Loppiaskutsut

Suvullamme on perinteenä kokoontua juhlimaan loppiaisaattoa isovanhemmillemme isänäidin suvun voimin. Perinne on monta kymmentä vuotta vanha, järjestäjä vain on muuttunut vuosien varrella edellisten sukupolvien kuoltua. ideana on tavata sukulaisia, syödä herkkuja, ja tietysti jännittää illan esitystä, yleensä näytelmää tai elävöitettyä esitelmää, joka on kutsujen tärkein perinne.

Juhlat eivät ole lastenkutsut: Periaatteessa ikäraja on 15 vuotta, mutta jos on päässyt (tai joutunut) esiintymään yhdessä tai useammassa loppiaskutsujen esityksessä, on automaattisesti saanut tulla alaikäisenäkin mukaan kutsuille. Yritin laskea jokin aika sitten, montako kertaa minut on värvätty esiintymään, mutten ole varma. ensimmäisessä näytelmässäni olin aivan pienenä, ja siitä muistan vain valkoisen muhvin, jota sain pitää. Sen jälkeen olen esiintynyt mm. opettajana, kirjeiden lukijana sekä koulutyttönä. Siskoni on lisäksi ollut ainakin roomalainen orjatyttö.

Loppiaisohjelman sisältö ja osallistujat ovat aina suuri salaisuus ennen h-hetkeä, ja on aina jännittävää saada selville ketkä ovat mukana kunakin vuonna. Itse en enää suostu esiintymään, sillä ramppikuumeen lisäksi nämä salaiset esiintyjät eivät usein osaa pitää salassa osallistumistaan. Muut saavat siis hoitaa nykyään nämä hommat. Yleensä loppiaisnäytelmät/-esitykset liittyvät kulttuurihistoriaan tai historiallisiin henkilöihin/tapahtumiin, mutta isäni serkut muistavat vielä setämme pienenä pitämän esitelmän, jossa hän piti pikkuvanhan esitelmän dinosauruksista. olisin niin halunnut kuulla sen! Juhlissa on nähty mukaelmia myös esimerkiksi muumi- ja shakespeare-näytelmistä.

Itse olen joutunut olemaan aina paikalla, koska kuulun isäntäporukkaan. Pienenä koin sen ainoastaan taakkana, piti hymyillä, olla paikoillaan ja kuunnella vanhempien seurustelua vieraiden kanssa monta tuntia. Vielä vähän aikaa sitten vietin aikaa enemmän keittiössä kuin vieraiden kanssa, mistä sainkin kuulla hienoista pottuilua tänä vuonna. Isoäitikin naureskeli, että olen ollut hyvä keittiöapulainen. Päätin siis tänä vuonna skarpata ja sen myös tein. Kuvituksena tässä pieniä yksityiskohtia isovanhempien asunnosta.

Ja mikä parasta, samaan aikaan Suomen juniorit pelasivat Ruotsin junioreita vastaan MM finaalissa Malmössä. Minua pidemmän aikaa seuranneet varmaan tietävät että Jääkiekko on yksi suuri intohimo, joten voitte vain arvata kuinka täpinöissä olin! Ilta meni seurustellessa sukulaisteni kanssa ja välillä livahdin takahuoneeseen päivittämään Twitteristä tilannetta. Huh huh.  Lähdimme tietysti huutamaan äänemme käheiksi Havis Amandalle, jonne kerääntyi pieni mutta innokas porukka. Oli siis kaikin puolin onnistunut loppiainen.

Kööpenhamina, osa 2

         Nyt vihdoinkin takaisin Kööpenhaminaan ja sen ihanaan arkkitehtuuriin. Näitä Kööpenhaminan upeita taloja voisi ihailla vaikka kuinka kauan. Siksi annan kuvien puhua puolestaan. Erityisesti rakastuin kanavan varrella sijainneisiin erivärisiin taloihin.

        Amalieborgin linnanaukio, jossa kiertelivät univormuun pukeutuneet sotilaat. Osuimme paikalle sopivaan aikaan, kun vahtivuoro alkoi. Saapastelu näytti hyvin hauskalta, mutta jäin ihmettelemään miten he pärjäsivät siinä kylmässä viimassa ja vesisateessa.


Onnistuttiin myös pääsemään Pienen Merenneidon luokse. Olin yllättynyt miten pieni patsas todella oli. Aluksi luulin merenneidoksi erästä sen takana olevaa patsasta, sekin ehkä kertoo miten huomaamaton Pieni Merenneito on. Lähempää katsottuna se oli hyvin sievä. Tulikin tämän matkan jälkeen into nähdä Disneyn versio Pienestä Merenneidosta uudestaan.

Puhelimen kuvanlaatu ei ole mikään paras, mutta toivottavasti tästä hieman näkee miten upea kupoli on. Kyseessä ovat Marmorikirkon hieno arkkitehtuuri ja yksityiskohdat. Ylemmässä kuvassa nuo valkoiset joutsenet urkujen yllä ovat ihan lempparini, tulevat kauniisti esiin tummasta taustasta. Nykyään Marmorikirkkoa käytetään virallisiin tilaisuuksiin.

Koska aikamme Kööpenhaminassa oli hyvin rajattu, piti päiviin saada mahduttettua paljon. Yritimme ehtiä käymään kaikissa kiinnostavissa paikossa, kuten esimerkiksi Rosenborgin linnassa. Itse linna oli mennyt hetkeä aikasemmin kiinni, mutta onneksi kuninkaallinen aarrekammio oli auki. Sieltä löytyi viinikellari, arvokoruja, miekkoja, aseita, tauluja, upeita norsunluuminiatyyrejä, tiaroita ja kruununjalokivet. Ruotsin kruunuprinsessan ohella Tanskan kuningasperhe kuuluu lempikuninkaallisiini, joten oli harmi ettemme päässeet sisälle linnaan, vaikkei se ollutkaan heidän asuinlinnansa.