Tove Jansson

Suomen rakastetuimman lastenkirjailijan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta, minkä kunniaksi taiteilija saa muuten mm. oman puiston Katajanokalle ja uuden Arabia-mukisarjan. Näiden lisäksi Ateneum juhlii Janssonin juhlavuotta kokoamalla näyttelyyn hänen teoksiaan niin taidemaalarina, kuvittajana, poliittisten pilapiirrosten tekijänä kuin tietysti lastenkirjailijana. 

Kuten varmaan monelle suomalaiselle, myös minulle Muumit tulivat tutuiksi japanilaisen tv-ohjelma kautta. Isoäitini nauhotti joka ikisen jakson (johon kuului päälle 100 osaa) tätä sarjaa vhs-kaseteille, joita sitten siskoni kanssa katsottiin. Ja saatettiin kutsua ystäviäkin niitä katselemaan. Kuulemma vanhempamme nauroivat meille, kun näitä jaksoja tuli tosiaan katsottua aina uudelleen ja uudelleen, ihme etteivät nauhat ole kuluneet loppuun! Vasta myöhemmällä iällä löysin isovanhempien luota klassikkosarjakuvat, jotka Jansson on itse myöskin kuvittanut. "Alkuperäisiin" muumeihin (eli kirjoihin) pääsin tutustumaan pari vuotta sitten, en tiedä miten siinä niin kauan meni. Kaapistani löytyy totta kai Arabian muumimukeja ihan mukavasti, ja tarkoitus on hankkia niitä lisää.

Tove Jansson: Juhlat kaupungissa, 1947. Helsingin Taidemuseo / Arbis. 
Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Yehia Eweis. © Tove Janssonin kuolinpesä

Kun astuin lasiovista sisään, takaseinällä oli kaksi suurta teosta, jotka heti veivät huomioni. Yllä oleva kuva oli toinen. Ihastuin teoksen tunnemaan, iloisia naisia ja miehiä juttelemassa juhlapukuihin pukeutuneina, kaksi lintua lentää ylälaidassa ja nainen huvi kädessään yrittää saada niitä kiinni. Toisessa teoksessa kiinnitin huomiota etualalla istuvaan naiseen, jonka kasvonpiirteet muistuttivat erehdyttävästi Tove Janssonia itseään. Lisäksi Muumitalon ensimmäinen malli oli kiehtova, siinä oli jonkin verran samanlaisia piirteitä kuin "virallisessa" mallissa, mutta myös erikoisempia yksityiskohtia.

Tove Jansson: Mystinen maisema, n. 1930. Ateneumin taidemuseo.
Kuva: Suomen Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen. © Tove Janssonin kuolinpesä

Näyttely oli kyllä ihanan monipuolinen, sieltä löytyi hiilimuotokuvia, alkuperäisia sarjakuvia, luonnostelmia, maalauksia asetelmista sekä hauskoja poliittisia kantoja maailmanmenoon. Varsinkin Hitleristä oli paljon erilaisia kuvia esillä suomenruotsalaisessa Garm-lehdessä. Itselleni tuli yllätyksenä, että Jansson on myös kuvittanut J. R. R. Tolkienin Hobitin. Eräällä käytävällä oli suloisia väripiirroksia luonnonsuojeluasioista, joista varsinkin jäi mieleen muumi, joka pesee fosfaattipesuaineella mattoja järvessä Merihirviön mulkoillessa vieressä.

Ehdittiin pikaisesti jutella Kansallisgallerian pääjohtajan kanssa, joka kertoi olevansa iloinen siitä, että näyttely sopii myös lapsille, vaikka Tove Janssonin elämä oli muutakin kuin Muumit. Isoäitini sai lahjaksi jouluna Ateneumin näyttelyn koonneen Tuula Karjalaisen Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta -kirjan, joka liittyy tähän näyttelyynkin. Täytyy varmaan käydä kyselemässä, josko sen saisi lainata. ;)

Tove Jansson/Ateneum

14.2.-7.9.2014

Kuvien alkuperä ja lisätietoa täältä.

Helsingin Kirjamessut tulevat taas!

Huomenna on taas luvassa Helsingin Kirjamessut, jotka vetävät kymmeniätuhansia kävijöitä vuosittain Messukeskukseen. Tänä vuonna myös lapset on huomioitu, sillä Topelius-lavan korvaa Tarinalaakso, jossa kirjailijat lukevat kirjojaan lapsille! He voivat myös osallistua työpajoihin, askarrella, tai lukea itse kirjoja. Valvottu lapsiparkki antaa vanhemmille aikaa kierrellä rauhassa messuareenalla.

Kuvan lähde täältä.

Viimevuonna en ainakaan huomannut (korjatkaa jos olen väärässä) kirjabloggaajien huomioimista. Nyt heitä voi tavata Sport barissa torstaista sunnuntaihin. Mielestäni tosi hyvä idea tuoda bloggaajat mukaan tapahtumaan, vetää varmasti ihmisiä paikalle!

Mitä nyt nopeasti vilkaisin ohjelmaa, huomasin että Putous-voittaja Karim Z Yskowitz on tulossa paikalle puhumaan "somesta somelaisille". Kyseinen ohjelma kuuluukin yhteen vuoden katsoituimMISTA, joten varmasti on tulossa hauska tapaaminen perjantaina! Myöskin Paola Suhosen haastattelu Ivana Helsingistä voisi olla mielenkiintoinen torstaina. Nappasin heti ohjelmaluettelosta myöskin Kaari Utrion, joka kertoo sunnuntaina uutuuskirjastaan Seuraneiti.Itse taidan ehtiä vain sunnuntaina vilkaisemassa millaista meno on. Tiedän ainakin, että isoäitini aikoo "muuttaa" messukeskukseen koko loppuviikoksi, haha.

Helsingin Kirjamessut/Messukeskus

24.10-27.10.2013

Lisätietoa täältä. 

Helsingin Kirjamessut

Tänäkin vuonna Kirjamessut rantautuvat Helsingin Messukeskukseen neljäksi päväksi 25.10-28.10.2012. Kirjamessujen teemoina ovat Helsinki 200-vuotta pääkaupunkina, World Design Capital Helsinki 2012, teemamaa Unkari, nuorten lukeminen, sekä Haluatko kirjailijaksi?

kuva web.finnexpo.fi

Olen viimeksi ollut kyseisillä messuilla joskus 5 vuotta sitten, joten on jo aikakin käydä! Näin äkkiseltään vilkaistuani Kirjamessujen ohjelmaa ajattelin käydä vilkaisemassa ainakin Mauri Kunnasta, Sofi Oksasta, sekä mahdollisesti myös Kaari Utriota ja Pekka Haavistoa (keskustelutilaisuus Kriisistä rauhaan). Rakastan Mauri Kunnaksen kirjoja, meillä on monta Koiramäki-kirjaa kotona, eikä kyllä vieläkään kyllästytä lukea niitä uudestaan ja uudestaan. Helsingin Kirjamessuilla on esillä Kunnaksen  Aarresaari-kirja, tietysti Koiramäki-tulkintana. Sofi Oksasta haluaisin mennä katsomaan ihan kiinnostuksesta. Hänen menestyskirjansa Puhdistus sai osakseen nin paljon kehuja ja keskustelua, että pitäähän siitä nyt sitten ottaa selvää. Tiedän Puhdistuksen juonen suunnilleen, mutten ole vielä lukenut sitä, koska pelkään että kirja on liian ahdistava. Nythän on tehty jo ooppera ja elokuvakin tästä mesestysteoksesta, joita kumpaakaan en kyllä ole nähnyt. (Vielä).

kuva cult24.fi

Kaari Utrion kirjoja minulla on kirjahyllyssäni jo viisi. Pidän todella vähän suomalaisista kirjailijoista, mutta Utrio on niitä harvoja, joita voin lukea. Hänen kirjoissaan yhdistyy historia ja romantiikka, joka on täydellinen yhdistelmä minulle. Kirjamessuilla Utrio esittelee vuonna 1969-1970 julkaistut teoksensa Sunneva Jaarlin tytär ja Sunneva keisarin kaupungissa yhtenä painoksena. Toivottavasti saamme taas häneltä joulumarkkinoille uuden kirjan! Pekka Haavisto kiinnostaa persoonana, vaikka ihmiset tuntuvat keksivän (ja kaivavan) hänestä mitä tahansa pahaa. Kirjamessuilla hän on mukana keskustelupaneelissa, jossa puhutaan miten selviydytään kriisin tai konfliktin jälkeen. 

kuva finnexpo.fi

Käykää ihmeessä selaamassa tuo Kirjamessujen virallinen lehti. Sen voi lukea netissä tai tulostaa itselleen, jos sen lukeminen tuntuu liian vaikealta. Itse meinasin menettää hermoni kun ei meinannut onnistua tuo selaaminen! Jos ei kaupungilta tuota lehteä löydy, niin täytyy varmaan yrittää illalla uudelleen. Helsingin Kirjamessuilta löydät kaikki tämän hetken tärkeimmät kirjailijat, ja heidän kirjansa.    Kannattaa ainakin käydä vilkaisemassa. 

Helsingin Kirjamessut 25.10-28.10.2012 / Helsingin Messukeskus

HelsinginKirjamessut 2012

Meitä oli kaksi

Ihan alkuun täytyy todeta, että tämän kirjan osalta lukuhaaste oli todella vaikea henkilökohtaisista syistä. Moneen kertaan olin lähellä jättää kirjan kesken, mutta minähän en ole mikään luovuttaja, ja niin sain kirjan luettua! Varmaan sekin auttoi, että kirja oli niin lyhyt.

Kirja on Tuija Wuori-Tabermannin kertomus siitä, mitä tapahtuu kun puolisoa ei enää ole: luopumisesta ja surutyöstä Tabermannin runoilla höystettynä. Tässä katkelma kirjan takakannesta:

"Ei elämä kuolemaan pääty, sanot, kun taas kerran puhumme siitä. Tämä, maanpäällinen, silmin havaittava, on vain pieni välivaihe, kunnes matka jatkuu. Jokaisen kohdalla sen pituus on määrätty jo syntymähtkellä. Sitä vastaan on turha kapinoida. Kun aika on tullut, on vain hyväksyttävä se. Päästettävä irti." - Tuija Wuori-Tabermann

kuva lehtipisteen sivulta

En tiennyt kirjasta etukäteen mitään, joten sen aiheuttama liikutus pääsi yllättämään. Näin läheltä käsitelty kuolema on minulle herkkänä ihmisenä vaikea aihe. Siskoni kuitenkin sai minut reipastumaan ja jatkamaan kirjan lukemista.

En ole tutustunut sen enempää Tabermanniin, mitä nyt pienempänä katsottiin Uutisvuotoa aktiivisesti, joten kysymykseen siitä, vastaavatko kirja ja julkisuudessa nähty persoona toisiaan on vaikea antaa vastausta. Teos on kuitenkin omanlaisensa selviytymisopas läheisensä menettäneille, sillä kirja perustuu Wuori-Tabermannin omiin kokemuksiin ja neuvoihin, vaikkakaan hän ei varsinaisesti esiinny kirjan päähenkilönä. Hieman piristystä kirjaan toivat Tabermannien herkät muistot yhteisistä onnenpäivistä ja -hetkistä, sekä miehen julkaistut ja julkaisemattomat runot jokaisen kappaleen alussa.

Kirja tuli luettua, mistä olen ylpeä. Varsinkin kun jo aikaisemmin olen puhunut siitä miten vähän luen suomalaista kirjallisuutta. Varmasti tulen lukemaan muitakin suomalaisten kirjailijoiden kirjoja, mutta ainakin näin aluksi enemmänkin kaunokirjallisuutta. Kiinnostukseni kotimaisiin kirjoihin on selvästi noussut viimeisten puolen vuoden aikana!

”Teimme ehdottoman selväksi toisillemme

että joka tänne jää

toisen jälkeen

sulkemaan ovia

ei yhteisestä rakkaudestamme

jätä pisaraakaan jakamatta,

levittää ympärilleen

kuin kirsikankukkia tuuleen

yhteistä rakkautta

joka ei muutu tomuksi

vaan kukkii yöt, tuulet, talvet

muina miehinä

niin kuin ei olisi koskaan

kuolemasta kuullutkaan” – Tommy Tabermann

Kirjamessuilla

Lauantaina suuntasin vihdoinkin kirjamessuille Helsingin Messukeskukseen, jossa oli todella paljon ihmisiä. Joku kuitenkin taisi huomauttaa, että vähemmän kuin edellisinä vuosina. Ei siltä kyllä vaikuttanut! Ohessa on pikaisesti puhelimella otettuja kuvia, pahoittelut laadusta.

Messukeskus on niin jättimäinen, että aina vähän väliä oltiin eksyksissä. Onneksi mukana oli talon pohjapiirrustus, ja käytävillä ihanat viitat, joiden avulla päästiin ihan hyvin seikkailemaan siinä tungoksessa.  Huomasin eräällä ständillä naisen heittävän pahvista kahvakuulaa puiseen keppiin, ja jos meillä ei olisi ollut niin hirveä kiire, olisin varmaan itsekkin kokeillut. Näytti hauskalta! 

Sitten osuttiin tälle osastolle. Tämä on erittäin vaarallinen alue isälleni, joka on monta kertaa tullut kotiin parinkin täyden kirjakassin kanssa. Kirjahyllyjä on jouduttu suurentamaan, ja ostamaan lisää, joten kirjoja heillä on jo ihan tarpeeksi! Siitäkin huolimatta kuljin tällä antikvaarisella osastolla etsimässä Woodhousen tuotantoa isäni listan perusteella. Pitkät etsinnät kuitenkin palkittiin yhdellä Woodhousen kirjalla, sekä toisella "hyvällä löydöllä", Oresteialla. 

Myös lapsille löytyi jotain hauskaa! Ja näytti olevan ihan hyvässäki suosiossa, mutten ehtinyt sen tarkemmin jäädä katsomaan, kun nälkä ja kuumuus ajoivat meidät etsimään ruokaa. Yritimme etsiä Ruoka & Viini messuilta kunnon ravintolaa, mutta sellaista ei meinannut löytyä. Herkulliset tuoksut ja näkymät kyllä piinasivat meitä koko ajan, sillä tämä toinen messualue oli täynnä kaikenlaista hyvää. Löytyi makeisia, juustoja, sushia, italialaisia, kreikkalaisia, ja ranskalaisia herkkuja...vaikka mitä! Tulee nälkä kun vain ajattelenkin asiaa. Ikävä kyllä meillä oli kiire siskoni esiintymiseen, joten emme ehtineet jäädä tutustumaan. Ehkä ensi kerralla sitten?

Olin jo unohtanut miten ihanaa on käydä Kirjamessuilla. Kaikki ne vanhanaikaiset kirjat, niiden tuoksut, kannen kuvitus.. Sieltä löytyi vaikka mitä ihanaa, mutta kun olosuhteet olivat hiukan huonot niin oli ihan hyvä että ne jäi sinne. Huomaa kyllä keneltä olen perinyt tämän! Suosittelen kyllä käymään ensi vuonna, jos on vain mahdollista.