Tohtori Zivago

Kolmas paikka, minne halusimme viedä serkkumme (toinen oli Ateneum, jossa tosin uuden tulevan näyttelyn takia oli vain yksi kokoelmanäyttely) oli Kaupunginteatterin Tohtori Zivago. Virallinen ensi-ilta oli 3.10, joten pääsimme yhteen ennakkonäytökseen. Odotinkin esitystä mielenkiinnolla, sillä siitä on ollut paljon puhetta koko alkusyksyn.

Kaupunginteatterin esityksestä tekee erikoisen myös se, että Suomen ensi-illan lisäksi se on myös koko Euroopan kantaesitys. Näytelmä perustuu Boris Pasternakin samannimiseen kirjaan, jonka julkaisun jälkeen hän voitti Nobel-palkinnon. Kirjailija joutui kuitenkin Neuvostoliiton painostuksen vuoksi luopumaan kunniasta ja palkinnon vastaanottamisesta.

Isoäitini kommentti väliajalla oli, että "melua ja melskettä riittää". Hän oli sikäli oikeassa, että esityksessä korostettiin ehkä turhankin paljon vallankumous-sotaa. Ralf Förrströmin lavasteet olivat todella hienot, pidin erityisesti puolikuun muotoisesta rakennelmasta (kuvassa kristallilamppujen takana) jota osattiin muunnella hyvin erilaisiin kohtauksiin, milloin junaksi, rappusiksi tai vallankumouksellisten päämajaksi.

Tuukka Leppänen oli kyllä esityksen parasta antia. Karismaattinen, tilanteisiin hyvin eläytyvä ja todella komeasti laulava Leppänen on ennekin nähty Helsingin Kaupunginteatterin lavalla Viulunsoittaja katolla -esityksessä. Pidin myös Tuokosta ja Jalkasesta, vaikka seurueeni muut jäsenet eivät olleet täysin samaa mieltä. Heistä Jalkasen pehmeä ja sointuva ääni oli parempi kuin hieman kulmikkaamman Tuokon. Myöskin Esko Roine sopi loistavasti rooliinsa häikäilemättömänä roistona. Olen monessa esityksessä aina kehunut häntä, eikä hän pettänyt taaskaan.

Tohtori Zivagon nimihenkilö Zivago (Tuukka Leppänen) menee ensimmäisen maailmansodan alla naimisiin kasvattisiskonsa (Anna-Maija Jalkanen) kanssa. He kohtaavat eräissä juhlissa Laran, (Anna-Maija Tuokko) joka yrittää salamurhata Viktor Komarovskin (Esko Roine), miehen, joka on käyttänyt tyttöä hyväkseen. Yritys epäonnistuu, mutta Zivago ei saa naista mielestään.

Vuosia myöhemmin he kohtaavat uudelleen, kun Lara värväytyy vahingossa samaan sotasairaalaan, jossa Zivago työskentelee. Heidän välilleen syntyy suhde, joka kestää koko ensimmäisen maailmansodan ajan. Kun heidän olonsa tehdään vielä tukalammiksi, on aika tehdä vaikeita valintoja.

Kuvat @Charlotte Estman-Wennström

Jotkut laulut jäivät soimaan päähäni kotimatkalla, mutta muuten esityksestä jäi hyvin vähän mitään käteen. Laulut olivat aika höttöisiä, huonosti käännettyjä tai mitäänsanomattomia. Olin odottanut muiden lausuntojen perusteella, että viimeiset hetket itketään sitten kunnolla, mutta niin ei käynytkään. Olihan esitys loppua kohti surullinen, mutta ohjaajan lausuma "kannattaa ottaa monta askia nenäliinapaperia mukaan - tulette tarvitsemaan niitä" oli ehkä hieman liitoiteltu. Tai sitten en vain ollut oikeassa mielentilassa

Tajusin tämän esityksen nähtyäni etten sittenkään ole oikein musikaalityyppiä. Tämäkin voi osaltaan olla syy siihen, ettei tämä iskenyt. Leppästä kyllä jaksaa katsoa ja kuunnella. Luultavasti Tohtori Zivago iskee paremmin musikaalien ystäviin, jotka pitävät historiasta ja suurista tunteista.

Tohtori Zivago/Helsingin Kaupunginteatteri

3.10.2013-25.2.2014