Helsingin Sanomissa oli
jonkin aikaa sitten tarjous, jossa lehden tilaajat saivat pariin
Kansallisteatterin Lauantai-näytelmään liput alennuksella. Tätä ennen
isovanhempani olivat kehuneet näytöstä todella paljon, joten ajattelimme
hyödyntää tarjouksen ja nähdä, mistä puhutaan.
|
@ Tuomo Manninen |
Näytelmä perustuu
brittiläisen Ian McEwanin samannimiseen teokseen. Kansallisteatterin sivuilta
lainattuna juonitiiviste: "Henryn mielessä pitäisi olla päällimmäisenä
squash-ottelu amerikkalaista anestesialääkäriä vastaan sekä illallisen
valmistus tyttären kotiinpaluujuhlaa varten. Levoton suurkaupunki on kuitenkin
unettomuuden tyyssija, aamuyön pimeydessä nähdään palava lentokone. Kaupunki
valmistautuu Irakin sodan vastaisiin suurmielenosoituksiin. Vuoden 2001
terrori-iskujen jälkeisessä maailmassa elämä on muuttunut tasapainoiluksi
näkymättömien uhkien ja suurten moraalisten kysymysten välillä. Jotain
tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu, kun Henry joutuu vähäpätöiseen
auto-onnettomuuteen. Aluksi mitättömältä vaikuttava sattuma saa arvaamattomat
seuraukset."
En tiennyt ennen esityksen
alkua juonesta mitään, ja kaksituntisen jälkeen olin hyvin hämmentynyt.
McEwanin kirjan lukenut isoäitini myönsikin myöhemmin, ettei tarina avaudu
samalla tavalla ellei alkuperäisteosta ole lukenut. Alku olikin hieman sekava:
englantilaiset miehet (Seppo Pääkkönen, Petri Liski) pelaavat squashia, mutta
samalla päähenkilö Henry Penowren päässä käydään erilaisia keskusteluja
perheenjäsenten kanssa maailman polttavista aiheista. Tilanne kiristyy entisestään
autokolaroinnin jälkeen ja kohoaa huippuunsa perheen yhteisellä illallisella
trillerin lailla.
|
@ Tuomo Manninen |
Juurikin tuo
tiivistunnelmaisuus (veitsi kurkulla,
alastomuus sekä läheltä piti-tilanne) on sitten herättänyt kaikenlaista
keskustelua. Luettuani eri lehtien ja bloggareiden arvosteluja, mielipiteitä
tuntui olevan puoleen jos toiseenkin. Esitystä kehuttiin taitavasti kirjasta
näyttämölle toteutetuksi, toisaalta
hieman taka-alalle jääväksi epämääräiseksi
tarinaksi. Kirjana Lauantaissa saatiin paremmin henkilöiden taustat
selvennettyä ja juonen merkitys pääsi paremmin esille, mitä ei sitten saatu
mahdutettua näyttämölle. Tosin tässäkin kohdassa toinen arvostelija kertoo
ettei kirjaa tarvitse välttämättä lukea kun esityksessä tulee kaikki tarvittava
ilmi.
Itse koen väkivaltatilanteet
hyvinkin vahvasti ahdistavina joten loppuaika meni tosiaan aika luu kurkussa.
Vaikka usein valitsen elokuvia, teattereita tai vastaavia ihan komedian tai
kepeiden aiheiden vuoksi, pidän myös keskustelua herättävistä esityksistä. Tämä
ei varmaan tule täällä kovin usein ilmi.
Lauantai / Kansallisteatteri
12.2.-1.11.2014