Yksi syksyn kiinnostavista uutuuksista oli ehdottomasti
Gunilla Hemmingin Nazifruar-näytelmä Lilla Teaterissa. Vaikkei ruotsi minulta
ihan luonnistu, mukana pysyi ihan hyvin, kun oli tehnyt tarpeeksi hyvän
taustatyön. Vaikka aihe oli rankka, Hemming oli osannut maustaa esitystä hyvin
humoristisella otteella.
Robert Enckell ja Åsa Wallenius |
Pia Runnakko, Åsa Wellenius, Marika Parkkomäki, Joachim Wigelius ja Robert Enckell |
Nazifruarissa kerrotaan erilaisten SS-sotilaiden vaimojen
tarinat. Naisista Hedwig Hössin ei tiennyt miehensä puuhista mitään, Lina
Heydrich sulki silmänsä koko jutulta, ja Karoline Rascher valehteli itselleen.
Yksi heistä meni muuten myöhemmin naimisiiin suomalaisen teatterijohtajan
kanssa. Ohjaaja Hemming kertoi minulle näytäntökauden avajaisissa, miten häntä
on kiinnostanut se mitä natsien vaimot ajattelivat tai tiesivätkö he edes
miestensä teoista. Tämä näkyy esityksen lopussa, kun muutama natsivaimo istuu
vankilassa, jossa toimittaja utelee eivätkö naiset todella tienneet miestensä
toimista tai tehneet asialle mitään.
Marika Parkkomäki ja Joachim Wigelius |
Pidin paljon varsinkin Åsa Welleniuksesta, jonka taito
muuntautua eri rooleihin oli huikea. Voi kuitenkin jäädä pohtimaan, kuinka
totuudenmukaisia nämä hahmot olivat. Näistä esityksessä nähdyistä hahmoista
ainakaan Lina ja Mauno (Manninen) eivät kuulemani mukaan olleet täysin
realistisia.
Nazifruar /Lilla Teatern
29.8.2013-18.12.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti piristää päivääni huimasti, kiiitos! :)