sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Loppiaskutsut

Suvullamme on perinteenä kokoontua juhlimaan loppiaisaattoa isovanhemmillemme isänäidin suvun voimin. Perinne on monta kymmentä vuotta vanha, järjestäjä vain on muuttunut vuosien varrella edellisten sukupolvien kuoltua. ideana on tavata sukulaisia, syödä herkkuja, ja tietysti jännittää illan esitystä, yleensä näytelmää tai elävöitettyä esitelmää, joka on kutsujen tärkein perinne.


Juhlat eivät ole lastenkutsut: Periaatteessa ikäraja on 15 vuotta, mutta jos on päässyt (tai joutunut) esiintymään yhdessä tai useammassa loppiaskutsujen esityksessä, on automaattisesti saanut tulla alaikäisenäkin mukaan kutsuille. Yritin laskea jokin aika sitten, montako kertaa minut on värvätty esiintymään, mutten ole varma. ensimmäisessä näytelmässäni olin aivan pienenä, ja siitä muistan vain valkoisen muhvin, jota sain pitää. Sen jälkeen olen esiintynyt mm. opettajana, kirjeiden lukijana sekä koulutyttönä. Siskoni on lisäksi ollut ainakin roomalainen orjatyttö.

Loppiaisohjelman sisältö ja osallistujat ovat aina suuri salaisuus ennen h-hetkeä, ja on aina jännittävää saada selville ketkä ovat mukana kunakin vuonna. Itse en enää suostu esiintymään, sillä ramppikuumeen lisäksi nämä salaiset esiintyjät eivät usein osaa pitää salassa osallistumistaan. Muut saavat siis hoitaa nykyään nämä hommat. Yleensä loppiaisnäytelmät/-esitykset liittyvät kulttuurihistoriaan tai historiallisiin henkilöihin/tapahtumiin, mutta isäni serkut muistavat vielä setämme pienenä pitämän esitelmän, jossa hän piti pikkuvanhan esitelmän dinosauruksista. olisin niin halunnut kuulla sen! Juhlissa on nähty mukaelmia myös esimerkiksi muumi- ja shakespeare-näytelmistä.



Itse olen joutunut olemaan aina paikalla, koska kuulun isäntäporukkaan. Pienenä koin sen ainoastaan taakkana, piti hymyillä, olla paikoillaan ja kuunnella vanhempien seurustelua vieraiden kanssa monta tuntia. Vielä vähän aikaa sitten vietin aikaa enemmän keittiössä kuin vieraiden kanssa, mistä sainkin kuulla hienoista pottuilua tänä vuonna. Isoäitikin naureskeli, että olen ollut hyvä keittiöapulainen. Päätin siis tänä vuonna skarpata ja sen myös tein. Kuvituksena tässä pieniä yksityiskohtia isovanhempien asunnosta.


Ja mikä parasta, samaan aikaan Suomen juniorit pelasivat Ruotsin junioreita vastaan MM finaalissa Malmössä. Minua pidemmän aikaa seuranneet varmaan tietävät että Jääkiekko on yksi suuri intohimo, joten voitte vain arvata kuinka täpinöissä olin! Ilta meni seurustellessa sukulaisteni kanssa ja välillä livahdin takahuoneeseen päivittämään Twitteristä tilannetta. Huh huh.  Lähdimme tietysti huutamaan äänemme käheiksi Havis Amandalle, jonne kerääntyi pieni mutta innokas porukka. Oli siis kaikin puolin onnistunut loppiainen.

2 kommenttia:

Jokainen kommentti piristää päivääni huimasti, kiiitos! :)