Peer Gynt

Päätimme uhmata flunssaa ja suunnistimme perjantaina Kansallisoopperalle Peer Gyntin ensi-iltaan. Olin jo hyvissä ajoin pari viikkoa aikaisemmin alkanut kuunnella Edvard Griegin Peer Gynt-musiikkia. Monille on varmaan tuttu Aamutunnelmia-melodia sekä osa Vuorenkuninkaan luolassa, jotka molemmat kuuluvat tähän balettiin. Alun perin ne olivat tosin näytelmämusiikkia.

Alkuperäinen näytelmä on norjalaisen Henrik Ibsenin kirjoittama, ja sen  on suomentanut professori Otto Manninen. Ibsen ei aluksi aikonut laittaa näytelmäänsä näyttämöille esitettäväksi, mutta hänen ystävänsä Edvard Grieg sai hänet suostuteltua tähän ja lupasi vielä säveltää näytelmään musiikin. Aamutunnelman ja Vuorenkuninkaan luolassa -sävellysten lisäksi myös Solveigin laulu on hyvin tunnettu.

(Varo juonipaljastuksia)

Näytelmän/baletin päähenkilö on Peer Gynt (Sergei Popov) johon kotikylän Solveig (Tiina Myllymäki) on rakastunut. Mies ryöstää ihanan Ingridin (Stefania Cardaci) tämän hääpäivänään saa tämän ja karkaamaan kotoaan. Peer kyllästyy nopeasti naiseen mutta ei voi palata takaisin kotiinsa aiheuttamansa skandaalin vuoksi vaan jää kiertämään maailmaa. Seikkailujensa aikana mies huomaa muuttuneensa ihmisenä ja palaa kotiinsa, jossa Solveig on kaiken aikaa odottanut hänen paluutaan. (Toim. Huom. Onpa harvinaisen typerä mies.)

(Juonipaljastukset loppuvat)

Kansallisoopperan versiossa lavalla oli niin oopperalaulajia (Jussi Merikanto sekä Anna-Kristiina Kaappola), balettitanssijoita kuin kertojana toiminut Antti Luusuaniemi, mikä mielestäni sekoitti esitystä ja sen kulun hahmottamista. Peer Gynt -baletin taustaa en sen kummemmin tunne, mutta olin ajatellut esityksen olevan enemmän klassista balettia. Kansallisoopperan versiossa oli kuitenkin enemmän modernia tanssia, mikä jäi vähän harmittamaan, kun en ole siihen vieläkään tottunut.

Olin kuitenkin todella iloinen kun Tiina Myllymäki oli päässyt Solveigin rooliin, häntä olen odottanut jo pitkään takaisin lavalle! Sergei Popov oli minulle uusi tuttavuus, mutta (tanssitekniikoista sen enempää tietämättä) hän vaikutti piristävältä uutuudelta. Pidin myös toisen puoliajan jälkeen lavalle tuodusta hiekasta, joka toi konkreettista osoitusta Peerin matkasta ympäri maailman. Muistan, kun Pélleas ja Melisandessa Oopperassa oli tonneittain vettä lavalla ja sen alla, jotta siinä voisi kuljettaa venettä: olin siitä silloin hyvin vaikuttunut.

Musiikki oli tietysti myös hienoa, ja sain siihen hyvän kosketuksen kuunneltuani sitä ennen esitystä (ja jopa kirjoittaessani tätä postausta). Se tunne, kun kuulee tutun melodian livenä jossain esityksessä, on itselleni inspiroivaa. Esityksiä on ainoastaan toukokuun loppuun, joten aiheesta kiinnostuneiden kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

Peer Gynt / Kansallsiooppera

11.4-16.5

Lisätietoa ja kuvien alkuperä täältä.