tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tarzan


Kuten on tainnut käydä ilmi, Disneyn sadut merkitsevät minulle paljon. Ystäväni on yrittänyt painostaa minua hankkimaan Disney-DVD-kokoelmaani myös oman lempparinsa Tarzanin, joka jostain syystä on tuntunut vähän vaikealta katsottavalta. Disney-leffojen joukossa mielsin Tarzanin jotenkin surulliseksi saduksi, liekö sitten sen takia, että poika menettää heti elokuvan aluksi vanhempansa ja lapsena se tuntui niin surulliselta. Olikin kiva yllätys, kun sain kutsun Kaupunginteatterin esitykseen, enkä pohtinut sekuntia kauempaa kenet kutsun avecikseni.

Saska Pulkkinen ja Sanna Majuri. © Mirka Kleemola / Imagenary Oy

Ennen esityksen alkua pääsimme tutkimaan Kaupunginteatterin tiloja ja saimme kuulla ohjaaja Kari Rentolan ja sinä iltana Tarzanin roolissa liihottavan Saska Pulkkisen mietteitä. Rentola kertoi musikaalin perustuvan vain löyhästi alkuperäistarinaan, sillä amerikkalaiset olivat tulleet Helsinkiin varmistamaan paikan päälle ettei esitys ollut amerikkalaisversion kopio. (On tarkkaa puuhaa!) Sikäli huvittavaa, että nämä "tarkastajat" olivat tulleet vain kaksi päivää ennen ensi-iltaa. Ohjaaja myönsikin, että jos suomalaista versiota ei olisi hyväksytty, olisi tullut ongelmia. Nämä jenkit olivat kuitenkin kiitelleet mielenkiintoisista ratkaisuista, joita eivät olleet ilmeisesti itse tulleet ajatelleiksi.

Tarzan-Pulkkinen taas totesi, että prosessi on ollut hauska, ja varsinkin koska hän ei ole ennen ollut kaksoismiehityksessä, siinä on oppinut uusia näkökulmia. Haastavinta oli yhdistellä eri osa-alueita kuten laulua sekä liikkumista, ja parasta olivat kuulemma lavasteet, joiden näkeminen herätti hänessä taas pienen pojan. Enkä yhtään ihmettele, varmasti jokaisen pienen lapsen unelma! Ikävä kyllä kenenkään ei anneta mennä leikkimään niihin, höh.

Matti Olavi Ranin, Unto Nuora, Kari Mattila ja  Elina Aalto.
© Mirka Kleemola / Imagenary Oy

Huom! Juonenpaljastuksia!
Tarinana Tarzan on varmasti todella tuttu, vaikka Disney-musikaali oikaiseekin monessa mutkassa Burroghsin kirjaan verrattuna. Englantilaiset lady ja lordi Greystoke haaksirikkoutuvat Afrikan länsirannalle (alkuperäisen raaemman version mukaan heidät jätetään länsirannikolle laivastokapinan vuoksi). Siellä Tarzanin vanhemmat kuolevat pian, ja heille syntyneen pojan ottaa hoiviinsa apinanaaras, joka kasvattaa hänet omana lapsenaan. (Kaupunginteatterin version mukaan naaraan oma lapsi kuolee samaan aikaan Tarzanin vanhempien kanssa, joten hän kokee vielä enemmän kiintymystä poikaan.)

Saarelle tulevat Tarzanin aikuistuttua gorillatutkija Porter, hänen tyttärensä Jane, sekä heidän oppaansa Clayton, ja totta kai tätä seuraa Tarzanin ja Janen kuuluisa ystävystyminen. Porter, Jane ja Clayton yrittävät taivutella Tarzania viemään heidät muiden gorillojen luokse, mutta Claytonin läsnäolo enteilee vaaraa. Loppu kuitenkin hyvin, kuten kuuluukin. Alkuperäisteoksessa ja sen jatko-osissa kerrotaan useampien mutkien kautta, miten Tarzan ja Jane lopulta päätyvät yhteen.

En ole itse lukenut alkuperäiskirjoja, mutta mm. siskoni on, ja hänen mukaansa ne ovat kiehtova yhdistelmä vapausfantasiaa ja siirtomaa-ajan hupsuja käsityksiä naisista, eläimistä ja muista kulttuureista. Jännittävä kohta, joka ei mahtunut musikaaliin, on Tarzanin oppiminen lukemaan (mutta ei puhumaan) ilman ulkopuolista apua isänsä kirjoista.

Saska Pulkkinen ja Elina Aalto.
 © Mirka Kleemola / Imagenary Oy

Olen iloinen että lähdin teatteriin, sillä viime syksyn jälkeen olen vältellyt musikaaleja. Tämä oli kuitenkin piristävä esitys lauluineen ja uskomattoman taidokkaine koregrafialiikkeineen. Kari Rentola kertoi, että olennaisena osana Tarzan-esitystä lähdettiin tutkimaan gorillojen liikkeitä mm. harjoittelemalla Parkour-keskuksessa. Ja se todella näkyy! Lavastuksessakin oli luotu viidakon tunnelma todella taitavasti, varsinkin hehkuttamani "leikkirata" sekä roikkuvat lehdet toimivat kokonaisuudessa. Näyttelijät olivat hyviä, Pulkkinen sopi rooliinsa mainiosti. Esitys oli täynnä lapsia jotka tuntuivat myöskin nauttivan illasta. Ystäväni kertoi järkytyksekseni, ettei hän ole ikinä ennen ollut Kaupunginteatterissa, mutta myönsi nyt että tulevaisuudessa asia korjaantunee. Ainakin jos minulla on jotain asiaan sanomista. Kiitos vielä Kaupunginteatterille kutsusta!

Tarzan / Helsingin Kaupunginteatteri
20.3.2014- 30.12.2014
Musikaalin viralliset sivut täällä.

4 kommenttia:

  1. JEE! Sain postauspäivityksesi niinkuin pitikin. Minäkin tykkään Disney-leffoista, varsinkn niistä vähän vanhemmista. Uudemmista tykkään Ice Age-sarjasta, mutta liian tietokoneella piirretyt vie usein sitä piirretty-fiilistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! :D Joo, itselläni on ihan sama juttu, vanhat Disneyt ovat parhaita. Frozenissakin kaikkien päät alkoivat olla jo liian "epäaitoja" mittasuhteiltaan :( Mitäköhän ne seuraavaksi keksivät?

      Poista
  2. Tarzan ei minulle ole niitä suosikki-Disney-leffoja, vaikka gorilloista siinä pidänkin. Onneksi ne tosiaan oli toteutettu pohjattoman nerokkaasti tässä musikaaliversiossa!

    Musikaali sai pohtimaan myös kirjojen lukemista, samoin siskosi kommentit. Pitääpä laittaa varaukseen tuolta kirjaston puolelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, vaikka kirjaa (ja leffaa) onkin minulle paljon kehuttu :D Voisi olla mielenkiintoista lukea Tarzan, tosin ymmärsin että niitä on useampi jatko-osa? Vähän pidemmälle niissä päästään kuin leffassa :)

      Poista

Jokainen kommentti piristää päivääni huimasti, kiiitos! :)