hukuttamalla lapsen. Kun Steva on kihlannut kylätuomarin tyttären Karolkan (Hanna
Rantanen), lapsi on kuollut, murtuneelle Jenufalle ei jää muuta vaihtoehtoa kun
mennä naimisiin Lacanan kanssa.
Hääseremonian
alkaessa kyläläiset kokoontuvat hääparin ympärille. Myös Steva ja Karloka ovat
paikalla. Yhtäkkiä kuuluu huuto, joku on löytänyt pienen vauvan ruumiin jään
alta. Murhasta syytetään heti Jenufaa, mutta omatunnon painama Kostelnička
tunnustaa tekonsa ja kaikkien yllätykseksi Jenufa antaa hänelle anteeksi. Tämän
jälkeen Jenufa kysyy Lacalta haluaako tämä enää sitoutua häneen. Laca vastaa
kyllä.
Turhaan
ei Karita Mattilaa ole kehuttu, hän loisti illan esityksessä karismallaan ja
vahvalla äänellään. Myös velipuolina esiintyneet Jyrki Anttila sekä Jorma
Slvasti tekivät vahvat roolisuoritukset. Sari Nordqvist oli hyvin nuorehko isoäiti,
mutta ihan toimiva. Hyvin pelkistetyllä lavastuksella oli ilmeisesti
sybolisempi puoli, jonka tajuamiseen tarvitsimme tuttaviemme analyysia, haha.
No, aina sitä oppii.
Olin
etukäteen vähän miettinyt miltäköhän tsekki kuulostaa laulettuna, kun tosiaan
itäeurooppalaiset kielet eivät ole vahvuuksiani. En ole tainnut ennen käydä
tsekkiläisessä oopperassa, joten olin iloinen kun laulut kuulostivat hyviltä.
Mielestäni on aina parempi, että teoksen kieli ei tule "liikaa" esiin
laulun seasta, vaan sulautuu musiikkiin. Juonen aihe oli rankka, mutta onneksi
loppu oli jotenkin toiveikas. (Tästä aina iso plussa, oopperat tuppaavat
olemaan liian traagisia!) Ooppera oli ehdottomasti yksi parhaimmista joita olen vähään aikaan nähnyt.
Vähän harmittaa, etten päässyt tuota katsomaan, olisi kiinnostanut kovasti. Mulla on sellainen vähän nolo aukko sivistyksessä, etten ole koskaan kuullut Karita Mattilaa livenä, vaikka hän taitaa olla Suomen tunnetuin oopperalaulaja :( Muuten on tullut nähtyä ties vaikka mitä, mutta kai sitä Mattilaakin pitäisi joskus päästä arvioimaan :D
VastaaPoistaEhdottomasti suosittelen että käyt ainakin yhden hänen esityksensä katsomassa. Hankaluus taitaa piillä siinä, että hän esiintyy parin vuoden (?) välein Suomessa kun hän on niin haluttu maailmalla :D Teen kyllä postauksen kun Mattila on esiintymässä taas Suomessa!
Poista