maanantai 30. syyskuuta 2013

Pjotr Iljits Tsaikovski

Tästä alkaa kokonainen uusi sarja! Sain nimittäin kesällä idean ruveta esittelemään säveltäjiä ja heidän musiikkejaan omien kokemuksieni ja eri puolilta keräilemieni tietoiskujen kautta. Lisäksi poimin kuultavaksi jännittäviä paloja heidän tuotannostaan. Sarjan aloitan lempisäveltäjälläni Tshaikovskilla, yllätys yllätys!

Nuori Tshaikovski. Kuva täältä.

Ensimmäinen kosketukseni Tshaikovskiin oli ilmeisesti äitini odotusaikana, kun hän kuuntelutti minulla erilaisia klassista kappaleita. Kuulemma eräänä päivänä äiti oli sanonut isälleni, että "tyttö taisi tykätä Tshaikovskista, kun se potki niin innokkaasti." Tämä tuli uutena itsellenikin, kun ohimennen mainitsin tekeväni postausta aiheesta. Haha.

Seuraava kosketus on varmaan sitten parin vuoden takaa, kun isä vei minut katsomaan Pähkinänsärkijää. En muista esityksestä paljoakaan, mikä on varmaan osasyy siihen, ettei se jäänyt suosikikseni. Voi hyvin olla, että nyt kun balettimaailma kiinnostaa enemmän, pitäisin myös Pähkinänsärkijästä. Kansallisooppera on kuitenkin minun ja monen muun harmiksi poistanut sen ohjelmistostaan (tilalle on otettu Lumikuningatar).

Viime syksynä kävin katsomassa  Romeon ja Julian Kansallisoopperassa. Ihana Tiina Myllymäki esitti Juliaa, ja taustalla soi Tsaikovskin alkusoittofanfaari. Silloin jäin ihastelemaan Myllymäen lisäksi myös  tunteellista  ja hivenen mahtipontista musiikkia. Tshaikovski jäi mieleeni, mutta mitään sen suurempaa ei vieläkään tapahtunut.

Vanhempi Tsaikovski. Kuva täältä.

Jossain vaiheessa syksyä aloin kuunnella Youtubesta paljon tätä Joutsenlammen teemamusiikkinakin pidettyä kohtausta. Se nostaa (yhä edelleenkin) tunteet pintaan ja kylmät väreet iholle. Jotenkin siihen yhdistyy niin täydellisesti tunteellisuus, mahtipontisuus, mieleenjäävä melodia sekä muistoja kuluneelta vuodelta. Olimme jo lokakuun alussa varanneet liput kevään esitykseen, ja aloin innostua musiikista yhä enemmän. Löysin erilaisia soittolistoja, joista löytyi hieman listasta riippuen Joutsenlammen pääkohtia tai jopa koko baletti.

Kuten ehkä muistatte, odotin balettia ihan innoissani. Ehkä liikaakin, kun ilta ei sitten vastannutkaan ylisuuria odotuksiani. Vihdoinkin Joutsenlampi -postaukseen pääset tästä. Näin jälkeenpäin myönnän, että odotukseni olivat ihan liian korkealla, sillä lopulta mieleen on kuitenkin jäänyt ihan hyvä fiilis. Odotan silti matkaamme Pietariin (ja toivottavasti Tukholmaan) joissa pääsisin ilman sen suurempia odotuksia nauttimaan uudelleen yhdestä parhaimmista balettiteoksista. Sitä odotellessa tyydyn kuuntelemaan vanhempieni LP-levyjä ja Youtubea. Myös kirjoitellessani postauksia blogiin huomaan usein laittavani taustamusiikiksi Tshaikovskia inspiraation lähteeksi. 

Joutsenlampi. Kuva täältä.

Erilaisten merkittävien balettien lisäksi Tshaikovskilla on myös monia tunnettuja oopperoita. Itse en ole nähnyt niistä juuri mitään, vaikka olisinkin mielelläni käynyt Savonlinnan Oopperajuhlilla Eugene Oneginissa. Viime keväänä sen sijaan päätin kokeilla Patarouva-oopperaa. Juoni oli mielestäni aika karmiva (tässä Wikipedian englanninkielinen juoniselostus) ja korviini särähti hieman venäjän (minun mielestäni) karkea kieli, joka minun korvissani häviää saksalle. Kuten sanottu, tämä oli minulle ensimmäinen Tshaikovskin (tai edes venäläinen) ooppera, joten asia vaatii totuttelua. Kansallisoopperassa ei ole viime vuosina ollut monia venäläisiä oopperoita, mikä tietysti osaltaan vaikuttaa asiaan. 

Pähkinänsärkijä. Kuva täältä.

Yhdentoista oopperoiden ja kolmen baletin lisäksi Tshaikovski on säveltänyt muun muassa kahdeksantoista pianokonserttia ja kahdeksan sinfoniaa. Lisäksi hänellä on kymmeniä muita orkesteri- ja sooloteoksia. Näistä sävellyksistä kuuntelen eniten nsimmäsitä pienokonserttoa B-molli, Viulukonserttoa op 35, sekä Sentimentaalista valssia, joka on itselleni kaikista rakkain.

Tsaikovskin kattavaan elämäkertaan pääset tästä. Hän syntyi 7. toukokuuta 1840 Venäjällä, jossa hänen musiikillinen lahjakkuutensa huomattiin nopeasti. Aluksi hän lähti opiskelemaan lakia, mutta siirtyi myöhemmin Pietarin konservatorioon. Tshaikovski ihaili Mozartia ja muita länsimaisia taiteiljoita, mikä vaikutti hänen tuotantoonsa. Hänen koko elämäänsä varjostivat sekä erilaiset mielenterveysongelmat että salattu homoseksuaalisuus. Tästä huolimatta (tai ehkä juuri sen takia?) hän meni naimisiin oppilaansa kanssa. Liitto päättyi yhdeksän viikkoa myöhemmin, kun Tshaikovski yritti hukuttautua jokeen. Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen hän solmi uuden tuttavuuden rikkaan lesken kanssa, joka ihastui säveltäjän musiikkiin. He eivät ikinä tavanneet henkilökohtaisesti (ja lopulta Tshaikovski saikin tietää että leski halusi hänestä eroon) mutta säveltäjä sai tukijaltaan suuria rahasummia. Säveltäjä kuoli 1893 Venäjällä hieman epäselvissä olosuhteissa: joko kysymys oli itsemurhasta tai taudista.

Patarouva. Kuva täältä.

Viime aikoina on muuten ollut paljon keskustelua homojen oikeuksista, ja varsinkin Venäjällä on otettu tiukka linjaus heitä kohtaan. Olinkin positiivisesti yllättynyt, kun Vladimir Putin meni kommentoimaan Tshaikovskista, että "emmehän me häntä juuri sen (homouden) vuoksi rakasta, vaan hän oli myös mahtava muusikko ja rakastamme kaikki hänen musiikkiaan." Suomeksi: homouden ei saisi antaa viedä huomiota olennaisemmista asioista. Ääni kellossa on kuitenkin ilmeisesti muuttunut, sillä nyt Venäjän kultturiministeri on kiistänyt väitteet Tshaikovskin homoudesta ja nimittää niitä pelkiksi huhuiksi. (Säveltäjän kirjeet ja aikalaiskertomuksethan kertovat toista.)



Itseeni Tshaikovskissa vetoavat erityisesti ne suuret tunteet, dramaattisuus ja mahtipontisuus, joita hänen teoksistaan välittyy. Tietysti joillain kappaleilla on ihan vielä erityinen tunneside elämääni. Kun tarvitsen inspiraatiota tai muuten vain nostetta elämään, saan usein paremman mielen vain kuunnellessani hänen upeita teoksiaan.


Kappaleet, jotka klassisen musiikin ystävän tulisi kuulla ennen kuolemaansa: Joutsenlampi-baletti, Valssi Sentimentale, sekä ensimmäinen pianokonsertti B-molli. 


perjantai 27. syyskuuta 2013

Carmen


Näin yhden maailman tunnetuimmista oopperoista, Carmenin, tällä viikolla Kansallisoopperassa ensi kertaa eläissäni. Ennen esitystä sain moneen otteeseen kuulla, miten esitys oli saanut todella surkeat arvostelut - eräs tuttavamme jopa kertoi nähneensä kaksikymmentäkaksi Carmenia, joista tämä hänen mielstään oli ehdottomasti huonoin. Lähtökohdat eivät siis olleet hääppöiset.

Kuva täältä.

Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Eniten ihastuin Carmenin intohimoiseen ihalijaan San Jósehen, jota esitti itselleni ennestään tuntematon Joachim Bäckström. Nuorekkaasta ja karismaattisesta miehestä lähti komea ääni, joka ei hyytynyt missään vaiheessa. Myös Niina Keitel oli Carmenin roolissaan valloittava, vaikka välillä tuntui että hänen äänensä ei kestänyt, tai sitten hän ei päässyt kunnolla käyttämään ääntään. Eläytyminen oli kuitenkin huippua, oli mielenkiintoista seurata hänen ja Joachimin/Josén suhteen etenemistä. Mari Palo ja Jaakko Kortekangas suoriutuvati rooleistaan Micaelana ja Dancairona todella hyvin. Sen sijaan Juha Kortelainen ei mielestäni oikein sopinut sankaritoreadori Don Escamillon rooliin niin hyvin kuin olin toivonut.

Lavasteet olivat kyllä turhan kolkkoja ja yksinkertaisia. Itseäni häiritsivät paljon kohtausten välillä tapahtuneet esirippujen laskut ja nousut: esityksestä tuli niiden kautta liian katkonainen. Jotenkin olin koko ajan ajatellut, että Carmenin on säveltänyt joku Välimeren alueen säveltäjä. Olin kuitenkin väärässä, sillä se on ranskalaisen Georges Pizetin teos. Vaihteeksi saikin siis kuunnella kaunista ranskaa.
Kuva täältä.

Ja juonihan meni niin, että San Jóse (Joachim Bäckström) ihastuu tuliseen ja miesten keskuudessa hyvinkin suosittuun Carmeniin (Niina Keitel). Kaikki muu, tyttöystävä Micaela (Mari Palo) mukaan lukien, saa jäädä. Heidän suhteensa on alusta asti myrskyisä, mutta kun Toreadori (Juha Kotilainen) vie Carmenin, ottaa mustasukkaisuus vallan, ja Jóselle ei jää kuin yksi vaihtoehto.


Blogi ei olisi minun, jos en pääsisi yhteen lempiaiheeseeni: ruokaan. Syyskauden avauksen (tämä oli syksyn ensimmäinen oopperani) kunniaksi piti tietysti hakea kunnon eväät väliajalle  Ilmeisesti lista on muuttunut kesän aikana minkä takia hieman pähkäiltiin jonossa että mitä kokeillaan. Onneksi isäni rakastaa ruokaa yhtä paljon kuin minä, joten valittiin alkupaloiksi possuleipä, artisokka-paprikapaistos, muikkutartaletti ja jälkiruuaksi vadelmajuustokakku. NAM! Suosittelen noita kaikkia, oli todella herkullisia. 

Pssst, tämänkin oopperan taustat pääset kuuntelemaan ilmaiseksi Teosesittelyissä Oopperalla! 


Carmen / Kansallisooppera
Helsinginkatu 58
7.9-3.10.2013