Prinsessa Ruusunen toisin silmin

Tähän väliin ystäväni postaus Prinsessa Ruususesta, jonka kävimme yhdessä katsomassa. Ajattelin että olisi hauskaa vaihteeksi kuulla hieman erilainen mielipide. Esityksiä on jäljellä enään 9.11 klo 14 ja 18, joten viimeisiä viedään!  

Olimme jokin aika sitten Culturellen kanssa katsomassa Kansallisbaletin Prinsessa Ruususta. Culturelle oli nähnyt samanesityksen jo kertaalleen aiemmin, mutta häpeäkseni vain yhden ainoan baletin elämäni aikana nähneenä kaipasin lisää Tšaikovski-sivistystä. Tätä aukkoa paikataksemme varasimme siis (minun mielestäni...) parhaat mahdolliset paikat sekä väliajaksi ikkunapöydän tarjoiluineen erääseen torstaiseen näytökseen.

Kaikki postauksen kuvat täältä.

Pjotr Tšaikovskin säveltämä Prinsessa Ruusunen sai ensi-iltansa Pietarissa vuonna 1890. Tarina perustuu Charles Perrault'n kirjoittamaan samannimiseen satuun, ja baletin alkuperäisenä koreografina toimi Marius Petipa. Kansallisbaletin version on koreografioinut Javier Torres, niinikään osittain Petipan mukaan, ja illan esityksen musiikinjohtaja oli Ollitapio Lehtinen. Näytös avautui näyttämölle heijastetulla tekstillä, jossa esiteltiin baletin lähtöasetelmat: on kuningas Florestanin ja kuningatar Candencen tyttären Auroran ristiäisjuhlat. Vieraiksi kutsutut hyvät haltijattaret lahjoittavat prinsessalle lahjoja, mutta ennen kuin heistä voimakkain, rakkauden haltijatar (Yimeng Sun), ehtii antaa lahjansa, paikalle saapuu paha Carabosse (Lucie Rákosníková/Antti Keinänen), joka vihaisena tultuaan jätetyksi vieraslistan ulkopuolelle päättää kirota prinsessan. Rakkauden haltijatar kuitenkin muuttaa kirouksen siten, että kuoleman sijaan prinsessa vaipuukin 16-vuotiaana satavuotiaaseen uneen, josta komean prinssin suudelma hänet herättäisi.

   

Ennen väliaikaa nähtiin kaksi kohtausta: Auroran ristiäiset eli prologi sekä ensimmäinen näytös, jossa juhlitaan nyt vanhemman Auroran (Eun-Ji Ha) 16-vuotisjuhlia. Juhlien lavasteina toimi eräänlainen puutarha, ja sen aikana nähtiin muutama kaunis tanssi sekä ihania pukuja. Prinsessa tanssii useiden kosijoiden kanssa, kunnes naamioitunut Carabosse saapuu paikalle. Näytöksen lopuksi Aurora satuttaa sormensa myrkytetyn ruusun piikkiin ja nukahtaa.

Toisessa ja kolmannessa näytöksessa nähtiin metsästämään saapunut prinssi Désiré (Ilja Bolotov), joka Rakkauden haltijattaren antaman näyn jälkeen taistelee Carabossea vastaan ja herättää Auroran suudelmallaan. Tämän jälkeen hovissa juhlitaan jälleen, ja viimeisessä näytöksessä on niin päähenkilöiden yksin ja erikseen esittämiä tansseja kuin useita esityksiä, joissa hoville tanssii muun muassa Punahilkka.

Siitä huolimatta, että seuralaiseni oli hieman tyytymätön esityksen tanssin tasoon, niin balettia tuntemattomana nautin illasta kovasti. Varsinkin keijujen ja ruusujen tanssissa näkyi hieman epäyhtenäisyyttä, mutta ihanat puvut pelastivat melkein kaiken. Sekä Auroraa esittänyt Ha että Yimeng Sun tanssivat mielestäni moitteettomasti, vaikka eivät ehkä aivan täydellisesti. Esityksestä huomasi, että balettia on jonkin verran suunnattu lapsiperheille - hauskoja yksityiskohtia oli paljon  ja nuoret ballerinatkin oli päästetty yhteen kohtaukseen.

Puutteistaan huolimatta Kansallisbaletin versio oli mielestäni henkeäsalpaavan kauniisti puvustettu ja lavastettu ja omaa silmääni miellyttivät kovasti lavalla pyörähtelevät pastellisävyiset tutut ja kimaltavat keijukaiset. Hovin asuista tuli mieleen Sofia Coppolan ihana Marie Antoinette -leffa. Vaikka tanssilliset seikat eivät hiponeetkaan täydellisyyttä, esityksen hauskuus, visuaalinen ilme ja tietysti Tšaikovskin musiikki toivat mukavasti väriä syksyiseen sadeiltaan. Suosittelen kaikille muillekin balettiamatööreille.


Prinsessa Ruusunen / Kansallisooppera
9.11 klo 14 ja klo 18