tag:blogger.com,1999:blog-8246530930670274723.post8925599423686997612..comments2022-03-25T00:38:41.486+02:00Comments on Kulttuurielämää Helsingissä: Anna KareninaCulturelle http://www.blogger.com/profile/13334963318914083424noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-8246530930670274723.post-6843029717756345262013-07-08T11:58:45.279+03:002013-07-08T11:58:45.279+03:00No niin, onnittelut luku-urakan päätöksestä :D Hyv...No niin, onnittelut luku-urakan päätöksestä :D Hyviä pointteja, joista olen useimmiten samaa mieltä, vaikkakin itse tosiaan pidin Annan ja Vronskin tarinasta enemmän kuin Kittyn ja Levinin. Täytyy seuraavaksi katsoa se uusin leffa ja keskustella siitä sitten :D Saadaan varmaan hyvät keskustelut aikaseksi! Culturelle https://www.blogger.com/profile/13334963318914083424noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8246530930670274723.post-29240081681958273242013-06-20T11:32:40.434+03:002013-06-20T11:32:40.434+03:00Päätin tänään luku-urakkani Anna Kareninan osalta,...Päätin tänään luku-urakkani Anna Kareninan osalta, vihdoin!:D olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että kirjan alkuosa on loppua parempi. Toki rakkaustarinan kehittymisen seuraaminen (ja ne seurapiirikuvaukset!!) on kiehtovampaa luettavaa kuin sen tuhoutuminen... Mutta mun on pakko sanoa, että itse koin yllättäviä ärsytyksen ja vihankin tunteita Annaa kohtaan juurikin tuossa loppuosassa..... Mielestäni Annasta tuli se itsekäs henkilö, joka ei enää voinut käsittää muiden onnea "menetettyään" omansa. Oikeastaan itselleni tuli tunne, että Annasta tuli Kareninin kaltainen kylmä ja katkeroitunut hahmo. Miksei Anna voinut hyväksyä osaansa ja tyytyä siihen, etsiä onnea itse tekemistään ratkaisuista? Hän jäi toimettomana tuleen makaamaan ja keskittyi etsimään vikoja rakastetustaan Vronskista, niiden hyvien piirteiden sijaan. Kauhistutti myös se Vronskin ja Annan yhteisen tyttären vihaaminen:( Lopun epäilyksien verkko sekoitti myös ainakin minua lukijana, mikä oli totta ja mikä Annan mielentilan myrkyttämää? Sekoaahan sitä vähemmästäkin! Oliko kirjan opetuksena kenties myös se, että joskus kannattaisi niellä oma ylpeytensä ja hyväksyä osansa, tehdä siitä niin hyvää kuin mahdollista? Ja missä vaiheessa katosi Annan itsetunto ja -luottamus? Näitä kysymyksiä jäin pohtimaan.... <br /><br />Ja toiseksi, minä ihastuin Kittyn ja Levinin rakkaustarinaan enemmän kuin Annan ja Vronskin! Yksi outolintu täällä hei:D Ehkä tämä "vaikeuksista voittoon" -rakkaustarinasta intoutuminen kertoo juurikin siitä , että minäkin pidän onnellisista lopuista enemmän (niin ajatuksia ja tunteita herättävä kuin tuo Vronskin ja Annan rakkauden kohtalo olikin). Olin yllättynyt, miten paljon myös muiden henkilöiden elämistä kerrottiin, välillä se ärsytti, mutta mielestäni Kitty ja Levin olivat kyllä kirjan paras pari ja luin niitä kohtia aina erityisen innokkaasti!<br /><br />Kolmanneksi, jäin pohtimaan tuota luottamuksen puutetta näissä kaikissa kirjan parisuhteissa, mikä mielestäni oli silmiinpistävää! Oikeastaan kaikki riidat johtuivat kuvitelluista flirttailuista /tapaamisista /kirjeenvaihdosta jne milloin kenenkin kanssa, ja siitä syntyi mielettömiä, pullataikinan lailla paisuneita mustasukkaisuusdraamoja. Oliko yksi Tolstoin opetuksista myös osoittaa lukijalle näiden "turhien" riitojen seurauksista, jatkuvat epäilyt kun myrkyttävät kukoistavankin parisuhteen (Anna ja Vronski)..? <br /><br />Kaiken kaikkiaan erittäin ajatuksia herättävä kirja, jonka teemat sopivat hyvin myös nykypäivään. Ehkä en itse kuitenkaan ihan ymmärrä hehkutusta Annan ja Vronskin suhteesta "Vuosisadan rakkaustarinana" (kuten esimerkiksi äitini hehkutti), tässä tapauksessahan rakkaus ei kuitenkaan vaikeuksia voittanut :/ <br /><br />Nimimerkillä "ikuinen romantikko" aka "rakkaus voittaa kaikki esteet" aka Vipe ;) <br /><br />p.s. Hyvää Jussia ! <3 :)Anonymousnoreply@blogger.com