Kevät ei ole ollut täysin oopperapainotteista, vaan väliin on mahtunut
myös teatteria. Helmikuussa kävin katsomassa pienellä näyttämöllä Sylvin ja
Anitan, joskin tästä on jo sen verran aikaa, ettei näytelmään saa enää ostettua
lippuja. Oli kuitenkin hieno kokemus!
 |
| © Charlotte Estman-Wennström |
 |
| © Charlotte Estman-Wennström |
Esitys kertoi kahdesta naisesta, jotka rakastivat Urho Kekkosta (Ville
Sormunen). Toinen heistä oli vaimo Sylvi Kekkonen (Eeva-Liisa Haimelin), toinen diplomaatti Jaakko Hallaman vaimo, Anita Hallama (Heidi Herala). Tilanteesta muodostui
kiusallinen neloisdraama näiden naisten ja heidän aviomiestensä välille. Suhde
olikin julkinen salaisuus, joka jatkui aina Kekkosen kuolemaan asti. Hallama
kirjoitti aiheesta kirjan vuonna 2001, seitsemän vuotta ennen kuolemaansa.
 |
| © Charlotte Estman-Wennström |
 |
| © Charlotte Estman-Wennström |
Esityksessä kävi hauska moka, kun Herala kääntyi
yleisön puoleen kysyäkseen meidän mielipidettämme. Kun eräs mies sitten yllätti
näyttelijän vastauksellaan, tämä meni ihan hiljaiseksi. "Näin ei ole
käynyt ikinä" Herala selitti, ja pienen kokoamisen jälkeen hän oli jälleen
kartalla. Koko esityksessä oli ainoastaan kolme henkilöä. Naiset esittivät tietysti Sylviaa ja Anitaa, mutta Ville Sormusen rooli oli monipuolisempi. Hän näytteli mm henkivartijaa, Kekkosta ja Anitan miestä. Välillä olikin hieman vaikea pysyä perässä siinä, ketä hän esitti. Haimelin ja Herala olivat todella hyviä ja uskottavia rooleissaan, varsinkin Heralasta löytyi karismaa ja hahmoon kuuluvaa temperamenttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti piristää päivääni huimasti, kiiitos! :)