lauantai 2. helmikuuta 2013

Eero Järnefelt 150 vuotta - näyttelyn avajaiset

Torstaina toteutui yksi pitkäaikainen haaveeni, kun pääsin Eero Järnefelt 150 vuotta -näyttelyn kutsuvierastilaisuuteen. Olin ihan täpinöissäni koko päivän, ja olisittepa vain nähneet miten ravasin huoneesta toiseen hermostuksissani. Haha. 


Jopa kulttuuriministerimme Paavo Arhinmäki ilahdutti meitä läsnäolollaan.. Illan ohjelma alkoi kello 18 Ateneum-salissa, jossa Dominante-kuoro lauloi. Tämän jälkeen tulivat museonjohtajan ja Yliopiston kanslerin puheet. Leena Lindqvist, joka toimii Eero Järnefelt -seuran puheenjohtajana, tutustutti meidät diashown avulla näyttelyyn.

Saimme kuulla hauskoja juttuja Järnefeltin elämästä sekä tarinoita taulujen takaa. Esimerkiksi Kaski (Raatajat rahanalaiset) -työn takaa paljastuu tarina, jonka mukaan Järnefelt näytti keskeneräistä taulua tutulleen, joka oli sitä mieltä, että vaaleatukkainen tyttö oli aivan liian puhdas naamastaan ja hiuksiltaan. Nyrpeä ilme tytön kasvoilla johtuu siis siitä, että hänen naamansa ja hiuksensa oli juuri noettu. Ulkomailla myös arveltiin, että taulun palo on syttynyt suomalaistenalkeellisista viljelystavoista, tai että talo on palanut ja nyt ihmiset etsivät tuhkasta arvotavaroitaan.

Toinen hauska tarina liittyy teokseen "Kotimatkalla". Kaupungista tuli vieraita Savoon, ja vaimo souti venettä. Vieras ihmetteli, että tämä laittoi vaimonsa soutamaan. "Mielummin mie häppeen ko soudan!" oli vastaus.

kuva Kalevan sivuilta

Vaikka Lindqvistin mukaan Eero taisi olla sisarusparvensa fiksuin,  saivat veljet uskoteltua hänelle tämän syntyneen sammakosta. Tarina ei kerro milloin Eero tajusi tulleensa huijatuksi, mutta ainakin hänen monissa teoksissaan voi huomata sammakon.

Toisin kuin useammat muut suomalaiset taiteilijat, Eero Järnefelt ei tehnyt montakaan omakuvaa. Tähänkin Lindqvistillä oli selitys: aina aloittaessaan omakuvansa tekemistä taitelija katsahti peiliin ja huokaisi "ei, ei sittenkään".

Pariisissa työskennellessään Eero löi hynttyyt yhteen toisen suomalaisen taiteilijan, Akseli Gallen-Kallelan kanssa. Tämä tarkoitti sitä, että elämiskustannukset pienenivät, mutta sitä ei tietenkään kerrottu vanhemmille, jotka lähettivät pojalleen kuukausittain rahallista avustusta.

Oli mukavaa kerrankin kierrellä museossa ilman suuria määriä ihmisiä. Teoksia on nähtävillä kahdessa kerroksessa, kolmannessa tauluja ja ensimmäisessä piirustuksia. Paikalla oli kuitenkin niin paljon tuttuja, että kierros jouduttiin tekemään suhteellisen nopeaan, kun aikataulukin oli tiukka.
Viimeiseksi päästiin sitten buffet-illalliselle. Tarjolla oli erilaisia kaloja, lihoja sekä marinoituja vihanneksia. Nam, olivat kyllä hyviä! Siinä sitten syötiin ja vaihdettiin kuulumisia ihmisten kanssa. Ateneumin johtaja pyysi välittämään tietoa, että museoon kannattaa kiiruhtaa ennen 17. helmikuuta, jottei kenenkään tarvitsisi jonottaa pakkasessa. (Huom, hiitolomat!)

Eero Järnefelt 150 vuotta - näyttely/ Ateneum
25.1.2013-28.4.2013

2 kommenttia:

  1. Oli mukava lukea tarinoita talujen taustoista, kiitos! Pitääpä ottaa kaveri kainaloon ja suunnata Ateneumiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tuota näyttelyä, vaikka se olikin yllättävän pieni (tästä pian lisää!). Onneksi Ateneum on kuitenkin ihanan iso, joten samalla rahalla voi katsoa muutkin näyttelyt :)

      Poista

Jokainen kommentti piristää päivääni huimasti, kiiitos! :)