Richard Wagner - Tristan & Isolde

Toinen tämän kauden "must see" -esitys on ehdottomasti Richard Wagnerin Tristan & Isolde! Edellinen Wagnerin ooppera, Sormus-tetralogia, oli niin upea, että olen odottanut innolla milloin Kansallisooppera päättää ottaa ohjelmistoonsa seuraavan Wagnerin. Tristan &Isolde saa siis ensi-iltansa toukokuun alussa. Me olemme äitini kanssa saaneet intoilullamme muut perheenjäsenet jo ihan tuskastumaan. Hups.

kuva oopperan sivuilta

Oopperan juoni menee lyhykäisyydessään näin: Tristan ja Isolde ovat tavanneet menneisyydessä, kun Isolde paransi Tristanin vaarallisen haavan. Nyt kuitenkin, vuosia myöhemmin, Tristan on saattamassa laivalla Isoldea kuningas Markin puolisoksi. Isolde haluaisi laivan uppoavan. Hän vihaa Tristania tämän petollisuuden takia, minkä takia hän valmistaa tälle myrkkymaljan. Isolden palvelija Brangäne on kuitenkin vaihtanut sen lemmenjuomaksi, ja he rakastuvat palavasti toisiinsa.

Koko seurue saapuu kuningas Markin linnaan. Illalla muiden lähtiessä metsästämään Isolde ja Tristan tapaavat salaa linnassa ja riemuitsevat jälleennäkemisestään. Aamu kuitenkin valkenee nopeasti, ja metsästysseurue Markin ja Melotin johdolla saapuu yllättäen paikalle. Melot haastaa Tristanin kaksinkamppailuun, jossa tämä haavoittuu. Tristan viedään kotilinnaansa.

Ainoa, joka voisi pelastaa Tristanin on Isolde, joka on matkalla hänen luokseen. Kun naista ei ala kuulua, toivo hiipuu. Viimein fanfaarit alkavat soida Isolden tulon merkiksi, mutta Tristan on joutunut maaniseen tilaan ja repii siteet haavastaan. Hän menehtyy paikalle kiirehtineen Isolden käsivarsille. Paikalle saapuvat myös Mark ja Melot, jotka aikoivat antaa anteeksi petoksen Brangänen paljastettua heille juonensa. Isolde kuitenkin kuolee suruunsa, ja paikalle muiden mukana saapunut Brangäne siunaa heidän ruumiinsa.

Älkää huoliko, jos ette täysin ymmärtäneet juonta, en minäkään. Olen viettänyt paljon aikaa yrittäessäni selvittää tätä tarinaa ja vasta nyt se aukesi minulle paremmin. Ideana tässä kuitenkin on, kuten melkein kaikissa Wagnerin oopperoissa, että kyseessä on kielletty rakkaus. En tiedä oliko Wagnerilla jokin pakkomielle niihin, vai miksi hän  laittoi niitä kaikkialle. Se tuntuu kuitenkin aina toimivan, joten mikäs siinä.

Wagnerin oopperoissa yksi parhaista asioista on  musiikki. Tshaikovskin lisäksi Wagner onkin yksi suosikkisäveltäjistäni. Alkusoitto, jossa yhdistyvät koko oopperan teemat – haikeat, koskettavat, komeat ja mukaansatempaavat – ovat taattua Wagneria. Ainakin viime kerralla päässäni pyöri vielä viikkoja oopperan jälkeen parikin teemaa, ja vielä vuotta myöhemmin ihoni nousee kananlihalle kun kuuntelen Valkyyrioiden ratsastusta.

kuvat weheartit

Vilkuilin hieman oopperan omille sivuille, joilla on jo kerrottu roolijaot. Marion Ammann ja Robert Dean Smith esittävät rakastavaisia, ihana Lilli Paasikivi Brangäneä, Tommi Hakala Kurwenalia, ja upea Matti Salminen kuningas Markia. Voisi siis sanoa, että aika loistavan joukon ovat saaneet kasaan! Rakastavaisia lukuun ottamatta olen ollut muiden edellä mainittujen laulajien oopperoissa, ja pitänyt kovasti.

Wagnerin oopperoilla on suuri kysyntä, mutta tässä tapauksessa ooppera on ottanut ohjelmistoonsa ainoastaan viisi esityskertaa. Jos siis kiinnostaa, kannattaa olla nopea! Suosittelen todella paljon tätä oopperaa sillä niin harvoin Suomessa esitetään upeaa Wagneria. (Olin katsovinani että tulevana kesänä Savonlinnassa olisi kuitenkin joku hänen oopperoistaan tulossa?) Täytyy muistuttaa, että esityksen kesto on se perus neljä tuntia (johon kyllä sisältyy kaksi taukoa). Tämä ei kuitenkaan ole mitään verrattuna Nibelungin tetralogiaan, jossa istuttiin saman viikon aikana 2 x 6 h! Ihan hyvin meni, vaikka kyllä takamuslihakset joutuivat pienelle koetukselle.



Tristan & Isolde / Suomen Kansallisooppera
17.5.2013-3.6.2013