Varaslähtö huvilakauteen

Hupsista! Blogin pitäminen jäi vähän pidemmälle lomalle, pahoittelut edelleen siitä. Hain inspiraatiota töihin alkuviikosta mökiltämme, jonne päätimme lähteä siskoni kanssa ex tempore. Oli kyllä mahtavaa, että niinkin lyhyellä varoitusajalla pystyi lähtemään hetkeksi pois kaupungin vilinästä. Jo sillä minuutilla kun astuimme ulos autosta määränpäässämme, huokasin, etten enää palaa Helsinkiin. (Mutta täällä ollaan taas.)

Mökkimme sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Vaikka kirjahyllymme siellä pursuavat kirjoja, päätin ottaa sekä vanhoja että uusia tuttavuuksia mukaani. Tolkienin Silmarillon tuli ostettua Stockmannin Hulluilta Päiviltä, mutten siihen ehtinyt koskea siihen muiden puuhien vuoksi. Edith Piaf kuului maaliskuun kirjahaasteeseen, joka ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Kuten Pihi nainen uumoilikin, kirja on ottanut minut kyllä otteeseen ärsyttävästä puhekielisyydestä huolimatta, ja se on ollut iltalukemisenani jo pitkään. Uskoakseni saan sen pian luettua ja yritän siitäkin saada tehtyä postauksen mahdollisimman pian.

Isoäitini antama Jaakko Hämeen-Anttilan Mare nostrum - länsimaisen kulttuurin juurilla on myöskin kiinnostava kirja, jota olen ehtinyt lukemaan hiukan. Alan nyt ymmärtää isääni, joka usein toivoo, että aikaa olisi enemmän, jotta kaikki maailman mielenkiintoiset kirjat ehtisi lukea! Sophia Kinsellan Himoshoppaaja vierailla mailla -kirja löytyi myösk Hulluilta Päiviltä. Tätä kirjaa ehdin lukea aika paljon pikavisiitillämme. Tarvitsen nimittäin usein tietokirjallisuuden tai historiallisen elämänkerran ohella jotain todella kevyttä luettavaa.

Lisäksi sain onnekseni juuri lähtöpäivänä kirjastosta varaamani teoksen nimeltä Suomalainen vapaa-aika. Ihana R. antoi minulle hyvän vinkin projektiani varten jonkin aikaa sitten. Kirja käsittelee suomalaisten vapaa-ajan tottumuksia ja valintoja sekä kulttuurituotteiden käyttämistä. Tätäkin kirjaa tuli luettua aika mukavasti, ja täytyy sanoa että todella mielenkiintoinen ja osuva kirja on kyseessä!

Tosiaan, yksi kesän odotetuimpia tapahtumia on maalle lähtö. Jo pelkän maisemanvaihdoksen lisäksi meitä odottaa siellä suuret määrät kirjoja. Vaikka olenkin lukenut kirjat tuhanteen kertaan, ei niihin kyllä ikinä kyllästy. Rakastan sitä tunnetta kun avaa hieman vanhemman kirjan kannen, ja ilmaan lehahtaa sille ominainen vanhan kirjan tuoksu. Lisäksi nuo kirjat ovat olleet kovassa käytössä monen sukupolven ajan, mikä tekee niistä entistä rakkaampia.

Enimmäkseen luen vanhoja tyttökirjoja (mm Vehnäprinsessa, Neiti uhkamieli, Rukousnauha), mutta mukaan mahtuu myös dekkareita. Kuten olen jo kertonut, dekkarit eivät kuulu mukavuusalueeseeni, mutta Agatha Christie tekee tässä poikkeuksen. Kaksi hänen teoksistaan on kyllä ikisuosikkejani: Idän pikajunan arvoitus ja Eikä yksikään pelastunut (eli Kymmenen pientä neekeripoikaa). Jälkimmäinen on ihan ensimmäisiä dekkareita joita luin, ja jäin heti ensimmäisestä sivusta alkaen koukkuun. Molemmissa on samanlainen teema, murhat tapahtuvat suljetussa ympäristössä, ja varsinkin kirjassa Eikä kukaan pelastunut kirjaa siivittää aavemainen tunnelma. Sen sijaan perheeni suosikki, Kuolema ilmoittaa lehdessä, ei ole ikinä avautunut minulle. :)

Vaikka kesä on taas myöhässä, ei lunta onneksi enää paljoa ollut. Myöskin jäät alkoivat lupaavasti railoutua, ja kevät oli katettu. Ah sitä onnea. Säätkin suosivat meitä yllättävän paljon, ja viimeisenä päivänä oli päälle 13 astetta lämmintä. Siksi vietinkin lähes puolet päivästä laiturilla nauttien auringosta, kirjasta ja kahvista. Huomasin vasta Helsingissä että siinä samalla olin polttanut hieman ostaani.

Tätä ylläolevaa kuvaa katsellessa ei voi muuta kuin hymyillä. Kamala ikävä näitä kahta karvapalleroa ystävämme luona! Kuvatekstillä " pikkuveli (oikealla) murjaisee vitsin."