Eero Järnefelt juhlaillalliset

Vuosi 2013 alkoi Järnefeltin 150-vuotisnäyttelyn avajaisilla, joista alkuvuodesta kirjoitinkin. Tämän kuun alussa juhlavuosi huipentui Ritarihuoneella järjestettyihin  juhlaillallisiin, joihin pääsin avecina. Herkullisen aterian lisäksi saimme kuulla kohtauksia oopperoista, Itä-Helsingin musiikkioppilaitoksen soittajia sekä Eero Järnefelt -seuran puheenjohtajan Leena Lindqvistin puheen. Tilaisuus tuli vähän huonoon saumaan, mutta loppujen lopuksi olen iloinen että lähdin.

Illan menuhun kuuluivat Elisabeth Järnefeltin porkkanapiirakka ja sieniconsommé, Poronfilee ja haudutetut uunijuurekset (nam!), Mansikat à la Romanov, sekä kahvi avec. Tosin kahvi ja avecin Jjouduin jättämään välistä, kun piti lähteä kotiin aikaisen aamuvuoron takia. Olihan siinä jo nelisen tuntia nautittu hyvästä seurasta ja ruoasta, joten ei varmasti paljoa menetetty!

Tämä olikin ensimmäinen kerta kun kävin Ritarihuoneella. Olin ihan äimänä, miten upea talo olikaan! Korkeat huoneet, näyttävät kattokruunut, ihanat tapetit ja suuret taulut ovat parasta mitä tiedän (siis arkkitehtonisessa mielessä). Tuossa alemmassakin kuvassa näkyy hiukan koko huoneen peittävistä aatelisvaakunoista. Etsiskelin illan päätähtien, Järnefeltien vaakunaa, joka pienen etsinnän jälkeen löytyikin. Olin yllättynyt miten valtavasti vaakunoita on, vaikka tietysti tiesin että Suomessa on ollut paljon aatelisia. Jonkin verran näitä sukuja on tosin jo sammunut.

Illan esityksiin kuului puhallinmusiikkia, Armas Järnefeltiä (jonka kappaleita olen itsekin soittanut), Sibeliusta sekä duetot Don Pasquale -oopperasta ja Iloinen Leski -operetista. Dueton esittivät sopraano Eeva Hartemaa ja tenori Markus Nieminen. Heidän laulunsa oli todella hienoa, varsinkin Hartemaa lumosi minut täysin. Melkein tuntui kuin olisin taas Ooperatalossa. Ilta oli oiva tapa lopettaa juhlavuosi.