Autumn is a second spring when every leaf is a flower

Helsingissä ainakin on viimepäivät olleet aika harmaita ja sateisia, joten ajattelin piristää tätä pimeää aikaa näillä ihanilla syksykuvilla. Itselläni on hieman ristiriitaiset fiilikset tätä vuodenaikaa kohtaan, sillä aina minut valtaa jonkinlainen haikeus. Sitä ei oikein pysty selittämään, mutta yksi syy siihen on pimenevät illat. Syksyisin kuitenkin alkavat taas kulttuuririennot, jotka ovat omiaan piristämään. Ja tietysti joulu! 

No niin, tulipa eksyttyä aiheesta. Koko ajatus kirjoittaa syksyinen postaus lähti, kun isäni pyysi minua palauttamaan lainaamani kameran hänelle töihin. Onneksi työvuoroni alkoi vasta puolenpäivän jälkeen, joten sain rauhassa nauttia aurinkoisesta aamupäivästä ennen töihin menoa. Puiden lehdet ovat kyllä niin kauniina, näitä kuvia voisi ihailla vaikka kuinka kauan! Sain ikkunan läpi vielä parempia kuvia kuin kadulta, sillä tuo väriero ylimpien ja alimpien lehtien välillä on hieno. 

Joulun lähestyessä olemme taas siskoni kanssa harjoittelemassa jo perinteeksi muodostunutta viuluesitystä sukulaisille. Tälläkin kertaa päädyin venäläiseen säveltäjään, ja eräästä baletista tuttuun kappaleeseen, johon isoisäni tosin suhtautui hieman varauksella. Kyseessä ei ole Tshaikovski vaan eräs hänen maamiehensä, josta ajattelin myöhemmin tehdä Säveltäjät-sarjan postauksen. Olen super-innoissani, sillä Tshaikovskin ohella hän on yksi lempisäveltäjistäni. 

Järven lumo

Syksyn varmasti odotetuimpiin näyttelyihin lukeutuva Järven lumo avautui lokakuun alussa Ateneumissa. Pääsin Ateneumin Ystävien kanssa tutustumaan teoksiin ensimmäisten joukossa, ja tilaisuudessa koinkin positiivisen yllätyksen kun paikalle oli saapunut paljon ihmisiä. Näyttelyn teema siis perustuu Riitta Konttisen samaa aihetta käsittelevään kirjaan.

Kuva täältä.

Omiin suosikkeihIni kuuluivat Eero Järnefeltin työt. Hänen jylhät, vahvasti suomiaiheiset maisemansa ja taitavat muotokuvat vetoavat ainakin minuun. Kuvassa on taiteilijan puoliso Saimi Järnefelt (os. Swan) tyttärensä Leenan kanssa. Itse asiassa yritinkin etsiä juuri sitä Järnefeltin maalausta Leenasta, jossa tällä on hiukan tuima ilme, taustalla syksyiset lehdet ja asunaan ihastuttava punainen villatakki sekä iso valkoinen rusetti kaulassa. Tätä edellä mainittua taulua ihastelin jo keväällä Eero Järnefelt 150-vuotta -näyttelyn avajaisissa.

 Kuva täältä.

Toinen Järnefeltin työ, jonka ajattelin nostaa näyttelystä esille, on Lukeva tyttö. Tätäkin itse asiassa ihastelin jo tammikuussa. Kuvassa näkyy, kuten nimestä käy ilmi, nojatuolissa lukeva tyttö. Koen ehkä jonkinlaista yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan, sillä kyseessä voisi hyvin olla minä itse hieman nuorempana. Varsinkin mökillä on ihanaa käpertyä pehmustettuun tuoliin jännittävän kirjan kanssa ja kuunnella takkatulen ääntä.

Kuva täältä.

Kuvassa Pekka Halosen maalaus Jään ja lumen peittämä kallio. Taulussa on kuvattuna hyvin tavallinen suomalainen maisema, luminen kallio, josta roikkuu jääpuikkoja. Kuten Järnefelt, Halonenkin on tullut tunnetuksi erityisesti maisemamaalarina, mutta hänen töissään yhdistyy perisuomalaisuuden lisäksi myös kansainvälisyys. Halonen kokeili aikoinaan myös impressionistisempaa tyyliä, mitä näki Järven lumo -näyttelyssäkin.

Kuva täältä.

Odotin Venny Soldan-Brofeldtin maalauksia, sillä bloggaaja Hurmioitunut oli puhunut tämän näyttelystä vuosi sitten. (Kyllä, vuodenkin takaa jäi harmittamaan.) Vaikka olinkin jo netistä katsellut hänen töitään, tajusin paikan päällä, ettei hän vaikuttanut minuun niin paljon kuin ehkä olisin toivonut. Kuvassa ON Venny Soldan-Brofeldtin omakuva. Lähestymistapani taiteilijaan lähti teatterin kautta vuosi-pari takaperin, kun näin hänen elämästään kertovan näytelmän. Silloin jo mieleeni jäi enemmän Juhani Ahon ja Vennyn erikoinen avioliitto, kuin itse työt. Vielä tänäkään päivänä en ole koskenut Ahon kirjoihin.

Kuva täältä.

Kaiken kaikkiaan on hienoa, että Ateneum on kerännyt näiden suomalaisten taiteiljoiden työt saman katon alle. Heidän töidensä kautta päästään näkemään millaista oli elämä Tuusulanjärvellä tuohon aikaan. Mitä olen lukenut muiden arvosteluja, ihmiset tuntuvat pitäneet näyttelystä. Harmi vain että siitä saadaan nauttia ainoastaan helmikuun alkuun. Kannattaa siis olla nopea!

Järven lumo / Ateneum

11.10.2013-9.2.2014