Hupsista, postaus tuosta Lentävästä Hollantilaisesta on hiukan jäänyt! Otetaan vahinko takaisin nyt nopeasti. Pikareissumme toisena (ja viimeisenä) päivänä kävimme katsomassa Richard Wagnerin Lentävän Hollantilaisen. Odotin koko reissulta ehkä eniten juuri tätä oopperaa, sillä vaikutuin viime syksyn Nibelungin sormus-tetralogiasta todella paljon. Tämäkin teos kyllä vakuutti minut entistä enemmän Wagnerin loistavasta tuotannosta.
 |
| kuva bostonin ooppera-sivulta |
Wagnerin tyyliin oopperassa on "alkusoitto", johon kiteytyy koko oopperan tärkeimmät melodiat. (Jo heti ensimmäisestä sävelestä tunnistin säveltäjän tunnusomaisen musiikin, mikä toi mieleeni heti Nibelungin sormuksen). Päähenkilönä on hollantilainen merikapteeni, joka on tuomittu seilaamaan merillä ikuisesti. Kapteenilla on kuitenkin lupa kerran 7 vuodessa astua maihin, ja jos hän silloin pystyy löytämään uskollisen vaimon, hän saa rauhan.
7 vuotta on kulunut, ja merikapteeni saapuu Norjan rannikolle. Hän ei enää usko löytävänsä uskollista vaimoa, ja on siksi synkkä. Samassa vuonossa on myös myrskyä paennut eräs toinenkin laiva, jonka kapteenilla on naimaton tytär. Kun hollantilainen kuulee tästä, hän esittelee kapteenille aarteitaan, ja tämä vakuuttuu hollantilaisen olevan kelvollinen aviomies tyttärelleen.
 |
| kuva savonlinnan oopperajuhlien sivuilta |
Norjalainen kapteeni ei kuitenkaan tiedä, että hänen tyttärensä, Senta, on salaa unelmoinut hollantilaisesta kuultuaan tästä merimiehiltä. Tytär on vakuuttunut, että hän on hollantilaisen kaipaama uskollinen vaimo. Kun he sitten kohtaavat, tunnelma on sähköinen. Hollantilainen ja Senta tuntevat heti kuuluvansa yhteen.
Norjalaiset merimiehet juhlivat kotiinpaluutaan. Senta sen sijaan riitelee Erikin kanssa, joka pitää Sentaa morsiamenaan. Hollantilainen kuulee heidän riitansa, ja luulee Sentan pettäneen häntä. Raivoissaan hän lähtee takaisin merille, jolloin Senta heittäytyy kalliolta mereen. Hollantilaisen rangaistus on päättynyt.
 |
| kuva visitfinland |
Matti Salminen oli loistava roolissaan Sentan isänä, vaikkakin tällä taisi olla pieniä ongelmia äänensä kanssa. Myöskin Hollantilainen ja Senta lauloivat upeasti. Useinhan oopperoissa lauletaan "nuorista ja kauniista" neitosista, mutta todellisuus on sitten hieman toista. Ei uhkeudessa ole mitään vikaa, totta kai oopperalaulajien tulee laulaa hyvin (ja siksi he ovat isokokoisempia), mutta juoneen ei pysty niin hyvin samaistumaan. Ooppera vastasi kuitenkin täysin odotuksiani, niin laulajien, tunnelman, kuin musiikinkin osalta.
 |
| kuva savonsanomat |
Hauskana sattumana osuimme Presidenttiparin kanssa samaan näytökseen. Illalla kiersi kaupungilla huhua, että he olsivat mahdollisesti tulossa, mutta täyttä varmuutta asialle ei saatu, ennen kuin vasta esityksen alussa.Tosin kuin kulttuuriministerimme, joka ei vaivautunut paikalle kertaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti piristää päivääni huimasti, kiiitos! :)