lauantai 17. toukokuuta 2014

Lauantai

Helsingin Sanomissa oli jonkin aikaa sitten tarjous, jossa lehden tilaajat saivat pariin Kansallisteatterin Lauantai-näytelmään liput alennuksella. Tätä ennen isovanhempani olivat kehuneet näytöstä todella paljon, joten ajattelimme hyödyntää tarjouksen ja nähdä, mistä puhutaan.

@ Tuomo Manninen 

Näytelmä perustuu brittiläisen Ian McEwanin samannimiseen teokseen. Kansallisteatterin sivuilta lainattuna juonitiiviste: "Henryn mielessä pitäisi olla päällimmäisenä squash-ottelu amerikkalaista anestesialääkäriä vastaan sekä illallisen valmistus tyttären kotiinpaluujuhlaa varten. Levoton suurkaupunki on kuitenkin unettomuuden tyyssija, aamuyön pimeydessä nähdään palava lentokone. Kaupunki valmistautuu Irakin sodan vastaisiin suurmielenosoituksiin. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeisessä maailmassa elämä on muuttunut tasapainoiluksi näkymättömien uhkien ja suurten moraalisten kysymysten välillä. Jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu, kun Henry joutuu vähäpätöiseen auto-onnettomuuteen. Aluksi mitättömältä vaikuttava sattuma saa arvaamattomat seuraukset."

En tiennyt ennen esityksen alkua juonesta mitään, ja kaksituntisen jälkeen olin hyvin hämmentynyt. McEwanin kirjan lukenut isoäitini myönsikin myöhemmin, ettei tarina avaudu samalla tavalla ellei alkuperäisteosta ole lukenut. Alku olikin hieman sekava: englantilaiset miehet (Seppo Pääkkönen, Petri Liski) pelaavat squashia, mutta samalla päähenkilö Henry Penowren päässä käydään erilaisia keskusteluja perheenjäsenten kanssa maailman polttavista aiheista. Tilanne kiristyy entisestään autokolaroinnin jälkeen ja kohoaa huippuunsa perheen yhteisellä illallisella trillerin lailla.

@ Tuomo Manninen

Juurikin tuo tiivistunnelmaisuus  (veitsi kurkulla, alastomuus sekä läheltä piti-tilanne) on sitten herättänyt kaikenlaista keskustelua. Luettuani eri lehtien ja bloggareiden arvosteluja, mielipiteitä tuntui olevan puoleen jos toiseenkin. Esitystä kehuttiin taitavasti kirjasta näyttämölle toteutetuksi,  toisaalta hieman taka-alalle jääväksi epämääräiseksi  tarinaksi. Kirjana Lauantaissa saatiin paremmin henkilöiden taustat selvennettyä ja juonen merkitys pääsi paremmin esille, mitä ei sitten saatu mahdutettua näyttämölle. Tosin tässäkin kohdassa toinen arvostelija kertoo ettei kirjaa tarvitse välttämättä lukea kun esityksessä tulee kaikki tarvittava ilmi.

Itse koen väkivaltatilanteet hyvinkin vahvasti ahdistavina joten loppuaika meni tosiaan aika luu kurkussa. Vaikka usein valitsen elokuvia, teattereita tai vastaavia ihan komedian tai kepeiden aiheiden vuoksi, pidän myös keskustelua herättävistä esityksistä. Tämä ei varmaan tule täällä kovin usein ilmi.

Lauantai / Kansallisteatteri
12.2.-1.11.2014
Lisätietoa täältä.

2 kommenttia:

  1. Heips! Blogissani olisi sinulle haaste! :)

    http://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/2014/05/sain-essielinalta-jo-ikuisuus-sitten.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiitos! Tuli juuri oikeaan aikaan kun bloggailu ei innosta yhtä paljon kuin esim auringonotto! :D

      Poista

Jokainen kommentti piristää päivääni huimasti, kiiitos! :)