Kööpenhamina, osa 3

Taidepuoli Kööpenhaminassa oli kattava ja hieno. Nämä paikat olivat jo pelkästään arkkitehtuurisesti upeita suurine huoneineen, koristeluineen ja laajine kokoelmineen. Olin valtion taidemuseosta niin vaikuttunut, että vieläkin kaiholla ajattelen kaikkia ihania taideteoksia. Siellä kun eurooppalainen kulttuuri ja -taidepuoli on selvästi paremmin edustettuna suomeen verrattuna.

National Museet. Alakerrassa oli laajasti historiallista puolta: kivikautta, rautakautta ja pronssikautta, jotka eivät itseäni niin kiinnostaneet, joskin tanskalaisten tapa ripustaa muinaiset kivi- ja ja metallinäytteensä oli erittäin taiteellinen. Sitten päästiin asiaan, sillä ylemmissä kerroksissa oli esillä upeita huonekaluja ja -esineitä sekä muotokuvia. Vähän samanlaista tunnelmaa, kuin mitä näissä ylemmissä näkee, on myöskin Sinebrychoffin taidemuseossa, ylemmän kerroksen perusnäyttelyssä.

Ny Carlsberg Glyptotek. Voisi sanoa, että matkamme kohokohta oli ehdottomasti tämä kuvapatsasmuseo, joka oli jo paikkana mahtava mutta myös käsitti kaksi itselleni mielenkiintoista historiallista kansakuntaa, antiikin Rooman ja Egyptin. Varsinkin Egypti on ihan peruskoulusta lähtien ollut suuri kiinnostuksenkohteeni, minkä vuoksi olinkin innoissani kun pääsimme katsomaan sarkofageja ja muumioita. Lisäksi Glyptotekissä oli maalaustaidetta eri aikakausilta.

Puisto keskellä museota, kuinka söpöä! Tämä kuvassa näkyvä osa oli tavallaan aula, jonka ympärillä sitten oli erilaisia aikakausia. Muistan kun istuttiin noilla penkeillä, katosta kuului sadepisaroiden ääni, ja meidän piti siskoni kanssa kirjoittaa kortit sukulaisille. Hyvin kotoisaa. Taisin kirjoittaa kortteihin suunnilleen näin: "Täällä on ihanaa, taidemuseot ovat upeita ja laajoja. Taidan muuttaa tänne."

Meillä tosiaan oli hyvin intensiivinen reissu, mikä alkoi tuntua loppumatkasta. Glyptotekissa jätettiin maalaustaide hieman vähemmälle ja keskityttiin enemmän patsaisiin. Huomasitteko lattioiden ihanat mosaiikit? Kun piti välillä levähtää ja päästä istumaan, pystyi samalla ihailemaan lattioiden koristelua. Meidän perheessämme on hieman erilaisia taiteen kuluttajia: minä en pysähdy jokaisen taulun eteen puoleksi tunniksi, vaikkakin jos joku taulu erityisesti kiinnostaa, jään sitä tutkailemaan. Siskoni saattaa usein jäädä pitkäksi aikaa pohtimaan jokaista taulua, puhumattakaan isästä, jolla menee kokonainen päivä yhden näyttelyn läpikäymiseen. Onkin hyvin vaikeaa käydä heidän kanssaan näyttelyssä, kun itse on kiertänyt jo kaiken läpi mutta muut perheenjäsenet ovat vasta puolessavälissä.

Viimeisessä osassa onkin sitten toinen suosikkinäyttelyni!