Ovista ja ikkunoista

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, joulukuu on mennyt yhdessä hujauksessa, enkä ole ehtinyt tulla päivittelemään tänne kulttuurikäyntejäni. Yritän hieman tsempata, viimeistään joululomalla on sitten paremmin aikaa ja energiaa.

Kuva täältä.

Pimeneviin talvi-iltoihin piristystä kaipaaville suosittelen Kansallisteatterin ranskalaista komediaa Ovista ja ikkunoista. Jo alkumetreiltä alkaen näytelmä naurattaa, ja jopa yleensä hyvin ilmeettömän seuralaiseni oli välillä vaikea pitää pokkaansa. Hiukan päänäyttelijät Katariina Kaitue ja Kristo Salminen sortuivat jäykkyyteen eikä vuoropuhelu ollut täysin luontevaa. Tätä kuitenkin kompensoivat nasevat sutkautukset sekä Kaitueen valloittavat näyttelijänlahjat. Pidin myös erityisesti Maria Kuusiluoman äänekkäästä ja suureleisestä espanjalaisesta hahmosta, joka toi esitykseen omanlaistaan hauskuutta.

Kaitue ja Salminen esittävät tavallista keski-ikäistä pariskuntaa, jonka kotoa löytyy eräänä päivänä satanen. Asia on helppo painaa villasella, vaikkei kumpikaan osaa selittää rahan alkuperää. Seuraavaa päivänä rahaa löytyy lisää, eikä sitä voi enää ohittaa olankohautuksella. Pian myös yläkerran salaperäinen mies ilmestyy etsimään varastettua tavaraa, ja pariskunta on pulassa.

Ovista ja ikkunoista / Kansallisteatteri
6.11.2013-17.5.2014

Järki ja tunteet Helsingin Kaupunginteatteriin!

Sain sähköpostiini tiedon, että Jane Austenin Järki ja tuneet -klassikko saapuu Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon keväällä 2014. Itse kuulun Jane Austenin kirjojen faneihin, joten tämä kuuluu ehdottomasti kevään must see -listalle! Uskon, etten ole ainoa, sillä myös perhe- ja ystäväpiiristäni moni pitää Austenin tyttökirjaklassikoista. Monet ovat varmaan myös katselleet ihanaa Colin Firhtiä Ylpeydessä ja ennakkoluulossa sekä Hugh Grantiä ja Alan Rickmaniä Järki ja tunteet -elokuvassa.

Kuva täältä.

Helsingin Kaupunginteatterin version ohjaa Laura Jäntti, ja romanttisen komedian pääosia esittävät Kreeta Salminen ja Sara Melleri. Puvustuksesta vastaa Sari Salmela. Ensi-ilta on 20.2.2014. Täytyy varmaan taas ottaa missioksi lukea kirja ennen esitystä, jotta niitä pystyy paremmin vertailemaan keskenään. Siitä onkin jo vähän aikaa kun viimeksi olen tämän lukenut. Sitä tuli aikanaan luettua ja katsottua niin paljon että siihen kyllästyi, hups.

 Järki & Tuneet / Helsingin Kaupunginteatteri

Tulossa 20.2.2014. 

Eero Järnefelt juhlaillalliset

Vuosi 2013 alkoi Järnefeltin 150-vuotisnäyttelyn avajaisilla, joista alkuvuodesta kirjoitinkin. Tämän kuun alussa juhlavuosi huipentui Ritarihuoneella järjestettyihin  juhlaillallisiin, joihin pääsin avecina. Herkullisen aterian lisäksi saimme kuulla kohtauksia oopperoista, Itä-Helsingin musiikkioppilaitoksen soittajia sekä Eero Järnefelt -seuran puheenjohtajan Leena Lindqvistin puheen. Tilaisuus tuli vähän huonoon saumaan, mutta loppujen lopuksi olen iloinen että lähdin.

Illan menuhun kuuluivat Elisabeth Järnefeltin porkkanapiirakka ja sieniconsommé, Poronfilee ja haudutetut uunijuurekset (nam!), Mansikat à la Romanov, sekä kahvi avec. Tosin kahvi ja avecin Jjouduin jättämään välistä, kun piti lähteä kotiin aikaisen aamuvuoron takia. Olihan siinä jo nelisen tuntia nautittu hyvästä seurasta ja ruoasta, joten ei varmasti paljoa menetetty!

Tämä olikin ensimmäinen kerta kun kävin Ritarihuoneella. Olin ihan äimänä, miten upea talo olikaan! Korkeat huoneet, näyttävät kattokruunut, ihanat tapetit ja suuret taulut ovat parasta mitä tiedän (siis arkkitehtonisessa mielessä). Tuossa alemmassakin kuvassa näkyy hiukan koko huoneen peittävistä aatelisvaakunoista. Etsiskelin illan päätähtien, Järnefeltien vaakunaa, joka pienen etsinnän jälkeen löytyikin. Olin yllättynyt miten valtavasti vaakunoita on, vaikka tietysti tiesin että Suomessa on ollut paljon aatelisia. Jonkin verran näitä sukuja on tosin jo sammunut.

Illan esityksiin kuului puhallinmusiikkia, Armas Järnefeltiä (jonka kappaleita olen itsekin soittanut), Sibeliusta sekä duetot Don Pasquale -oopperasta ja Iloinen Leski -operetista. Dueton esittivät sopraano Eeva Hartemaa ja tenori Markus Nieminen. Heidän laulunsa oli todella hienoa, varsinkin Hartemaa lumosi minut täysin. Melkein tuntui kuin olisin taas Ooperatalossa. Ilta oli oiva tapa lopettaa juhlavuosi.

Kööpenhamina, osa 1

       
Ehdin vihdoin alkaa purkaa Kööpenhaminan-kuvia. Näitä tosin on niin paljon, että osia tullaan varmaan näkemään pitkin joulukuuta. Matkan ideana oli juhlia kummitätini pyöreitä vuosia, mutta samalla se oli myös hyvä irtiotto arjesta. Ja tietysti kokea tanskalaista kulttuuria. Itse en ole Tanskassa koskaan käynyt, joten mielenkiinnolla lähdin matkaan.


   H.C Andersens Boulevardilla sijaitseva kaupungintalo oli ensimmäisiä nähtävyyksiä saavuttuamme Kööpenhaminaan. Tätini sai kuvattua näitä hienoja yksityiskohtia kaupungintalon aukiolla, joista erityisesti tuo ylempi kuva on mieleeni. Kulta ja turkoosi tulevat hyvin esiin ruskeasta tiiliseinästä. Alemmassa kuvassa härkä puree lohikäärmettä.

      Rakastuin näihin ihaniin pikkukatuihin, joiden varrella oli lukuisia erivärisiä suloisia taloja. Tanska todella on arkkitehtuuriltaan enemmän Keski-Eurooppaa kuin muita Pohjoismaita. Itselleni tuli ihan sellainen olo, kuin olisin jossain kotoisassa sveitsiläikaupungissa - siellähän on tullut käytyä paljon serkkuja karsomassa.


      Halusin heti saavuttuamme käydä katsastamassa kaupungin shoppailumahdollisuudet, joten päätimme kävellä Frederiksborggadenin läpi, ja siitä sitten eteenpäin Pienen Merenneidon luo. Matkalla nähtiin kuvassakin näkyvä antikvariaatti, jonka ylähyllyllä oli hyvinkin vanhanaikaisia kirjoja.
 Seuraavassa postauksessa sitten enemmän patsaita!