Anna Karenina

Ihan alkuun yksi kysymys. Miksei kukaan varoittaut kirjan todella onnettomasta lopusta? Sain kuulla siitä hetkeä ennen kirjan aloittamista, mikä oli tietysti jo liian myöhäistä. Hitsi.

kuvat weheartista

Pidän kirjoista, jotka tapahtuvat menneisyydessä. Siksipä Anna Karenina oli loisto valinta tähän, sijoittuuhan se 1800-luvun Venäjälle, jossa päästään sisälle seurapiirien salattuun maailmaan. Kuten jo haaste-postauksessa sanoin, paljoa en tiennyt tästä kirjasta ennen. Siksipä lähdin lukemaan kirjaa hieman sekalaisin ajatuksin, toisaalta minua harmitti lopun tuleva tragiikka, toisaalta olin innoissani, sillä olin kuullut ystävältäni että hän oli täysin rakastunut tähän teokseen. 

Teos kertoo Anna Kareninasta, kauniista ja ihaillusta ministeriön päälikön vaimosta, joka on naimisissa kunnollisen, mutta tylsähkön Aleksei Kareninin kanssa. Kaikki muuttuu, kun Anna tulee veljensä Stepanin ja tämän vaimon Dollyn luokse vierailulle Moskovaan. Tanssiaisissa kreivi Vronski, joka on osittanut paljon huomiotaan nuorelle Kittylle, rakastuukin Annaan. Nämä tanssivat koko illan kahdestaan, mutta seuraavana päivänä järkyttynyt Anna päättää palata takaisin miehensä ja poikansa luokse Pietariin. Vronski matkaa samalla junalla ja tunnustaa rakkautensa hänelle. Karenina tajuaa, ettei tunne enää mitään miestään kohtaan, joka varoittaa häntä aiheuttamasta lisää juoruja. Viikkoja myöhemmin ratsastuskilpailuissa Aleksei kuitenkin huomaa Annan ilmeen Vronskin kaatuessa hevosellaan, ja tunnontuskissaan Anna kertoo miehelleen kaiken. Karenin on järkyttynyt, ja haluaa vaimonsa lopettavan suhteensa kreiviin. Anna ei kuitenkaan suostu, vaan jatkaa suhdetta. 

Samaan aikaan Levin, joka on rakastunut Kittyyn, päättää unohtaa tämän saatuaan jo kerran rukkaset. Suunnitelma kuitenkin kariutuu, kun tämä näkee rakastettunsa pitkästä aikaa. Hän kosii tätä uudestaan, Kitty vastaa myöntävästi ja he muuttavat maaseudulle. 

Aleksei huomaa Pietarissa, ettei Anna ole totellut häntä. Karenin ei halua erota, mutta ellei Anna lopeta suhdettaan Vronskiin, hän ei näe poikaansa enää ikinä. Tilanne alkaa olla jo niin sietämätön, että Aleksei ottaa yhteyttä lakimieheensä ja näyttää todisteeksi vaimonsa kirjeitä kreiville. Stepan rientää väliin, ja pyytää Alekseita kuuntelemaan Dollyä ja harkitsemaan uudelleen. Karenin pysyy päätöksessään aina siihen asti, kunnes kuulee, että Anna on kuolemassa vaikeaan synnytykseen. Aleksei antaa heille anteeksi, ja Anna synnyttää Vronskin tyttären. Sekä lapsi, että äiti selviävät. Toivuttuaan ja saatuaan kaipaamansa anteeksiannon Anna päättää lähteä kiertelemään Eurooppaa kreivinsä kanssa, koska ei kestä miestään. 

Levin saa tietää veljensä sairaudesta, ja päättää lähteä yksin hoitamaan tätä. Kitty kuitenkin puhuu itsensä mukaan matkaan, ja hän osoittautuukin suureksi avuksi. Kun hänen terveydentilansa huononee nopeasti, he saavat tietää Kittyn odottavan lasta. 

Elämä Euroopassa on Annalle mieluisaa, mutta Vronski alkaa kaivata ystäviään ja kotimaataan. He palaavat takaisin Venäjälle, jossa Vronski saa nopeasti luotua itselleen ystäväpiirin, mutta Anna jää yksin. Hän alkaa epäillä ettei kreivi rakasta häntä enään. Vronski vaatii että Anna jättäisi vihdoin miehensä (jonka kanssa on siis koko ajan ollut naimisissa) ja menisi hänen kanssaan naimisiin. Siitä alkaa mustasukkaisuuden, turhautumisen ja uskottomuusepäilyjen sarja, joka johtaa siihen, että Anna päättää heittäytyä junan alle. 

Kitty synnyttää lapsensa, ja Levin on onnellinen, kun molemmat selviävät. Nämä kolme saavat onnellisen lopun. 

Ensimmäisestä lauseesta lähtien kirja piti minut kyllä otteessaan. Alussa ahmin sivuja selvitääkseni miten Anna ja Vronski tapasivat, ja miten tilanne kehittyisi rakastavaisten ympärille. Kaikki se (ulospäin niin hohdokkaasta) seurapiirielämästä kertova osuus oli ihanaa luettavaa, ja yllätyin miten Tolstoin kirjoitustyyli oli helposti lähestyttävää, vaikkakaan en pitänyt koko ajan muuttuvista näkökulmista. Teoksen toisesta sivuoparista, Levinistä ja Kittystä, en oikein jaksanut kiinnostua. Kyllähän se siinä samalla meni, mutta odotin enemmänkin kiinnostuneena mitä Annalle ja hänen rakastetulleen kävisi. 

Kirjan puolessa välissä Annan synnyttäessä Vronskin tyttären, aloin jotenkin ahdistua tilanteen saamista käänteistä. Annan seurattua sydäntään, hänen asemansa alkoi tietysti samalla huonontua seurapiireissä. Tämä alkoi näkyä hänen mielenterveydessään, ja kirjan loppupuoli onkin täynnä Annan epävarmuutta, tuskaa, yhteiskunnan ja seurapiirien julmuutta, sekä tilanteen vaikeutta näiden kolmen ihmisen välillä. Olin pariinkin otteeseen tässä vaiheessa valmis lopettamaan lukemisen siihen kun aloin todella ahdistua. Päätin kuitenkin saada kirjan valmiiksi vielä samana iltana, joten jatkoin sinnikkäästi lukemista. Lopun traagisuus tuli minulle yllätyksenä, sillä kuten esimerkiksi Tuulen viemää-kirjassa, he "vain" eroavat, mutta kumpikaan ei kuitenkaan kuole. Tässä Annan päätös "päättää kaikki" juna-asemalla, on niin lopullinen ja kamala. Kirjassa selviää, että Vronski rakastaa Annaa kaikesta huolimatta, ja on todella järkyttynyt ja onneton Annan ratkaisusta. Onneksi kuitenkin Levinin ja Kittyn suhde päättyy onnellisesti, vaikka heidän rakkaustarinansa alku ei ollutkaan niin lupaava. 

Suosittelen kirjaa kyllä niille, jota tykkäävät lukea erilaisia historiallisia kertomuksia, jopa onnettomasti päättyviä. Teoshan oli yllättävän hyvä juonen loppupuolen ahdistavuutta lukuunottamatta. Etsiessäni weheartit-sivuilta kuvia tähän postaukseen näin aivan älyttömän upeita kuvia Keira Knightleyn asuista Anna Kareninana. Odotan siis kaikesta huolimatta tammikuussa teattereihin ilmestyvää elokuvaa ihan innoissani. Keskityn sitten vaikka vain siihen pukuloistoon ja tunnelmaan, jos juoni alkaa taas ahdistaa ;)