keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Viikonloppu

Viikonloppu meni ihan mukavasti, vaikka todellisuudessa minun olisi pitänyt tehdä ne tuhat ja yksi asiaa, jotka olivat rästissä. Perus minä. No, välillä pitää ottaa rennosti! ;)


Järkytyin miten nopeasti kesä on mennyt, ja syksy on tullut. Huomasin pihallamme erään puun, joka alkoi olla aika oranssi. Onhan se kauniin näköinen, mutta jotenkin tuli hirveän haikea fiilis. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan meidän neljää vuodenaikaa, mutta sitä pimeää aikaa ei tarvitsisi vain olla niin pitkään. Joulua odotan kyllä innolla! 


En edes osaa sanoa, mihin lauantai päivä oikein meni. Yritin lukea kirjastossa taidehistoriaa, mutta se ei ihan luonnistunut, joten palasin kotiin. Illalla olikin sitten tiedossa vanhojen LP-levyjen kuuntelua mukavalla sohvalla parhaassa seurassa. Tarjolla oli Wagneria, Brahmsia, Tsaikovskia...



LP-levyt on niin ihanan vanhanaikaisia, ja katsokaa nyt tuota kanttakin! Haha, näitä ei varmaan monen kodista löydy enää. Ensin ajattelin valitsevani Tsaikovskia, kun siihen nyt olen niin rakastunut, mutta sitten päädyinkin Wagneriin. Kyseessä oli Best of Wagner-levy, jossa oli tämän tunnetuimpia kappaleita. Halusin ehdottomasti kuulla osion Tristanista ja Isoldesta, jota olisi keväällä tarkoitus mennä sitten katsomaan Kansallisoopperaankin. Ai että, se oli kyllä taattua Wagneria! 




Tästä kirjahyllystä oli kyllä varaa valita! Kun minusta tulee aikuinen (20-vuotiashan ei sitä ole) haluan ehdottomasti omaan asuntooni samanlaisen. Tai mielellään jopa isommankin. Valitsin kuitenkin kaikkien niiden klassikoiden ja muiden mestariteosten joukosta Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon. Olen lukenut kirjan (ja nähnyt sekä tv-sarjan, että elokuvan) todella moneen kertaan, mutta en saa siitä ikinä tarpeekseni. Ihan loistava romanttinen romaani.


Sunnuntaina tartuin sitten itseäni niskasta kiinni ja lähdin heti kirjastoon, kun se avattiin. Ulkona satoi (onneksi?) koko päivän, joten ei ainakaan tehnyt mieli ulos. Taidehistorian lisäksi opiskelen Yliopistolla myös ruotsia. Täytyy sanoa, että ehkä paras tapa harjoitella kieliä on lukea jotain viihdyttävää lehteä. Itselläni Den Kungliga Veckostidningen on hyvä esimerkki, siitä saa samalla tietää Euroopan kuningashuoneiden uusimmat juorut :D 

kuva museoviraston sivuilta

Kirjaston mentyä kiinni, minut pakotettiin lähtemään ajelemaan hieman, joten samaan reissuun lisättiin myös Cygnaeuksen galleria, jossa oli Matti Klingen töitä. En itse pitänyt niin paljoa hänen 1900-luvun maalauksistaan, joissa näkyy moderni kädenjälki, mutta oli hauska nähdä maalauksia Kaivopuistosta ja muista tutuista paikoista. Klingen töitä oli galleriassa noin 20, ja yläkerrassa oli perusnäyttely, joka tosin oli sama kuin viimeksi. 


Illalla sitten pääsin rentoutumaan ja polttamaan kynttilöitä. Se on kyllä syksyssä ihanaa, että voi polttaa paljon tunnelmallisia tuikkuja. Ostin muistaakseni viime keväänä tai syksynä Akateemisesta Kirjakaupasta Meditation music, jossa on Mozartin, Bachin ja Beethovenin parhaita kappaleita. Tavoitteena olisi kuunnella tänä syksynä sitä sitten hieman ahkerammin. 

Matti Klingen maalauksia Cygnaeuksen galleriassa
31.8-30.9

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Dress code

Yksi oopperoissa, baleteissa sun muissa kulttuuritapahtumissa käyntien parhaita puolia on (tietysti itse sisällön lisäksi!!) myöskin pukeutuminen, sillä näihin saa panostaa kunnolla. Parhaiten tämä näkyy varmaankin juuri oopperoissa ja baleteissa, jossa vanhempi ikäpolvi laittaa parastaan. Kuten varmaan lähes kaikki naiset, minäkin rakastan vaatteita, ja on hauskaa suunnitella etukäteen asunsa. Siksi yritin tehdä kollaasin omasta pukeutumisestani.


Ehkä yleisin asuni on tässä yllä. Perus klassinen musta cocktailmekko, johon voi yhdistää joko perus mustat korkokengät, tai jotain vähän erikoisempaa. Mustalla käsilaukulla (minulla yleensä lompakko) ja pienillä koruilla saa hienostuneen asukokonaisuuden, jonka kruunaa huoliteltu nuttura. 


Varmaan toiseksi käytetyin kokonaisuuteni on mustat housut ja hieman näyttävämpi yläosa, johon saa esimerkiksi omassa tapauksessani (kenkäfriikkinä) jotain säväyttävää pirteillä korkokengillä. Suosin itse enemmän tukka nutturalla-kampauksia, mutta kun tulee bad hair day niin mikään ei tunnu auttavan. Silloin ponnarilla saa tukan pois silmiltä (poissa silmistä, poissa mielestä?) ja pieni sivuletti tuo sitä 'jotain', mitä usein kaipaan piristämään.


Hätävaranani toimii musta (tai tumma) kotelohame, johon voi sitten yhdistää mielensä mukaan yläosan. Koska yleensä kokonaisuudesta tulee (omasta mielstäni) liian yksinkertainen ja tylsä, pyrin koruilla, kengillä ja laukulla (sekä mahdollisesti myös hiuksilla) tekemään asusta pirteämmän.





Savonlinnan Oopperajuhlat - Lentävä Hollantilainen

 Hupsista, postaus tuosta Lentävästä Hollantilaisesta on hiukan jäänyt! Otetaan vahinko takaisin nyt nopeasti. Pikareissumme toisena (ja viimeisenä) päivänä kävimme katsomassa Richard Wagnerin Lentävän Hollantilaisen. Odotin koko reissulta ehkä eniten juuri tätä oopperaa, sillä vaikutuin viime syksyn Nibelungin sormus-tetralogiasta todella paljon. Tämäkin teos kyllä vakuutti minut entistä enemmän Wagnerin loistavasta tuotannosta. 

kuva bostonin ooppera-sivulta

Wagnerin tyyliin oopperassa on "alkusoitto", johon kiteytyy koko oopperan tärkeimmät melodiat. (Jo heti ensimmäisestä sävelestä tunnistin säveltäjän tunnusomaisen musiikin, mikä toi mieleeni heti Nibelungin sormuksen). Päähenkilönä on hollantilainen merikapteeni, joka on tuomittu seilaamaan merillä ikuisesti. Kapteenilla on kuitenkin lupa kerran 7 vuodessa astua maihin, ja jos hän silloin pystyy löytämään uskollisen vaimon, hän saa rauhan. 

7 vuotta on kulunut, ja merikapteeni saapuu Norjan rannikolle. Hän ei enää usko löytävänsä uskollista vaimoa, ja on siksi synkkä. Samassa vuonossa on myös myrskyä paennut eräs toinenkin laiva, jonka kapteenilla on naimaton tytär. Kun hollantilainen kuulee tästä, hän esittelee kapteenille aarteitaan, ja tämä vakuuttuu hollantilaisen olevan kelvollinen aviomies tyttärelleen. 

kuva savonlinnan oopperajuhlien sivuilta

Norjalainen kapteeni ei kuitenkaan tiedä, että hänen tyttärensä, Senta, on salaa unelmoinut hollantilaisesta kuultuaan tästä merimiehiltä. Tytär on vakuuttunut, että hän on hollantilaisen kaipaama uskollinen vaimo. Kun he sitten kohtaavat, tunnelma on sähköinen. Hollantilainen ja Senta tuntevat heti kuuluvansa yhteen. 

Norjalaiset merimiehet juhlivat kotiinpaluutaan. Senta sen sijaan riitelee Erikin kanssa, joka pitää Sentaa morsiamenaan. Hollantilainen kuulee heidän riitansa, ja luulee Sentan pettäneen häntä. Raivoissaan hän lähtee takaisin merille, jolloin Senta heittäytyy kalliolta mereen. Hollantilaisen rangaistus on päättynyt. 

kuva visitfinland

Matti Salminen oli loistava roolissaan Sentan isänä, vaikkakin tällä taisi olla pieniä ongelmia äänensä kanssa. Myöskin Hollantilainen ja Senta lauloivat upeasti. Useinhan oopperoissa lauletaan "nuorista ja kauniista" neitosista, mutta todellisuus on sitten hieman toista. Ei uhkeudessa ole mitään vikaa, totta kai oopperalaulajien tulee laulaa hyvin (ja siksi he ovat isokokoisempia), mutta juoneen ei pysty niin hyvin samaistumaan. Ooppera vastasi kuitenkin täysin odotuksiani, niin laulajien, tunnelman, kuin musiikinkin osalta. 

kuva savonsanomat

Hauskana sattumana osuimme Presidenttiparin kanssa samaan näytökseen. Illalla kiersi kaupungilla huhua, että he olsivat mahdollisesti tulossa, mutta täyttä varmuutta asialle ei saatu, ennen kuin vasta esityksen alussa.Tosin kuin kulttuuriministerimme, joka ei vaivautunut paikalle kertaakaan. 

perjantai 14. syyskuuta 2012

Taidehistorian perusteet

Yksi tämän syksyn odotetuin asia lähti keskiviikkona käyntiin, kun Helsingin Yliopiston Taidehistorian perusopinnot alkoivat. Olin pohtinut pitkin kevättä jo, että pitäisikö käydä opiskelemassa taidetta, kun kerta vietin pari viikkoa kirjastossa lukemassa lähes 6 tuntia Maailman taiteen historia-kirjaa.


Tämä ei nyt ole mikään hyvä kuva tunnilta, sillä jouduin ottamaan sen puhelimella joka on melkein hajalla. Ehkä tästä kuitenkin saa jonkinlaisen kuvan millaista opiskelua meillä oli. Saimme siis pääpointit seinälle samalla kun opettaja selitti suullisesti asiat. Välillä oli vaikeaa pysyä perässä kirjoittamisessa, kun diat menivät niin nopeasti ohitse! Jouduinkin siis käyttämään taukoni muistiinpanojen päivttämiseen ja naurettiin että pitäis ehkä käydä myös pikakirjottajien kurssi tässä samalla että ehtisi kirjoittaa kaiken ylös. Kuulemma kokeeseen tulee paljon kysymyksiä tunnilla näytetyistä kuvista, jaiks! Ei siis auta olla montaa tuntia poissa.


Kurssikirjat. Ihan kiva pino. Ensin piti olla Maailman taiteen historian tilalla englanninkielinen Art history-teos, mutta Yliopistolla ei sitten ollutkaan sitä hyllyssään (eikä lisätilauskaan ollut onnistunut) joten ONNEKSI menivät sitten vaihtaman sen tuohon. Olisi ollut ihan kiva panostus opiskeluun, 180€ Suomalaisesta Kirjakaupasta.


Sitä on nyt tullut aika hyvin pari viikkoa kirjastossa vietettyä aikaa, lukien kurssikirjoja ja nyt sitten myös noita muistiinpanoja selaillessa. Täytyy varmaan viikonloppuna taas paneutua noihin kirjoihin lisää, ja alkaa katsella näyttelyitä. Tähän kurssiin nimittäin kuuluu 12 näyttelykäyntiä (6 suomalaista taidetta, ja 6 muiden maiden/alueiden taidetta) jotka pitää käydä joulukuuhun mennessä. Aikaa on siis hyvin, nyt vaan täytyy sitten päättää mihin näyttelyihin menisi!




keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Coffee house

Viime viikolla näin erästä ystävääni, jota en ollut nähnyt ikuisuuksiin, ja päätimme mennä juttelemaan kahvin ääreen. Päädyimme ystäväni ehdotuksesta keskustan Sokoksen Coffee houseen, jossa olen vain kerran käynyt nopeasti vilkaisemassa. Täytyy vain ihmetellä, että miksen ole sinne ennen eksynyt?!




Paikkana Coffee house on todella kodikas, ja ystäväni sanoin "penkit on upottavan pehmeitä". Paikkaa vaan ei ehkä huomaa niin selkeästi, sillä se on Sokoksen perällä huomaamattomassa paikassa. Mutta kun paikan löytää, ja sisään pääsee, niin heti katse kiinnittyy laajaan valikoimaan herkkuja. Vasemmalla puolella tiskiä on rivistö baarijakkaroita kiireisimmille, mutta jo heti kulman takaa löytyy sitten enemmän tilaa mukavine sohveileen, nojatuoleineen ja pöytineen. 



Kuten varmaan täällä on jo varmaan huomattukkin, rakastan ruokaa. (Enkä varmaan ole ainoa.) Coffee housessa oli ihanan iso valikoima erilaisia herkkuja muffineista valkosuklaa browneihin ja erilaisiin patonkeihin. Kaikki näytti niin herkullisilta, että vesi tuli kielelle, ja oli vaikea päättää mitä ottaisi. 




Päädyin lopulta ice latteen ja porkkanakakkuun, namnam. Ystäväni kokeilivat valkosuklaabrownieta, kanapatonkia, capuccinoa ja ihan tavallista kahvia. Vaikka itsetehty porkkanakakku on aina parasta, oli tämäkin kyllä todella hyvää, ja ainakin ilmeistä päätellen myöskin brownie ja patonki maistuivat! Totesimme, että Coffee houseen pitää tulla uudelleen, ja kokeilla ensi kerralla jotain erilaista. 

Coffee house 
Asema-aukio 2, 00100 Helsinki
ma-pe 9-20.30, la 9-17.30, su 12-17.30

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Pjotor Tshaikovski - Joutsenlampi

Olen pyrkinyt tässä vuoden aikana sivistämään itseäni kuuntelemalla eri säveltäjien musiikkia. Vasta nyt olen päässyt Tchaikovskyyn, ja tähän minä sitten upposin. Tchaikovskyssä yhdistyy mahtipontisuus, tunteellisuus, herkkyys, dramaattisuus sekä klassisuus. Erityisesti minuun iski Joutsenlampi baletti, joka suureksi ilokseni tulee myös Kansallisoopperan ohjelmistoon ensi keväänä! 


Joutsenlampi on ensimmäinen venäläisen Pjotor Tchaikovskyn säveltämä baletti. Se on myös yksi maailman arvostetuimmista ja tunnetuimmista baleteista. Nykyinen koreografia perustuu kaksikon Petipa Ivanovin koreografiaan vuodelta 1895, vaikkakin sen jälkeen on myös tehty modernisoituja versioita. 


Baletti esitettiin ensimmäisen kerran Moskovassa 1877, mutta se sai erittäin nihkeän vastaanoton. Myöskään seuraavat yritykset eivät saaneet parempaa vastaanottoa, mutta esitystä pidettiin ohjelmistossa aina vuoteen 1883 asti. Säveltäjän kuoleman jälkeen tämän veli Modest Tchaikovsky ja kapellimestari Riccardo Drigo uudistivat balettia kreografi Ivanovin kanssa, minkä jälkeen teosta alettiin pitää mestariteoksena. 




Joutsenlampi on suuri, mahtipontinen kertomus prinssistä ja joutseneksi taiotusta prinsessasta, joka pääsee lumouksesta vain jos joku lupaa rakastaa tätä ikuisesti. Prinssi rakastuukiin naiseksi paljastuneeseen Odetteen, ja lupaa pelastaa tämän. Seuraavana päivänä tanssiaisiin ilmestyvätkin paha velho ja tämän tytär Odile, joka näyttää aivan Odetelta. Prinssi ei huomaa eroa, vaan kosii tätä, ja huijaus paljastuu. Tämä anoo anteeksiantoa Odetelta, joka kertoo joutuvansa kuolemaan. Velhon saapuessa lammelle Odette heittäytyy veteen, ja prinssi seuraa perässä. Taika raukeaa, ja velho kuolee tämän rakkauden osoituksen takia. 


 Tästä baletista on kuitenkin olemassa myös onnellisia loppuja, kuten Alla Selestin Suomen Kansallisoopperalle tekemä versio. Nyt täytyykin sitten odottaa tammikuuhun, että nähdään mitä Kenneth Greve on meille keksinyt, onko kyseessä onneton vai onnellinen loppu. Oopperan sivuilla sanotaan että Greven versio pohjautuu juurikin Petipan ja Ivanovin vuoden 1895 versioon. 

"En ole ikinä ymmärtänyt miksi prinssi rakastuu joutseneen. Minun versiossani prinssi kohtaa Odetten kauniin naisen muodossa" - Kenneth Greve

kuvat weheartit.com

Joutsenlampi
Suomen kansallisooppera
18.1.2013-15.3.2013

tiistai 4. syyskuuta 2012

Romeo & Julia

Viime viikolla saatiin avattua minunkin osaltani Kansallisoopperan uusi kausi, kun kävimme katsomassa Romeo & Julia-baletin. Näytöksen päätteeksi annettiin myös Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer-palkinto, joka meni, ainakin omasta mielestäni oikeaan osoitteeseen, eli Tiina Myllymäelle. 


Tarina on varmasti tuttu kaikille. Romeo (roolissa Jani Talo) ja Julia (roolissa ihana Tiina Myllymäki) rakastuvat toisiinsa, vaikka suvut ovat olleet riidoissa ikuisuuden. Julian vanhemmat (Henrik Burman ja Anastasia Dunets) painostavat tytärtään menemään naimisiin Parisin (Teemu tainio) kanssa, jolloin Julia ryntää Veli Lorenzon (Tomi Blåberg) luokse, ja saa tältä yrittjuoman, joka vaivuttaa hänet uneen. Kaikki kuitenkin luulevat Julian kuolleen, jolloin Romeo surmaa itsensä tämän vierelle. Kun Julia herää, hän huomaa Romeon kuolleen, ja surmaa itsensä Romeon tikarilla.



En ole ikinä nähnyt kyseistä esitystä missään, vaikka tarina onkin tuttu selattuani pienenä isosiskoni tekemää esitelmää aiheesta. Se onkin ensimmäinen muistikuva Romeosta ja Juliasta. Oli siis mielenkiintoista nähdä ensi kertaa tarina esitettynä! Kun vielä esitykseen lisättiin lempi balleriinani, Tiina Myllymäki, niin voi sanoa että nappiin meni omalta osaltani. Hän esiintyy niin täydellisen omistautuneesti osaansa, että sitä on ilo katsella. Myöskin upeat asut, sekä musiikki tekivät elämyksestä nautinnollisempaa.

kuvat weheartit.com
Suomen Kulttuurirahaston Edvard Fazer palkinto myönnetään siis joka toinen vuosi "tanssitaidetta edistävästä suorituksesta". Palkinnon ovat edellisvuosina saaneet mm Minna Tervamäki, Jaakko Eerola, Salla Eerola,Tommi Kitti, sekä Jarkko Niininen. Baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve oli mukana luovuttamassa palkintoa Myllymäelle, joka näytti sangen yllättyneeltä palkinnostaan. 

kuva facebook.com

Romeo & Julia
Suomen Kansallisooppera

18.8-5.9