Finnphonia Emigrantica

 Kiitos European Theatre Collectivelle tästä mahdollisuudesta päästä kokemaan jotain erilaista! Tiesin heti, kenet värväisin mukaani, sillä siskoni erikoisalaa ovat erilaiset kielet. Ajattelin, että hänen kielten tuntemuksellaan saisin enemmän irti esityksestä - ja hän itse myös.

Esiintyjinä toimi viisi ulkomaalaistaustaista taiteilijaa, jotka tulkitsivat tunnettuja suomalasia runoja kymmenellä eri kielellä. Nämä olivat ranska, ruotsi, suomi, tanska, venäjä, unkari, englanti, swahili, romania ja luganda, aikamoinen skaala siis. Pidin erityisesti afrikkalaisen Mad Icen tulkitsemista osuuksista Jukka Vienon Saunassa ja Sirkka Turkan Once again When sleet Pierces Historysta, sekä ranskalaistanskalaisen Sara Soulién tulkitsemasta Tommy Taabermanin runosta Les Mères'istä. Huomasin muuten, että Soulién voi myös nähdä piakkoin pääosassa MTV3:n uudessa tv-sarjassa! 

Runojen suhteen olen hyvin ummikko, kuten olen tainnut mainita. Olikin siis mielenkiintoista kuulla perinteikkäitä Eino Leinoa, Saima Harmajaa, Tommy Tabermania ja Uuno Kailasta ulkomaisin tulkinnoin. Samalla myös  selvisi, millaisena Suomi heille näyttäytyi: usein aika synkkänä. toisaalta hieno teema oli myös sauna, ja se esitettiin lumoavasti. Kunkin esiintyjän kielellä saatiin runoihin lisää tunnetta ja melodisuutta, tästä esimerkkinä ensimmäinen runo Mies mieheltä (Ferfiak dolga) joka lausuttiin unkariksi. Tuntui että kielen karkeus oikein tehosti runon sanomaa. Nopeasti vaihtuva maisema -runo oli hauska, kun sanojen seasta löytyi K-marketteja, peltoja ja muita junasta tuttuja elementtejä. Seuralaiseni kertoi, että tunnelma välittyi ehkä juuri siksi niin hienosti, että sanoista ymmärsi osan sieltä täältä ja lopusta tuli kuin musiikkia.

Finnphonia Emigrantica oli hauskan erikoinen esitys, jonka alussa säikähdin sitä agressiivisuuden määrää millä ensimmäinen runo esitettiin. "Alkushokin" jälkeen aloin jo enemmän nauttia runoista ja tosiaan pari lemppariakin löytyi. Mad Icen pehmeä ja sointuva ääni oli todella kaunista kuultavaa, mutta myös Sara Soulié oli ihana. Myös kielten valinnoilla oli (ainakin omalla kohdallani) vaikutusta siihen miltä ne omaan korvaan kuulostivat: itäeurooppalaiset kielet eivät ole koskaan olleet omissa korvissani yhtä kauniita kuin esimerkiksi italia, espanja tai ranska. Runoja taustoitti kaunis musiikki, joka tuki niitä hyvin. Tämä onkin hyvä kanava tutustua suomalaiseen runouteen!

Finnphonia Emigrantica/ Stoa
5.2.-19.3
Kuvan lähde ja kotisivut täältä.

Vala

Viimevuotinen Huojuva talo -esitys jäi mieleeni jotenkin ahdistavana, mutta ajatuksia herättävänä kokemuksena. En siis ollut ihan varma mitä odottaa, kun kutsu tuli Katri Valan elämästä kertovaan samannimiseen ensi-iltaan, jonka oli ohjannut Virpi Haatainen. Ilta oli kuitenkin onnistunut !

Näytelmä siis perustuu runoilija Katri Valan (Ella Pyhältö) elämään. Hän oli suomalainen runoilija, jonka elämän täyttivät niin kirjoittaminen, velvoitteet, sekä Olavi Paavolainen (Henry Hanikka). Isän menetys ja köyhyys eivät päästäneet Valaa otteestaan edes aikuisena. 1930-luvulla tilanne huononi poliittisten syiden takia, minkä vuoksi Katrista ja hänen pikkuveljestään Erkistä (Juhani Rajalin) tuli sananvapautta puolustavia aktivisteja. Lukuisten masennusten ja tuberkuloosiin sairastumisen jälkeen Vala kuoli 1944.

"Siellä hengittää minun nuoruuteni

onnellisena kuin kukka,

jonka kuvussa kastepisara

heijastaa tähteä"

- Katri Vala

Viime kerralla koin ahdistusta perheväkivallasta kertovassa Huojuvassa Talossa, mutta vaikka tässäkin näytelmässä oli vaikeita hetkiä, ne saivat enemmänkin ajattelemaan kuin ahdistamaan. Valan rankkaa elämäkertaa oli kuitenkin osattu höystää huumorilla ja saatu yleisö nauramaan. Koin onnea Valan puolesta kun tämä sai ilmeisen toivotun poikalapsen mentyään naimisiin Arman Heikelinin kanssa: jotain valonpilkahdusta koko aikuisiän kestäneen sairastamisen keskelle!

Kaikki postauksessa käytetyt kuvat täältä.

Ihailin Ellan tapaa näytellä niin intohimoisesti ja taitavasti. Välillä tosin saatoin hätkähtää kun Pyhältö omaksui roolinsa melkein huutaen. Juhani ja Henry jäivät selvästi hieman taka-alalle, mutta näidenkin eläytyminen oli mieluisaa katsottavaa. Lavasteet olivat yksinkertaisia mutta ihan toimivia. 

Innostuin tämän esityksen jälkeen tutustumaan Wikipedian avulla Katri Valaan tarkemmin, ja sain kuulla että vanhempieni kirjavalkoimasta löytyy myöskin hänen runokirjansa. (Mitä sieltä ei löytyisi?) Vaikken (ainakaan vielä) ole päässyt runojen maailmaan, tässä sitä voisi kokeilla uudestaan.

Vala / Teatteri Avoimet Ovet

Erottajankatu 5

27.9-13.12.2013 

Runon & suven päivä

 Piti nopesti tulla toivottamaan hauskaa Eino Leinon (sekä runon ja kesän) päivää kaikille! Itse en ole vielä kunnolla päässyt runouteen sisään mutta päätin kokeilla pienimuotoisempaa tutustumista näin runonpäivän kunniaksi. Ohessa pieni pätkä Eino Leinon tuotannosta.

 Yli metsän koitti jo päivän koi,
kun nurmella neitonen kulki,
kukat kukkivat auki jo umput loi,
jotk' eilen illalla sulki.

Ja neitonen nuori se nurmella vain
niin hiljaa, hiljaa astui,
ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,
kun kasteesta helmat kastui.

 - Eino Leino 

Koin että tämä runo olisi lähinnä itseäni. Metsä ja neitonen, check.On kuitenkin hyvin harvinaista että olisin (hiljaa) liikkeellä jo aamun sarastaessa. ;) Nyt kuitenkin täytyy kuitenkin palata takaisin perheen ja lettujen pariin!