Suvullamme on perinteenä kokoontua
juhlimaan loppiaisaattoa isovanhemmillemme isänäidin suvun voimin. Perinne on
monta kymmentä vuotta vanha, järjestäjä vain on muuttunut vuosien varrella
edellisten sukupolvien kuoltua. ideana on tavata sukulaisia, syödä herkkuja, ja
tietysti jännittää illan esitystä, yleensä näytelmää tai elävöitettyä
esitelmää, joka on kutsujen tärkein perinne.
Juhlat eivät ole lastenkutsut:
Periaatteessa ikäraja on 15 vuotta, mutta jos on päässyt (tai joutunut)
esiintymään yhdessä tai useammassa loppiaskutsujen esityksessä, on
automaattisesti saanut tulla alaikäisenäkin mukaan kutsuille. Yritin laskea
jokin aika sitten, montako kertaa minut on värvätty esiintymään, mutten ole
varma. ensimmäisessä näytelmässäni olin aivan pienenä, ja siitä muistan vain
valkoisen muhvin, jota sain pitää. Sen jälkeen olen esiintynyt mm. opettajana, kirjeiden
lukijana sekä koulutyttönä. Siskoni on lisäksi ollut ainakin roomalainen
orjatyttö.
Loppiaisohjelman sisältö ja osallistujat
ovat aina suuri salaisuus ennen h-hetkeä, ja on aina jännittävää saada selville
ketkä ovat mukana kunakin vuonna. Itse en enää suostu esiintymään, sillä
ramppikuumeen lisäksi nämä salaiset esiintyjät eivät usein osaa pitää salassa
osallistumistaan. Muut saavat siis hoitaa nykyään nämä hommat. Yleensä
loppiaisnäytelmät/-esitykset liittyvät kulttuurihistoriaan tai historiallisiin
henkilöihin/tapahtumiin, mutta isäni serkut muistavat vielä setämme pienenä
pitämän esitelmän, jossa hän piti pikkuvanhan esitelmän dinosauruksista. olisin
niin halunnut kuulla sen! Juhlissa on nähty mukaelmia myös
esimerkiksi muumi- ja shakespeare-näytelmistä.
Itse olen joutunut olemaan aina paikalla,
koska kuulun isäntäporukkaan. Pienenä koin sen ainoastaan taakkana, piti
hymyillä, olla paikoillaan ja kuunnella vanhempien seurustelua vieraiden kanssa
monta tuntia. Vielä vähän aikaa sitten vietin aikaa enemmän keittiössä kuin
vieraiden kanssa, mistä sainkin kuulla hienoista pottuilua tänä vuonna. Isoäitikin
naureskeli, että olen ollut hyvä keittiöapulainen. Päätin siis tänä vuonna
skarpata ja sen myös tein. Kuvituksena tässä pieniä yksityiskohtia
isovanhempien asunnosta.
Ja mikä parasta, samaan aikaan Suomen
juniorit pelasivat Ruotsin junioreita vastaan MM finaalissa Malmössä. Minua pidemmän aikaa seuranneet varmaan tietävät että Jääkiekko on yksi suuri intohimo, joten voitte vain arvata kuinka täpinöissä olin! Ilta meni
seurustellessa sukulaisteni kanssa ja välillä livahdin takahuoneeseen
päivittämään Twitteristä tilannetta. Huh huh.
Lähdimme tietysti huutamaan äänemme käheiksi Havis Amandalle, jonne kerääntyi pieni
mutta innokas porukka. Oli siis kaikin puolin onnistunut loppiainen.
Ihanan kuuloinen perinne! :)
VastaaPoistaNykyään sitä osaa arvostaa paremmin :)
Poista