tiistai 31. joulukuuta 2013

Katsaus vuoteen 2013


Vuosi 2013 on onneksi jo melkein ohi. En ole ikinä pitänyt luvusta 13, joka tunnetaan epäonnenlukuna, ja tämä vuosi todella todisti sen. Halusin kuitenkin tehdä pienen pikakelauksen vuoden postauksiini, jotta itsekin tietäisin missä kaikkialla sitä on tullut käytyä! Onneksi myös paljon mukavaakin vuoteen mahtui. 

Tammikuu alkoi hyvillä uutisilla, kun ooppera ilmoitti että alle 25-vuotiaat ja työttömät pääsevät opiskelijoiden lisäksi kymmenellä eurolla oopperaan. Pienen blogitauon (joita onkin tullut vuoden aikana otettua paljon) jälkeen kävin pitkästä aikaa Sinebrychoffin taidemuseossa, jossa oli esillä Romanttinen näkymä -näyttely. Tämä oli osa Taidehistorian opintoja, jotka kariutuivat syksyn kiireisiin. Toivon mukaan ehtisin nyt keväällä kerrata näitä asioita. 

Kuva täältä.

11.1 kävimme ystäväni kanssa katsomassa Anna Kareninan elokuvaversion. Sitä ennen meillä oli haasteena lukea Leo Tolstoin alkuperäisteos, jotta voisimme verrata näitä kahta toisiinsa. (Lukuennätys! Kirja tuli luettua 11 tunnissa.) Elokuvan jälkeen mielessäni oli ristiriitaisia fiiliksiä. Alicia Vikander toi Kittyn hahmon paremmin esille kuin millaisen kuvan sain kirjasta, ja Keira Knightly sopi hyvin Annan rooliin. Elokuvan miehistä en hirveästi pitänyt. Olen ajatellut että nyt kun aikaa on kulunut sopivasti, sen voisi katsoa uudelleen. 

Anna Karenina elokuvan lisäksi aloin kovasti odottaa Tristan ja Isolde oopperaa, joka oli ohjelmistossa toukokuussa. Aikaa tuli paljon vietettyä myös kirjastossa, jossa blogitöiden ohella luin taidehistoriaa. Ensimmäinen osa Hobitti-elokuvaa oli ilmestynyt edellisessä kuussa, joten kävimme tietysti sen katsastamassa. Tammikuussa vietettiin Eero Järnefeltin 150-vuotisjuhlia Ateneumissa. Tämäkin tapahtuma kuului vuoden odotetuimpiin tapahtumiin, ei vain ensimmäisen suuremman avajaisjuhlan takia, vaan myös avaimena suomalaiseen taiteeseen, josta olen vuoden aikana kiinnostunut enemmän.


Helmikuussa esittelin blogissani Helsingin parhaan sushipaikan. Siellä on tullut taas käytyä aika useasti, olen varmaan jo aika kanta-asiakas, haha. Kuukauden aikana tuli myös käytyä vuoden ensimmäisessä oopperassa, ihailtua kesäistä Helsinkiä, kerrottua kuulumisia, ja pyydettyä teiltä lukuvinkkejä. En ikinä saanut tätä "haastetta" suoritettua (henkilökohtaisista syistä), mutta olen kiitollinen vinkeistä! Armi Toivasen tähdittämä 21 tapaa pilata avioliitto oli kyllä harvinaisen hyvä suomalaiseksi elokuvaksi. Sain kyllä kuulla hehkutuksestani vielä pitkään..

Maaliskuussa oli paljon erilaisia haasteita, joita otin innolla vastaan. Postasin myös ystävänpäivän La Traviatasta, sekä Tsaikovskin Joutsenlammesta, jonka haluaisin ehdottomasti nähdä uudestaan. Tukholmassa esitettiin kyseinen baletti joulukuussa, mutta olin liian myöhään liikkeellä, enkä saanut enää lippuja. Pro operan lisäksi liityin Ateneumin ystäväksi, mistä onkin ollut ihan mukavasti hyötyä, sillä pääsen ilmaiseksi näyttelyihin! Ehdin myös käydä teatterissasyömässä suussasulavia blinejä, sekä arvioida lukuhaasteen ensimmäisen kirjan.


Huhtikuusta heinäkuuhun oli hyvin hiljaista blogirintamalla. Olin aikonut tehdä HC toukokuun, mikä olisi tarkoittanut postausta jokainen päivä koko kuukauden ajan. Idea romuttui jo heti alkuunsa ja osa niistä tapahtumista joissa kävin, jäi postaamatta (esimerkkinä Nijinsky-Elo-Inger baletti) ja blogissa nähtiin lähinnä kuulumisia, haasteita, tiedotteita, yksi tunnustus, tunnelmia Kansallisbaletin kesäkiertueelta, sekä toukokuussa nähty Prinsessa Ruusunen baletti.





Elokuussa ryhdistäydyin, ja palasin hieman tiiviimpään bloggailuun. Esittelin kuukauden alussa yhden lempiruokani, avokadopastan. Lisäksi tein postauksen kesäretkestämme Kotkaan, joita loppujenlopuksi tulikin kolmin kappalein. Pääsin Kaupunginteatterin avajaisiin, kävin iltakävelyllä Katajanokalla, ja koukutuin amerikkalaiseen Baletin huipulle- sarjaan.


Syyskuussa ihailtiin Soitinpuistoa (joka oli osa Juhlaviikon ohjelmaa) Eiranrannassa, käytiin läpi isovanhempien aarteita näiden ullakolla, käytiin pikaisesti keskustassa katsomassa Taiteiden yön ohjelmaa, ja sain viimein postattua toukokuisen Tristanin ja Isolden sekä Savonlinnan oopperajuhlien Macbethin ja Lohengrinin. Ystäväni ehdotti että menisimme katsomaan Hulluna Helsinkiin- näyttelyä, mikä oli hyvää vaihtelua muiden tapahtumien rinnalla. Listasin teille erilaisia kulttuuririentoja opiskelijabudjettiin sopivaksi, ja ystävieni ehdotuksesa aloitin uuden Säveltäjät- sarjan lempisäveltäjälläni Tshaikovskilla. Syksyn ensimmäinen ooppera oli Carmen.

Lokakuussa tapahtumia olikin runsaasti. Teatterissa tuli nähtyä Katri Valasta kertova näytelmä, Carnage, sekä Tohtori Zivago. Otin myös ison harppauksen pois "mukavuusalueeltani" ja kävin ulkomailla asuvan serkkuni kanssa Kiasmassa. Pidän edelleen enemmän maisemamaalauksista ja muista 1800-luvun taideteoksista, mutta uskon että kynnys lähteä katsomaan modernimpaa taidetta on kaventunut. Kuukauden viimeinen postaus oli ystäväni arvio Prinsessa Ruususesta.

Kuva täältä.

Marraskuussa postasisin teille Järven lumon avajaisista, joita vietettiin lokakuun alussa. Sain houkuteltua erään ystäväni sinne, ja toivottavasti saan hänet mukaani myös muihin kiinnostaviin näyttelyihin! Talvi saapui Helsinkiin hyvin myöhään (vieläkään ei ole lunta!!), joten fiilistelin kaunista ruskaa vielä marraskuussa. Kävimme lokakuussa Kööpenhaminassa, josta sainkin postattua ensimmäisen osan. (Täytyy skarpata). Toinen tämän vuoden harppaus "mukavuusalueelta" oli käynti nykysirkus Cirkossa. Olin hieman epäileväinen, mutta kävin sitten katsomassa joulukuussa Cabaret Jarmonin, joka oli todella hauska. Siinä tuli naurettua itsensä kipeäksi. En ehtinyt tehdä siitä postausta, mutta suosittelen kaikille The Pianist esitystä Aleksanterinteatterissa, jos vaan lippuja on vielä jäljellä. Cabaret Jarmonissa oli klovnin kohtauksia kyseisestä esityksestä, häntä odotin aina eniten saapuvaksi lavalle. (Enkä ollut ainoa.)


Joulukuu oli myös hyvin hiljainen blogissa, pahoittelut siitä. Tuntuu, että joulustressi otti itsestäni suuremman vallan kuin olin ajatellut. Postasin teille ensin Järnefeltin juhlaillallisista. Kerroin Kaupunginteatterin Järki ja tunteet- näytelmästä, joka tulee ensi-iltaan helmikuun alussa. Tätä ainakin itse odotan jo! Joulustressin vastapainoksi nauruterapiaa saatiin Kansallisteatterin näytelmästä Ovista ja ikkunoista. Vuoden viimeinen ooppera Turandot oli samalla syntymäpäivieni vietto Kansallisoopperalla. Tämän jälkeen jäinkin pienelle joululomalle ja ennen vuoden vaihtumista onkin tutkailtu kulunutta vuotta.

Vuoden aikana on tapahtunut hirväesti asioita. Postauksissa on ollut eniten ooppera ja balettiaiheita, mutta teatteri ja taidejutut ovat olleet myöskin hyvin edustettuina. Kirjallisuutta en ole hirveäsi käsitellyt, mutta siihen onkin tullut vedettyä raja. Kirjablogeja näyttää olevan niinpaljon, että siihen minun ei kannata suuntautua. Kuluvana vuonna on tullut kokeiltua jotain hieman tavallisesta poikkeavaa, ja toivon että ensi vuonna uskallan jatkaa samalla linjalla. Varmasti oopperaa, balettia, taidenäyttelyitä, teatteria ja musiikkia tulee myös nähtyä ja kuultua. Ja jos jollekin ilmenee jotain ideoita mistä haluaisi minun kertovan tai mitä kokeilevan, otan vinkkejä mieluusti vastaan! Musiikki on ollut hieman taka-alalla, mutta viimeistään ensi syksynä tulee tiivis paketti sitäkin, kun Kulttuurirahaston Mirjam Helin- kilpailu tulee jälleen. Keväällä on tarkoitus käydä muissakin konserteissa. Säveltäjät- sarjaan on myös tulossa jatkoa, samoin Kööpenhaminan reissuun.

Olen myös toivottavasti voinut innostaa teitä lukijoita kulttuurin pariin. Kiitos teille kommenteista jotka ovat piristäneet hirveästi ja aina tsempanneet jatkamaan! :) 


Hyvää uuttavuotta kaikille! :)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Turandot

Täytin joulukuun alussa vuosia, mutten halunnut juhlia sitä sen kummemmin. Olimme kuitenkin alkusyskystä sopineet menevämme porukalla katsomaan Turandotia, mikä sopi oikeastaan hyvin juhlinnaksi. Meitä oli huippuporukka mukana, ja ooppera osoittautui yhdeksi parhaimmista!

Puccinia onkin tullut hyvin vähän nähtyä ja kuultua. Lapsena kävin katsomassa Madame Butterflyn, josta ei ole paljoa muistikuvia, eikä se jättänyt minkäänlaisia tunnelmia jälkeensä. Ehkä senkin vuoksi Puccini (ja muut italialaiset säveltäjät) ovat jääneet Wagnerin jalkoihin. Viime syksynä sain tilaisuuden käydä katsomassa Toscan siskoni kanssa, ja siitä muistan pitäneeni kovasti. 


Turandotkin vaikutti minuun niin musiikillisesti, juonellisesti kuin hahmollisesti. Musiikissa oli selvästi jonkinlaista kiinalaista keisarihymniä mukana (itse asiassa kansanlaulu Jasmiininkukka), mikä toi oman lisäyksensä Puccinin tunteelliseen musiikkiin. Ja Nessun dorma jäi kyllä soimaan päähän! Juoni oli poikkeuksellinen erityisesti lopun takia, mitä en tässä uskalla paljastaa. Hahmot olivat mielenkiintoisia, uhkarohkeita ja viekkaita.


Olin aluksi hieman epäileväinen sankarin roolia esittävästä Mika Pohjosesta, mutta hän osoittautuikin sopivan rooliin hyvin. Pohjonen kun ei yleensä vastaa käsityksiämme "komeasta sankarista" joiden rooleja hän esittää. Tällä kertaa hänet oli saatu sekä maskeerattua että puvustuettua onnistuneesti, ja jopa pidin hänen roolistaan. Toisessa pääroolissa nähtiin ruotsalainen AnnLouice Lögdlund, jonka ääni oli hyvin mahtipontinen ja komea. Jostain syystä hänen hahmonsa ei kuitenkaan täysin vakuuttanut minua. Erityisesti mieleeni jäivät komedialliset ministerien palvelijat, sekä sankarin orjatar Liu, jota esitti Reetta Haavisto.


Turandot kuuluu oopperamaailman suosituimpiin teoksiin, ei ainoastaan mieleenpainuvien melodioiden (joista yksi on Nessun dorma -aaria) vaan myös säveltäjän ennenaikaisen kuoleman takia. Puccinilta jäi oopperan viimeinen kohtaus säveltämättä, ja vaikka lopputulos on sama, kukaan ei voi olla täysin varma miten Pucchini olisi itse lopun laittanut. Sain selville, että oopperan ensiesityksessä Milanossa kapellimestari Arturo Toscanini lopetti oopperan siihen, mihin Puccini oli sen ehtinyt säveltää, ja ilmoitti: "Qui finisce l’opera rimasta incompiuta per la morte del Maestro" eli "Tähän kohtaan teos päättyi, ja se jäi epätäydelliseksi maestron kuoleman johdosta."


Oopperan juoni menee jotenkuten näin: Kiinalainen prinsessa Turandot haastaa kosijansa kolmeen arvoitukseen, joihin väärin vastaamisen tuomiona on kuolema. Tuntematon prinssi Calaf näkee sattumalta prinsessan ja rakastuu tähän. Isänsä, palvelijansa Liun sekä ministerien Pingin, Pangin ja Pongin (kyllä, juurikin näin) vastustelusta huolimatta hän päättää uhmata vaaraa ja yrittää arvoituksia.

Calaf vastaa kaikkiin kolmeen arvoitukseen oikein, ja keisari vaatii prinsessaa lunastamaan lupauksensa, mihin tämä ei ole halukas. Calaf ei halua velvollisuuden täyttämistä vaan rakkautta, joten hän antaa vuorostaan prinsessalle arvoituksen. Mikäli tämä keksii aamuun menessä hänen nimensä, Calaf kuolee. Turandot käskyttää koko valtakuntansa selvittämään salaperäisen prinssin nimeä. Kaikki yrittävät saada Calaffia paljastamaan nimensä, mutta turhaan. Turandot yrittää jopa kiduttamalla Liuta saada nimen selville, mutta tämä ei suostu puhumaan vaan tappaa itsensä. (Tähän päättyy Pucchinin säveltämä ooppera.)

Säveltäjä Franco Alfano viimeisteli oopperan Pucchinin muistiinpanojen pohjalta näin: (Juonipaljastuksia!) Aamuyöllä Calaf ja Turandot juttelevat kahdestaan. Calaf tempaisee naisen syliinsä ja paljastaa nimensä. Turandot on riemuissaan, ja lähtee kansan eteen kertomaan muukalaisen nimen: - Rakkaus!

Kaikki postauksen kuvat täältä.


Turandot / Kansallisooppera
23.11-31.12.2013


P.s Hyvää joulua kaikille! :)