torstai 27. helmikuuta 2014

Finnphonia Emigrantica

 Kiitos European Theatre Collectivelle tästä mahdollisuudesta päästä kokemaan jotain erilaista! Tiesin heti, kenet värväisin mukaani, sillä siskoni erikoisalaa ovat erilaiset kielet. Ajattelin, että hänen kielten tuntemuksellaan saisin enemmän irti esityksestä - ja hän itse myös.

Esiintyjinä toimi viisi ulkomaalaistaustaista taiteilijaa, jotka tulkitsivat tunnettuja suomalasia runoja kymmenellä eri kielellä. Nämä olivat ranska, ruotsi, suomi, tanska, venäjä, unkari, englanti, swahili, romania ja luganda, aikamoinen skaala siis. Pidin erityisesti afrikkalaisen Mad Icen tulkitsemista osuuksista Jukka Vienon Saunassa ja Sirkka Turkan Once again When sleet Pierces Historysta, sekä ranskalaistanskalaisen Sara Soulién tulkitsemasta Tommy Taabermanin runosta Les Mères'istä. Huomasin muuten, että Soulién voi myös nähdä piakkoin pääosassa MTV3:n uudessa tv-sarjassa! 



Runojen suhteen olen hyvin ummikko, kuten olen tainnut mainita. Olikin siis mielenkiintoista kuulla perinteikkäitä Eino Leinoa, Saima Harmajaa, Tommy Tabermania ja Uuno Kailasta ulkomaisin tulkinnoin. Samalla myös  selvisi, millaisena Suomi heille näyttäytyi: usein aika synkkänä. toisaalta hieno teema oli myös sauna, ja se esitettiin lumoavasti. Kunkin esiintyjän kielellä saatiin runoihin lisää tunnetta ja melodisuutta, tästä esimerkkinä ensimmäinen runo Mies mieheltä (Ferfiak dolga) joka lausuttiin unkariksi. Tuntui että kielen karkeus oikein tehosti runon sanomaa. Nopeasti vaihtuva maisema -runo oli hauska, kun sanojen seasta löytyi K-marketteja, peltoja ja muita junasta tuttuja elementtejä. Seuralaiseni kertoi, että tunnelma välittyi ehkä juuri siksi niin hienosti, että sanoista ymmärsi osan sieltä täältä ja lopusta tuli kuin musiikkia.

Finnphonia Emigrantica oli hauskan erikoinen esitys, jonka alussa säikähdin sitä agressiivisuuden määrää millä ensimmäinen runo esitettiin. "Alkushokin" jälkeen aloin jo enemmän nauttia runoista ja tosiaan pari lemppariakin löytyi. Mad Icen pehmeä ja sointuva ääni oli todella kaunista kuultavaa, mutta myös Sara Soulié oli ihana. Myös kielten valinnoilla oli (ainakin omalla kohdallani) vaikutusta siihen miltä ne omaan korvaan kuulostivat: itäeurooppalaiset kielet eivät ole koskaan olleet omissa korvissani yhtä kauniita kuin esimerkiksi italia, espanja tai ranska. Runoja taustoitti kaunis musiikki, joka tuki niitä hyvin. Tämä onkin hyvä kanava tutustua suomalaiseen runouteen!


Finnphonia Emigrantica/ Stoa
5.2.-19.3
Kuvan lähde ja kotisivut täältä.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Bara för dig


Vaikka olympialaisten aikaan olin hyvinkin liimautuneena television ääreen, sain silti lähdettyä Lilla Teatterniin katsomaan ruotsinkielistä näytelmää Bara för dig. Yleensä minulla on ollut hieman vaikeaa seurata esitysten juonta, mutta tällä kertaa pysyin hyvin mukana tapahtumissa. Tietty joitain pieniä kohtia tuli esityksen väliajalla ja lopussa tarkastettua, mutta tämä on silti suuri edistysaskel minulle, jee! Tuntui myös, että artikulointi on selkeytynyt näyttelijöiden keskuudessa.


Kira-Emmi Pohtokari, Peter Kanerva, Sampo Sarkola ja Jan-Christian
Söderholm. Foto © Tapio Vanhatalo

Näytelmä oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa päästään seuraamaan miestenlehti Alfan toimitusta, jossa podetaan kriisiä, kun tajutaan että uusi upea vähäpukeinen kokosivutyttö on vasta 14-vuotias eikä ole antanut suostumustaan kuviin. Pian istutaankin tytön isän (Sixten Lundberg) kanssa, joka uhkaa tuhota lehden maineen. Väliajan jälkeen Alfan entinen kuvaaja Sam (Jan-Christian Söderholm), joka on osavastuussa skandaalista, hakee työtä Glam-lehdestä. Sähäkkä päätoimittaja Miranda (Jonna Järnefelt) yrittää saada Samin näkemään täydellisissäkin naisissa virheitä.


Jan-Christian Söderholm ja Jonna Järnefelt. Foto © Tapio Vanhatalo

Näytelmän pointtina oli kuvastaa, mitä naisten- ja miestenlehtien maailmassa tapahtuu. Yleensä näiden lehtien pyrkimykset koetaan negatiivisina. Kuten näytelmässä sanottiin, miestenlehdissä kuvat ovat ne millä myydään ja tekstit ovat lähinnä "höttöä", naistenlehdissä taas pelataan naisten peloilla, jotta kaikki, jopa täydellisimmänkin näköiset naiset luulisivat tarvitsevansa apua näyttääkseen aina vain paremmilta. Pidin todella paljon esityksen miehistä, he sopivat hienosti rooleihinsa, samoin upea Jonna Järnefelt.


Bara för dig / Lilla Teatern
1.11.2013-26.2.2014

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kuvia ja kuulumisia

Olympialaiset ovat täysin vieneet huomioni, joten on luultavasti vain hyvä että ne nyt sitten pian loppuvat. Oops. Tähän väliin siis hieman tammikuun kuvia. Vuosi on lähtenyt käyntiin paremmin kuin osasin kuvitellakaan, joten innolla odotan mitä tänä vuonna tapahtuu.


Uusi vuosi toi tietysti mukanaan kevään menojen suunnittelun. Tämä on yksi mielipuuhani, se tunne kun saa selailla eri mainoslehtisiä, katsastaa sieltä kiintoisimmat tapahtumat ja kun voi alkaa täyttää kalenteria. Valitin isälle pari viikkoa sitten miten vähän tulenkaan käymään keväällä Oopperassa, mutta huomasin juuri, että olen menossa sinne helmikuussa peräti kolme kertaa, ja on niitä esityksiä loppukeväällekin tulossa. Ei siis enää mitään pelkoa tästä, huh  Tavoitteeni olisi myös käydä useammin musiikkitalossa, sekä muissa harvemmin vierailemissani paikoissa.


Lainasin ystävältäni Järven lumo -näyttelystä tehdyn kirjan "Onnellista asua maalla". Tuli sitten yksi päivä sellanen ajatus että tämä kirja pitää saada myös omaan kirjahyllyyni, ja kävin ostamassa sen aika ex tempore Ateneumin kaupasta . Vähän naurattaa tämä juttu, sillä en ole ennen ostanut taidekirjoja hyllyyni. Tosin vielä muutama vuosi sitten se ei olisikaan kiinnostanut minua yhtään. Kohta kirjahyllyni on varmaan täynnä erilaisia taidekirjoja, haha.


Bloggailua. Olen varmaan kertonut, että kukat piristävät mieltäni ja lisäävät motivaatiota. Tammikuussa Stockmannilla ruusut olivat kanta-asiakastarjouksessa, joten vähän innostuin ostelemaan niitä. Tuntuu niin tyhjältä, jos esim työpöydällä ei ole kukkia.





Saatiin lunta vihdoin tänne eteläänkin! Pakkasta voisi tietysti olla vähemmän, mutta en valita kun saatiin sentään lunta. Oli ihanaa myös käydä ystävämme luona, missä maisema oli kuin jostain talven ihmemaasta. Kaikki puut kylpivät lumipeitossa: onhan se ihan erilaista kuin esim kaupungissa jossa ei ole näin "puhdasta".

Hauskaa viikkoa vaikille! :)