La Boheme

La Bohemen kanssa minulle kävi vähän hassusti. Olin sopinut tuttavien kanssa, että menemme oopperaan maaliskuussa, mutta vähän ennen esitystä sain mahdollisuuden päästä myös ensi-iltaan, mikä minulle tarkoitti itse esityksen lisäksi ihailemani Lilli Paasikiven näkemistä. Pohdin pitkään, mitä minun pitäisi tehdä, sillä en halunnut luopua kummastakaan käynnistä. Siskoni sitten keksi, että voisin tehdä tutkivaa journalismia ja verrata kahta esityskertaa toisiinsa.

Muistan, että kun sain kuulla, että Lilli Paasikivestä tulee oopperan taiteellinen johtaja, olin toisaalta iloinen ja toisaalta surullinen. Uskon, että hän sopii työhönsä loistavasti, mutta nyt häntä ei tulla näkemään lavalla pitkään aikaan. La Boheme onkin hänen taiteellisen johtajan kautensa ensimmäinen valinta. Ei ollut siis ihmekään että ensi-illassa sekä oopperan johtajia Kärkkäistä että Paasikiveä jännitti oopperan saama vastaanotto.

Ooppera on valmistunut vuosina 1893-1895, ja se on yksi maailman esitetyimmistä oopperoista, vaikka eräs torinolainen sanomalehti totesi 1.2.1896 ensi-illan jälkeen: "La Bohème ei tee suurta vaikutusta kuulijoihin eikä tule jäämään oopperan historiaan". Ruggero Leoncavallo sävelsi oopperan samasta aiheesta ja syytti Puccinia taiteellisesta varkaudesta. Molempia versioita on esitetty, mutta vain Puccinia esitetään nykyään. Tarinan kerrotaan muistuttavan säveltäjää köyhistä opiskeluajoista: loppukohtauksen sävellettyään hän oli "purskahtanut itkuun kuin lapsi".

La Bohème perustuu Henri Murgerin romaaniin Scénes de la vie de Bohème ja näytelmään La vie de Bohéme. Romaani ilmestyi aluksi novelleina, 1851 kirjana. Mimin mahdollisena esikuvana pidetään Lucille Louvetia, joka kuoli nuorena keuhkokuumeeseen. Tämä olisi syy, miksi Puccinin sankaritar kertoo Rodolfolle: ”Si mi chiamano Mimì, ma il mio nome è Lucia” eli "Kyllä, minua kutsutaan Mimìksi, mutta nimeni on Lucia." Murgerin kirjassa kerrotaan vielä mitä oopperan loppukohtauksen jälkeen päähenkilöille tapahtui.

Pidin itse paljon lavasteista, vaikka niitä ovat monet kritisoineetkin. Varsinkin taiteilijakolmikon asunnosta, jossa on suuret lasi-ikkunat, sekä junaradasta jonka ympräillä kohoaa Pariisin taloja. Kannattaa kiinnittää huomiota kaupungilla pyöriviin kauppiaisiin, siellä oli jos jonkinlaisia upeita asuja! Laulupuolella tuntui kuitenkin, ettei Mimin roolissa eläytynyt Stefanna Kybalova saanut ääntään kunnolla toimimaan, vaan se särähti välillä ikävästi. Tuttu selitti, että Mimin kuuluukin olla alussa vaatimaton, mutta minä en ollut ihan samaa mieltä. Rodolfo, jota nyt ilmeisesti toivotaan New Yorkin Metropolitaniin, sen sijaan valloitti heti ensimmäisistä minuuteista alkaen persoonallaan ja äänellään. Toinen suosikkini oli Musettan roolissa esiintynyt Siphiwe McKenzie, jonka tulista suhdetta Marcelloon seurasin jopa kiinnostuneemmin kuin pääparin.

Kaikki kuvat täältä.

Viime talven Turandot'hon verrattuna La Bohème ei ollut minusta yhtä hyvä. Siinä missä Turandotissa jännitys kesti ihan oopperan viimeisille minuuteille asti, tässä oli melkein alusta asti selvää että pääpari ei tule saamaan toisiaan. Musiikki sopi oopperaan muttei jäänyt sen kummemmin päähäni pyörimään. Pariisin fiilistely oli toki hienoa (siellä haluaisinkin joskus vielä käydä!) mutta ooppera oli mielestäni vähän tylsä. Tai sanotaan näin, että kiva, muttei kovinkaan erikoinen.

Toisen käyntikerran jälkeen tämä jyrkkä mielipide on hieman tasoittunut, mutta yleisfiilis pysyy aika samana. Molemmat esitykset nähtyäni nautin  esiintyjien puvuista enemmän ja vakuutuin Zach Borichevskyn karismasta lisää. Yleensä muodostan mielipiteeni aika nopeasti esitysten musiikin, lavasteiden sekä henkilöiden karisman perusteella. Samoin kävi nytkin, huomio kiinnittyi ensimmäisellä kerralla niihin ”perusjuttuihin”, mutta toisella kerralla näin asioita joihin en ollut kiinnittänyt huomiota aiemmin. Kun esityksen näkee vain kerran, mieleen pitää painaa nopeasti paljon asioita, eikä kaikkea vain pysty näkemään samalla tavalla tai huomioimaan kaikkia pieniä sivuseikkoja. Täytyy sanoa, että tunsin oloni ehkä rentoutuneemmaksi tällä lauantain kerralla, kun sain vain nauttia esityksestä tietäen jo valmiiksi juonen, joten eri asiat nousivat esiin. Jään odottamaan ensi kauden ohjelmistoa jännityksellä!

La Bohéme / Suomen Kansallisooppera

21.3-3.5.2014

Lisätietoa täältä.