Prinsessa Ruusunen

 Kuten jo tuossa mainitsinkin, toukokuun loppu meni yhdessä vilauksessa. Yksi syy tähän oli huikean kulttuurikauden päätös, jonka kruunasivat kaksi balettia sekä ooppera. Vuorossa oli Tshaikovskin Prinsessa Ruusunen, jota odotin kevään Joutsenlampi-pettymyksen jälkeen taas innolla.

"Hän käy taistelua pelon ja rakkauden välillä", kertoo koreografian toteuttanut Javier Torres Kansallisoopperan sivuilla. "Auroran pelastaa lopulta hänen antautumisensa rakkauteen."

Kuva Oopperan sivuilta

 Tarina on varmasti kaikille tuttu. Sitä on ehkäpä lapsena tullut kuunneltua isän iltasatuna tai paraikaa luetaan omille pienokaisille. Tunnetumpi kirjallinen alkuteos lienee Grimmin veljesten satu, jonka pohjalta on myös tehty Disney-elokuva. Tämä on se ns. lastenversio. Toinen versio on Perrault'n tarina, joka ei lopukaan Grimmin tavoin prinsessan ja prinssin häihin vaan jatkuu niistä  eteenpäin. Ruusunen saa kaksi lasta, Auroran ja Päivän. Pian lasten syntymän jälkeen käy ilmi, että prinssin äiti onkin syöjätär, joka rakastaa syödä pikkulapsia. Kun kuningatar saa tietää lapsenlapsistaan, hän pyytää palvelijaa teurastamaan Auroran ja hieman myöhemmin myös Päivän. Palvelija kuitenkin piilottaa lapset ja teurastaa karitsan ja vuohen tarjoten ne kuningattarelle tämän lapsenlapsina.

Myöhemmin kuningatar haluaa myös Prinsessa Ruususen, joka on vaipunut suureen suruun luultuaan lapsiensa kuolleen. Silloin palvelija tunnustaa kaikille tekosensa, mistä suuttuneena kuningatar käskee tuoda sammion täynnä myrkyllisiä eläimiä kuninkaanlinnaan. Sinne hän aikoo prinssin poissa ollessa heittää sekä prinsessan että tämän lapset ja tottelemattoman palvelijan. Prinssi kuitenkin saapuu takaisin aikaisemmin kuin piti, ja tästä säikähtyneenä kuningatar hyppääkin itse altaaseen.

Kuva Oopperan sivuilta

Olinkin hieman ihmeissäni, kun luin Wikipediasta Tshaikovskin tehneet baletin juuri Perrault'n pohjalta.. Javier Torresin baletti ei nimittäin pohjautunut samaan versioon, mikä tosin oli vain hyvä asia. En ole ikinä pitänyt Perrault'n synkästä versiosta, mikä tosin johtuu siitä, että olen nähnyt juuri Grimmin versioon pohjautuneen Prinsessa Ruususen. Joidenkin mielestä se on kuitenkin "väärä" versio, ja lasten tulisi mieluummin lukea Perrault'n tarina. Tästä olen täysin eri mieltä. Miksi ei lapsena saisi unelmoida prinsessoista ja prinsseistä ja onnellisista lopuista? Miksi onnellinen satu pitäisi pilata syöjättärellä? Eikö se ole juuri lapsuuden idea, ettei tarvitse murehtia aikuisten asioista? Tästä voisin jatkaa vielä vaikka kuinka kauan, mutta ehkä tähän on hyvä lopettaa.

Kuva Oopperan sivuilta

Paikalle oli saapunut suuri määrä lapsiperheitä, mistä olin tietysti iloinen, kun olen juuri toivonut että saataisiin nuorempaa väkeä Kansallisoopperaan. Olivat niin suloisia ilmestyksiä röyhelö- ja prinsessapuvut päällään! Mutta ai että, millainen melu heistä lähti! Minut ainakin olikasvatettu olemaan hiljaa kun esitys alkaa, mutta ilmeisesti nykyään ei taideta näin tehdä. Pienen supattelun ymmärrän, lapsilla on tunnetusti vaikea istua aloillaan pitkään. Tästä ei ollut nyt kyse, vaan todella rauhattomasta yleisöstä, minkä takia en pystynyt nauttimaan illasta niin paljon kuin olisin toivonut.

Baletti alkoi lavalle heijastetulla tekstillä, joka toimi ns. johdatona. Idea ja toteutus oli hyvin onnistunut. Lavastuksesta pidin muutenkin paljon, yksinkertaisuus oli valttia tälläkin kertaa. Varsinkin kuninkaanlinna oli saatu luotua upeaksi ilmestykseksi. Ihmettelin vain (ylläolevan kuvan) ”Buddha-patsasta”: mitähän se yritti esittää? Tässä tullaankin sitten siihen, miten aina prinsessasaduissa eletään "ihmeellisen kauniissa valtakunnissa" joissa ilmeisesti saattaa olla minkälaisia random-patsaita tahansa. Itselleni tuosta tuli vain mieleen itämainen taide. 

kuva Oopperan sivuilta

Prinsessa Ruusunen (Edita Rauserová) ja prinssi Désiré (Andrew Bowman) eivät mielestäni olleet paras valinta pääosan rooleihin. Suurin osa muistakin päärooleista oli ulkomaalaisten esittämiä, mitä kovasti ihmettelen kun meilläkin on niin ihania kotimaisia tanssijoita. Rupesinkin laskeskelemaan että näin viimeksi Tiina Myllymäen viime syksynä! Ja tähän väliin täytyy huomauttaa, etten todellakaan hauku näitä huonoiksi tanssijoiksi, heiltä vain puuttui minusta rooleihin tarvittava karisma ja säteily.

Varsinkaan joukkokohtauksissa ei pystytty pysymään samassa tahdissa, vaikkakin paremmin kuin taannoisessa Joutsenlammessa. Eräässä kohtauksessa yksi tanssijoista kaatui. Yleisöstä ei tosin kuulunut kohahdusta, joten ehkä se oli tarkoitus. Greve istui yleisössä, ja tästä saimmekin hauskoja pohdintoja siitä, miten hän ehkä tarkkaili penkistään "kirjoittaen ylös ketkä olivat onnistujia ja ketkä eivät." Mikäli kaatuminen oli vahinko, se oli minulle ensimmäinen kerta; isälleni edellinen kerta oli Joutsenlampi 1982.

Ihmettelin hieman viimeisen näytöksen kohtausta, jossa prinssi raivaa tiensä Prinsessa Ruususen luokse herättääkseen tämän unesta. Prinssin ei tarvinnut taistella juuri lainkaan Carabossen (Maki Nakagawa & Antti Keinänen) ennen kuin hän jo voitti ja pääsi prinsessan luokse. Jos tätä nyt vertaa Greven Lumikuningattareen, jossa hyvien ja pahojen välillä käytiin kunnon tulinen taistelu, jää vain pohtimaan että eipä ollut vaikeaa! Mietin myös miksi pahiksia oli kaksi? En ole ikinä kuullut (tai tiennyt) että näin olisi alkuperäisessä kirjallisuudessa, joten tämä taitaa olla Torresin omaa keksintöä. Itse ainakin menin hieman hämilleni esityksessä, kun Carabosseja oli kahdenlaisia.

Kuva Oopperan Facebook-sivuilta

Esitystä piristi Grazia eli ilon haltijatar (Sara Saviola) joka on ilmeisesti Javier Torresin itse luoma hahmo. Sara itse kommentoi hahmoaan Facebookissa näin: "Ainakin minulle Grazia on kommentti balettimaailman joskus yksipuolista ulkonäköihannetta vastaan. Pyöreässä vartalossa esitetty liike voi näyttää esteettiseltä riittävän taidon myötä ihan yhtä hyvän kuin laihan. Hahmona Grazia tosin on koominen ollessaan yltäkylläisen täynnä iloa, onnea ja rakkautta, kuin humalassa elämän ihanuudesta. Joten koomisuus ainakaan minulle esiintyjänä ei liity hahmon ulkomuotoon."

Kuva Oopperan Facbook-sivuilta

Kuten Kansallisbaletin kesäkiertueesta kirjoitin, pohdin aluksi Sireenihaltijattaren (Mai Komori) kohdalla, olenko vahingossa tullutkin Joutsenlampi-balettiin. Värimaailma ja materiaali olivat hyvin lähellä Joutsenlammen puvustusta, ehkä hieman liikaakin. Muutenkaan puvustus ei mielestäni ollut kaikissa kohdissa täysin onnistunut. Pikemminkin niiden esiintyjien asut, jotka eivät tanssineet, olivat parempia kuin tanssivien. Poikkeuksena Prinsessa Ruusunen, jonka asut näyttivät hienoilta

Yksi syy, minkä vuoksi odotin tätä balettia oli Tshaikovskin musiikki. Ehkä en ollut kuunnellut tarpeeksi ennen esitystä kohtauksen musiikkeja, tai sitten se ei vain ollut yhtä tarttuvaa kuin Joutsenlammessa. Mutta joka tapauksessa pidin musiikista todella paljon. Tshaikovski vetoaa minuun aina! 

Kuva Oopperan sivuilta

Koreografina tosiaan toimi meksikolainen entinen Kansallisbaletin tanssija Javier Torres, joka oli toteuttanut myös kevään Joutsenlammen. Hänen omat tulkintansa ja lisäyksensä ovat ehkä syynä siihen, ettei kumpikaan baletti täysin iskenyt minuun, vaikka niin kovasti odotin niitä. Odotukset taisivat olla liian kovat!

Lapsiperheillä tuntui olevan hauskaa, ja voinkin heille (sekä vähemmän kriittisille baletin harrastajille) suositella tätä lämpimästi. Baletin kesto on 2h 25minuuttia. Esitykset jatkuvat vielä syksyyn, joten kannattaa olla nopeasti liikkeellä!

Prinsessa Ruusunen/Kansallisooppera

4.10.2013-9.11.2013